Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi, kun ahdistun yhä teineistä ja etenkin yläaste ikäisistä, vaikka olen jo 28v itse! Jouduin tänää työskennellä erään yläasteen pihalla
07.03.2018 |
Ja kuulostaa varmaa oudolta, mutta tunsin kui ka pelko ja ahdistusvaltasi kehoni, kun astuin pihaan..
Mun oli tosi vaikea olla sielä ja ahdistuin entisestään ja pelkäsin, että näytän myös siltä ja tunsin oloni hyvin vaikeaksi..
Huomasin kuinka eräs porukka tuijotti minua ja neureskeli minulle..
Mietin, että miksi ja ainut mikä tuli mieleen oli se, että näytin tai vaikutin jotenkin hermostuneelta..
Tämä ei ainakaan helpota sopeutumiseen vaan tuo pahensi sitä entisestään ja vahvisti sen, että olen oikeassa...
Jotenkin mulla on jäänyt semmoinen miellekuva siitä, että yläaste ikäiset ovat ilkeitä ja arvostelevia.
Ite olin yläasteella epäsuosittu ja ns. Nolo..
En vain osaa uskoa nuorista muuta ja joka kerta kokemukseni vain vahvistavat sen, että olen oikeassa!
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, ainoastaan omat lapset ja niiden kaverit ovat sellaisia joista en ahdistu mutta oikeastaan aina kun pitää jossain kulkea nuorisoporukan ohi niin jännitän ja hermoilen että tekevätkö jotain. Eikä minulle ole koskaan edes tehty mitään pahaa, kai tämä sieltä omasta nuoruudesta vaan kumpuaa kun oli joskus naureskelun kohteena ja peruskoulun jälkeen mä meninkin suoraan työelämään ja myöhemmin kouluttauduin oppisopimukselle samalle alalle joten opiskeluvaihe sinällään jäi väliin.
Mulla oli sama joskus, mutta nyt kun omat lapset on 17v ja 14v, niin jotenkin tullut auktoriteettia noita kohtaan, eli vaikka ne tekisivät tai sanoisivat jotain, niin tiedän osaavani sanoa oikeat sanat takaisin eikä minua voi pelotella tms, jotenkin varmaan omakin olemus vaihtunut kun omat lapset on samanikäisiä, eikä niin herkästi kukaan teini tuu aukomaan päätään. Osaa jotenkin käsitellä niitä paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Up