Elämä pian teini-ikäisen kanssa, 20 km lähimmästä kaupasta?

Riippuu varmaan lapsesi kaverisuhteista. Omilleni on ollut vaikea löytää kavereita ja valitettavasti veikkaan, etteivät heidän kaverinsa tulisi matkan päästä kylään. Oma ystäväni asuu "metsässä" ja hänen lapsillaan on 15-vuotiaasta saakka ollut mopo, että pääsevät "ihmisten ilmoille". 

Ei!

Kaverit ei juuri kyläile ja harrastukset käy hankalaksi

Mun vanhemmat asuu kaukana kaikesta maaseudulla, koska tykkäävät sellaisesta. Minä muutin omilleni keskustaan 17-vuotiaana ja nyt 28-vuotiaana asun n. 200 kilometrin päässä. Mutta sun kysymykseen, muutat tietenkin, jos haluat. Kyllä teinikin halutessaan pois pääsee, kun ikää on tarpeeksi.

Riippuu teinistä. Itse olisin rakastanut tuollaista, kun olin muutenkin kotona viihtyvä lapsi ja teini sinne 17-vuotiaaksi, jolloin muutinkin pois (en em. syystä). Varsinkin jos olisin saanut ottaa eläimiä. Omaa teiniäni taas en osaa kuvitella metsään, tykkää niin paljon luuhata matalalla kynnyksellä kavereiden kanssa tuossa keskustassa.

Teinit haluaa asua siellä missä on palvelut.

Omani kohta 14 vuotta ja yritti pakottaa meitä muuttamaan lähemmäs palveluita.

Hänellä matkaa vain 2.5 km.

Lähellä on on lähikauppa ja pizzeria.

Haluaisi asua koulun ja ostoskeskuksen vieressä.

Sanon ei ja ei tule kaverit jos teille on matkaa.

Teinit on ihan erilaisia, kun mitä nyt lapsesi on.

Otakkaa lapsen kanssa puheeksi mopon ja mopokortin hankkiminen. Ala säästämään sitä varten hyvissä ajoin. Kyllä teinin täytyy päästä ihmistenilmoille ja omille menoilleen, oli se sitten mopo tai mopoauto.

Haluatko itse seuraavat 5-10 vuotta toimia illat ja viikonloput päätoimisena autokuskina, jotta lapset pääsevät harrastuksiin ja kavereille? Tai onko sinulla mahdollisuus hankkia ja ylläpitää pari mopoautoa tms?

Vai huikkaatko mieluummin heipat ja käytät aikasi johonkin muuhun vaikka ympärillä ei olisikaan aivan unelmakodin seinät?

Kuinka opinnot yläasteen jälkeen onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka opinnot yläasteen jälkeen onnistuu?

Monessa paikkaa se onnistuu pienessä lähilukiossa. Herätään vain varhain aamulla, kävellään noin pari kilsaa lähimmälle bussipysäkille ja hurautetaan koulubussilla kunnan keskustaan.

Juu ei. Asuin itse lapsuuden ja nuoruuden tuppukylässä. Ei ollut kivaa.

Nyt omani on teinejä, eikä suostu tulemaan edes viikonlopuksi mökille.

Eihän nuo välimatkat ole edes pitkiä, miks täällä moni kuulostaa siltä kuin ap olisi muuttamassa johonkin Siperiaan? :D

Vierailija kirjoitti:

Juu ei. Asuin itse lapsuuden ja nuoruuden tuppukylässä. Ei ollut kivaa.

Nyt omani on teinejä, eikä suostu tulemaan edes viikonlopuksi mökille.

Kyllä se menee, kun ajokorttia alkaa saamaan jo muutaman vuoden päästä. Hyväkuntoiset autot vaan saisi olla, tulee paljon ajoa. Itsekin asunut sivussa ja alkoi ahdistaa vasta siinä 17-18 v kieppeillä, jos ei ollut kyytiä halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei. Asuin itse lapsuuden ja nuoruuden tuppukylässä. Ei ollut kivaa.

Nyt omani on teinejä, eikä suostu tulemaan edes viikonlopuksi mökille.

Kyllä se menee, kun ajokorttia alkaa saamaan jo muutaman vuoden päästä. Hyväkuntoiset autot vaan saisi olla, tulee paljon ajoa. Itsekin asunut sivussa ja alkoi ahdistaa vasta siinä 17-18 v kieppeillä, jos ei ollut kyytiä halutessaan.

Minua se ahdisti jo 9-10 vuotiaana etten päässyt harrastuksiin tai kavereiden luo. Koti maseudulla tuntui avovankilalta, josta ei päässyt pois. Nykyään asun onneksi kaupungissa, mutta silti vielä liian kaukana keskustasta. Me ihmiset toki olemme erillaisia, toiset voi tykätä asua maalla paremmin kuin toiset.

Kaverit tuskin tulevat, jos julkisilla ei pääse. Me ei ainakaan usein kerättäisiin kuskaamaan, kun on useampi lapsi ja heillä harrastuksia (paitsi jos sattuisi olemaan samalla suunnalla kuin muut menot tai vaikka vanhemman työmatkan varrella).

Meillä lapsella on kaveri joka muutti kauemmaksi. Aiemmin kävi tällä kaverilla satunnaisesti lyhyen bussimatkan takana, mies yleensä haki töistä tullessaan. Nyt bussimatka kestäisi 45min ja on aivan eri suunnassa kuin meidän muut menot. Lapsen haku tai vienti autolla kestää edestakaisin tunnin ja sitten pitäisi heti hakea lapsi takaisin. Lapsi ei ole kertaakaan kerennyt, matkoihinkin menisi lähes 2h ottaen huomioon pysäkillä seisomisen.

Lapsi saisi varmasti siis uusia kavereita maalta - pari tuttua siellä itse asiassa on jo - ja kaupungista vanhat kaverit tulisi sitten harvemmin. Mopon tai mopoauton saisi hankittua, mutta onhan siihen vielä viisi vuotta. Itsellä oli hyvä lapsuus maaseudulla, vaikka mua ei tarpeeksi päästetty kavereille, kun vanhemmat nyt vaan määräsi niin. Sinne voisi myös ehkä helpommin ottaa koiran, josta lapsi on kauan haaveillut. Ei sillä ettei kaupungissa voisi pitää, mutta sitä olen lykännyt siksi, että lapsi olisi tarpeeksi iso itse ottamaan ison osan sen koulutuksesta.

Eipä mua kai haittaisi pari kertaa viikossa kuskata harrastuskseen. Ap

Asuin nuorena maalla ja elämä oli tylsää. Kaverit ei todellakaan tule kylään. Joskus olin viikonloppuna yötä kavereiden luona. Lähinnä kesällä pyöräilin jonkun kaverin luokse. Koska iltaisin ei ollut mitään tekemistä, minusta tuli lukutoukka. Se että on koulun ulkopuolella yksin vaikuttaa myös sosiaalisuuteen. Minusta ei tullut sellaista vaan syrjäänvetäytyvä.

Onko lapsella nyt minkä verran kavereita? Miten viettää vapaa-aikaansa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saisi varmasti siis uusia kavereita maalta - pari tuttua siellä itse asiassa on jo - ja kaupungista vanhat kaverit tulisi sitten harvemmin. Mopon tai mopoauton saisi hankittua, mutta onhan siihen vielä viisi vuotta. Itsellä oli hyvä lapsuus maaseudulla, vaikka mua ei tarpeeksi päästetty kavereille, kun vanhemmat nyt vaan määräsi niin. Sinne voisi myös ehkä helpommin ottaa koiran, josta lapsi on kauan haaveillut. Ei sillä ettei kaupungissa voisi pitää, mutta sitä olen lykännyt siksi, että lapsi olisi tarpeeksi iso itse ottamaan ison osan sen koulutuksesta.

Eipä mua kai haittaisi pari kertaa viikossa kuskata harrastuskseen. Ap

Koira olisi tietty kiva ja siitä on seuraa, mutta koiran vuoksi lapsen täytyy varmaan mennä heti koulusta kotiin eikä voi jäädä kavereiden luokseen koulun jälkeen. Olen se, jonka lapsen kaveri muutti 45min päähän ja tämäkaveri ei voi tulla meille tai muille kavereille koulun jälkeen koiran takia. Yrittää ruinata muita heille, mutta pitkän matkan takia eivät kerkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei. Asuin itse lapsuuden ja nuoruuden tuppukylässä. Ei ollut kivaa.

Nyt omani on teinejä, eikä suostu tulemaan edes viikonlopuksi mökille.

Kyllä se menee, kun ajokorttia alkaa saamaan jo muutaman vuoden päästä. Hyväkuntoiset autot vaan saisi olla, tulee paljon ajoa. Itsekin asunut sivussa ja alkoi ahdistaa vasta siinä 17-18 v kieppeillä, jos ei ollut kyytiä halutessaan.

Minua se ahdisti jo 9-10 vuotiaana etten päässyt harrastuksiin tai kavereiden luo. Koti maseudulla tuntui avovankilalta, josta ei päässyt pois. Nykyään asun onneksi kaupungissa, mutta silti vielä liian kaukana keskustasta. Me ihmiset toki olemme erillaisia, toiset voi tykätä asua maalla paremmin kuin toiset.

Tottakai se silloin ahdistaa, kun halu olisi jonnekin päästä ja kukaan ei auta. Itse kesäisin pyöräilinkin sen yli 20 km, että pääsin ihmisten ilmoille.