Lue keskustelun säännöt.
En kestä yllätyksiä ollenkaan
08.03.2018 |
Tämä haittaa työtäni ja yksityiselämääkin. En kerta kaikkiaan kestä yllätyksiä, en hyviä enkä huonoja yllätyksiä. Mieheni ei voi romanttisesti yllättää minua sillä menen yllätyksistä niin vaikeaksi. Töissä tulee silloin tällöin eteen yllättäviä tilanteita, joita jälkeenpäin murehdin että miksi en toiminut järkevämmin.
Jotenkin menen ihan lukkoon sellaisessa tilanteessa, enkä osaa suhtautua. Inhoan lahjapakettien avaamista, sillä hermoilen osaanko "esittää" ilahtunutta. Vaikka olisin oikeasti iloinen lahjasta, niin se yllätyksellisyys jotenkin pilaa sen enkä saa sanaa suustani.
Mistä tämä voi johtua ja voiko tätä jotenkin helpottaa?
Kommentit (12)
Ap jatkaa..
Minulla on myös paljon muita harmeja käytöksessäni ja olemisessani, mitä olen jonkin verran mittaillut jonkinlaiseen lievään aspergerhäiriöön tai vastaavaan sopivaksi. Voisiko tämä yllätystensietämättömyys olla myös sellaista? Nimittäin siihen yllättävään tilanteeseen ei ole voinut suunnitella etukäteen oikeaa sosiaalista käytöstä, ja siksi se tuntuu niin hirveältä kun pitäisi sitten yllättäen improvisoida?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan kanssa Aspergeria, mun sisko on tuollainen. Joskus tekee pahaa, kun huomaa miten sen on vaikea suhtautua uusiin tilanteisiin ja koettaa peittää sen.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa..
Minulla on myös paljon muita harmeja käytöksessäni ja olemisessani, mitä olen jonkin verran mittaillut jonkinlaiseen lievään aspergerhäiriöön tai vastaavaan sopivaksi. Voisiko tämä yllätystensietämättömyys olla myös sellaista? Nimittäin siihen yllättävään tilanteeseen ei ole voinut suunnitella etukäteen oikeaa sosiaalista käytöstä, ja siksi se tuntuu niin hirveältä kun pitäisi sitten yllättäen improvisoida?!
No en tiedä eikä kiinnosta. Mä kyllä koen osaavani toimia myös yllättävissä tilanteissa, ne vaan ärsyttää. Tarkoitan tämmösiä tilanteita: esim. oon ollut la ulkona, ja joku sukulainen tulee yllätysvierailulle su.. Lähinnä, ettei oo ite voinut valmistautua, ja on huono hetki.
Minulle on tehty aikuisiällä kerran perus psykologiset testit, olisiko niissä tullut ilmi jos olisi Asperger? Muistan että niissä testattiin myös jotain kasvokuvia ja tunteiden lukemista niistä.
Mulla on sama. Helposti menee ns. pasmat sekaisin. Joku kontrollihomma se varmaankin on. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja varmaan sieltä tällaiset ongelmat kumpuavat.Minulla on huono stressinsietokyky. Jos tulee jokin yllättävä tilanne, koko päivä menee jotenkin sekaisin. Esim. jos tulee puhelu että pitää selvittää jotain virallista asiaa niin en enää osaa orientoitua sen jälkeen työntekoon. Elämä on aika vaikeaa kun aina välillä tulee kaikenlaisia yllätyksiä. En tiedä miten tällaista ominaisuutta voisi kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama. Helposti menee ns. pasmat sekaisin. Joku kontrollihomma se varmaankin on. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja varmaan sieltä tällaiset ongelmat kumpuavat.Minulla on huono stressinsietokyky. Jos tulee jokin yllättävä tilanne, koko päivä menee jotenkin sekaisin. Esim. jos tulee puhelu että pitää selvittää jotain virallista asiaa niin en enää osaa orientoitua sen jälkeen työntekoon. Elämä on aika vaikeaa kun aina välillä tulee kaikenlaisia yllätyksiä. En tiedä miten tällaista ominaisuutta voisi kehittää.
just tota samaa!
Ja jos se yllätys on jotain järkyttävää niin minulla alkaa kädet tärisemään kaiken kukkuraksi.
Koko päivä menee plörinäksi jos aamulla tulee jotain äkillistä. Tosi vaikea orientoitua yhtään mihinkään muuhun. AP
Olen itse aika lailla samanlainen; olen kokenut , varsinkin äkilliset, muutokset aina ensin negatiivisena. Tarvitsen vähän aikaa sopeutua uuteen; sitten olen valmis vaikka mihinkä. Olisko sulla tätä: inhoat äkillisiä muutoksia, yllätyksiä, tarvitset aikaa sopeutua asioihin, voit suhtautua positiivisesti ja innolla asioihin, kunhan ne ei tule sekunnin varoitusajalla jne jne. Kuulostaa nimittäin tutulta. En ole itse "saanut" mitään diagnoosia tällaiseen, mutta olen oppinut sen että olen luonteeltani introvertti. Se jo kertoo aika paljon. Toinen asia on se että olen todennut et mussa on jonkin verran Aspergerin piirteitä. Siis jonkin verran; en ole antisosiaalinen, ihmisiä tai asioita vieroksuva tyyppi, tarvitsen vain OMAA AIKAA sulattaakseni kaiken mitä elämässäni tapahtuu. Jos koet tämän omaksesi, niin onnittelut, mutta ei sen enempää. Nyt vain tiedostat sen mitä olet, mutta se mitä sinun pitäisi tehdä, miten sopeuttaa tää kaikki elämääsi, miten sopeuttaa muut ihmiset elämääsi jne jne jne, siihen en osaa sanoa mitään, koska tää kaikki on itsellänikin kesken. Joka tapauksessa, hurjasti tsemppiä sulle. Elämä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täälläkin. Täytyy olla kontrolli tilanteesta jatkuvasti 24/7. En tykkää ollenkaan myöskään mistään yllätyslahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama. Helposti menee ns. pasmat sekaisin. Joku kontrollihomma se varmaankin on. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja varmaan sieltä tällaiset ongelmat kumpuavat.Minulla on huono stressinsietokyky. Jos tulee jokin yllättävä tilanne, koko päivä menee jotenkin sekaisin. Esim. jos tulee puhelu että pitää selvittää jotain virallista asiaa niin en enää osaa orientoitua sen jälkeen työntekoon. Elämä on aika vaikeaa kun aina välillä tulee kaikenlaisia yllätyksiä. En tiedä miten tällaista ominaisuutta voisi kehittää.
just tota samaa!
Ja jos se yllätys on jotain järkyttävää niin minulla alkaa kädet tärisemään kaiken kukkuraksi.
Koko päivä menee plörinäksi jos aamulla tulee jotain äkillistä. Tosi vaikea orientoitua yhtään mihinkään muuhun. AP
Mun on tarvinnut tehdä niin etten työpäivän aikana tarkista henk.koht. sähköpostia tai pidä kännykässä ääniä. Olen ajatellut niin, että jos joku tärkeä asia on tai katastrofi kohtaa niin kuulen siitä kyllä työpäivän jälkeen. Kerran kun se rutiini katkeaa niin vaikea on enää päästä takaisin raiteille.
En ole kuullut aiemmin, että kellään muulla olisi vastaavaa. Olen myös miettinyt voisiko minulla olla jotain aspergeriin viittaavaa, mutta koskaan ei ole esim. koulussa tai muuallakaan mitään sellaista epäilty ja minua on aina pidetty ns. normaalina. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää jos jokin tällainen neurologinen ongelma on. Käsittääkseni naisilla monesti asperger ei ole niin oppikirjamainen ja jää helposti huomaamatta. (en tosin tiedä kumpaa sukupuolta olet, puhun tässä lähinnä omasta tilanteestani).
-se jota lainasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse aika lailla samanlainen; olen kokenut , varsinkin äkilliset, muutokset aina ensin negatiivisena. Tarvitsen vähän aikaa sopeutua uuteen; sitten olen valmis vaikka mihinkä. Olisko sulla tätä: inhoat äkillisiä muutoksia, yllätyksiä, tarvitset aikaa sopeutua asioihin, voit suhtautua positiivisesti ja innolla asioihin, kunhan ne ei tule sekunnin varoitusajalla jne jne. Kuulostaa nimittäin tutulta. En ole itse "saanut" mitään diagnoosia tällaiseen, mutta olen oppinut sen että olen luonteeltani introvertti. Se jo kertoo aika paljon. Toinen asia on se että olen todennut et mussa on jonkin verran Aspergerin piirteitä. Siis jonkin verran; en ole antisosiaalinen, ihmisiä tai asioita vieroksuva tyyppi, tarvitsen vain OMAA AIKAA sulattaakseni kaiken mitä elämässäni tapahtuu. Jos koet tämän omaksesi, niin onnittelut, mutta ei sen enempää. Nyt vain tiedostat sen mitä olet, mutta se mitä sinun pitäisi tehdä, miten sopeuttaa tää kaikki elämääsi, miten sopeuttaa muut ihmiset elämääsi jne jne jne, siihen en osaa sanoa mitään, koska tää kaikki on itsellänikin kesken. Joka tapauksessa, hurjasti tsemppiä sulle. Elämä kantaa.
Kuulostaa todella tutulta. Itse ainakin menen jotenkin jumiin, jos joku ehdottaa jotain yllättävää. En osaa tehdä päätöksiä heti vaan tarvitsen miettimisaikaa. Valitettavasti nykyinen yhteiskunta ei tunnu arvostavan kaltaisiamme pohdiskelijoita vaan kaikkien pitäisi toimia nopeasti ja tehokkaasti.
Nuorempana reagoin yllättäviin tilanteisiin (vaikka joku kaveri ehdottaa jotain tekemistä) sanomalla heti ei.Jotenkin tuo reaktio tuli automaattisesti ja jälkeenpäin saattoi harmittaa. Iän myötä on ehkä oppinut ilmaisemaan itseään paremmin ja ihan reilusti sanoa, että tarvitsen miettimisaikaa enkä osaa heti ottaa vastaan toisten ehdotuksia.
ei ap
Kiitos tästä ketjusta! Tämä auttoi ymmärtämään erästä uutta ystävääni, joka on myöskin tuonut ilmi ettei siedä minkäänlaisia yllätyksiä, ei positiivisia eikä negatiivisia. Itsestä tuntuu hirveän tylsältä sopia esim. synttärilahjasta etukäteen, mutta tämä ketju auttoi ymmärtämään että kyse on todellakin henkilöstä itsestään, eikä siitä ettei hän esim. uskoisi minun muutoin voivan löytää hänelle mitään mieleistä lahjaa, mikä sekin kävi yhtenä skenaariona mielessä kun yritin pohtia mistä hänen tuntemuksensa kumpuavat.
Kävin katsomassa Autismiliiton sivuilta Aspergerin oireyhtymän kuvausta, ja näemmä moni muukin hiukan erikoiselta tuntunut asia ystäväni käytöksessä avautui nyt ihan eri tavalla. Kiitos.
Mulla ihan sama. Jään kanssa seuraamaan tätä ketjua.