Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli salasuhteen loppumisesta?
05.03.2018 |
Siinä se kysymys tulikin? Miten päästä taas ”normaaliin” elämään sisään? Tavalliseen arkeen? Miten löytää onni arjesta, miehestä ja lapsista? Miten unohtaa se, minkälaiselta salasuhde sai olon tuntumaan?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Mitä niille tunteilleen mahtaa?
Ei mitään. Tekojaan voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on vaas se, että jos on oltu jo vuosia yhdessä niin suhde on kovin arkipäiväistä.
Sitten jostain ilmestyy se tietty ihminen jolta saa huomiota ja jännitystä = tunteet menee järjen edelle.
Eräs mies sai minut aivan sekasin ja ollaan oltu nyt salaa yhdessä monta kuukautta.
Siinä mies on onnensa kukkuloilla kun saa nöyryyttää, vaikkakin salaa toista miestä. Sinun miestäsi siis.
Mitä tunteita salasuhde herättää sinussa ap? Kaipausta? Syyllisyyttä? Tyytyväisyyttä? Katumusta?
On varmaan helpompaa, jos jo suhteen / avioliiton alussa sovitaan, että kumpikin saa käydä vieraissa, jos löytyy joku. Jos toinen ei halua käydä vieraissa niin ehkä hän suo toiselle tämän ilon. Avoimuutta peliin!
itselläni ollut 2vuotta salasuhde 13v nuoremman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salasuhteen kaava on yleensä, että toinen osapuoli on tunteiden manipulointiin kykenevä ja toinen taas hyväuskoinen. Jälkimmäiset hysterisoituu kun kaikki loppuu.
Itse osaisin puhua ympäri varmasti monta varattua, vähän myötäilemällä arjen raskaudesta ja ymmärtämällä. Olen nimittäin oikeasti erittäin taitava ihmisten käsittelijä. Mutta vaikka olenkin oikeasti aika tunteeton ja kylmän looginen, niin moraali mulla sentään on.
Siksi oksettaa sivusta usein toistuva kuvio, jossa joku ei sydämet silmissä näe todellista asetelmaa.
Salasuhteen päättymisestä on jo 3 vuotta ja suhteen päätti mies, en minä. En osannut ajatella järjellä, elin vain tunteella mukana suhteessa. Olin kyllästynyt lapsiperheen arkeen ja iänikuisiin rutiineihin. En tietoisesti hakenut mitään suhdetta, mutta sellainen vain heikkona hetkenä tuli eteen. Häpesin suhdetta, enkä kehdannut kertoa siitä juuri kenellekään, eikä se hirveän kauaa edes kestänyt. Tuntui kamalalta, kun tuo mies halusi päättää suhteen, minut dumpattiin, mutta en voinut kertoa kenellekään. Vieläkin ajattelen välillä tuota miestä. Rakastan perhettäni, enkä halua vastaavaan tilanteeseen enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni kuvio samoin kuin AP:llä. Nyt aikaa on mennyt n. 5 vuotta ja hyvin harvoin ajattelen tuota toista miestä enää.
Oloani helpotti, että en nähnyt häntä myöhemmin enää ruusunpunaisessa valossa. Esim. tutustuin sattumalta työn kautta hänen parhaaseen ystäväänsä, joka oli täysin idiootti. Alkoi tuntua, että salamieskin oli vähemmän viehättävä jos tuollaisen idiootin kanssa kaveeraa.
Toisaalta aloin pikku hiljaa arvostamaan enemmän omaa miestäni ja perhettäni. Nyt tuntuisi tosi pahalta että olisin menettänyt tämän kaiken tuollaisen hetken huuman ja intohimon vuoksi.
Jälkeenpäin tajusin, että tuo seikkailu taisi johtua klassisesti neljänkympin kriisistä: epätoivoisesti hain säpinää elämääni. Jos ei olisi ollut tuota salarakasta, niin sitten olisi ollut joku muu. Tuli äkkiä vaan olo, että haluan vaihtaa työpaikkaa, puolisoa ja asuntoa.
Nyt olo on tasaantunut ja olen tyytyväinen siihen mitä mulla on (yhä) elämässä.
Kiitos tästä! Miten suhde päättyi ja kuinka pääsit siitä yli alkuaikoina? Itse olen niin ahdistunut ja ajatukset pyörivät vain tuon miehen ympärillä... ”entäs jos kuitenkin... ” Vaikka tiedän että ei ja on parempikin niin.
Haluaisin niin päästä tuohon tilaan missä sinä nyt olet, tuntuu kuitenkin että en mitenkään kestä 5 vuotta tätä. Mikä helpottaisi?
Selvä neljänkympin kriisi tämä itsellenikin on. Lapset itsenäistyvät (kaikki koulussa) ja on aikaa miettiä tässäkö tämä on. Tätäkö haluan yhdeltä ainoalta elämältäni. Toinen osapuoli on selvästi nuorempi ja eri elämäntilanteessa. Itselleni tämä oli ensimmäinen (ja viimeinen?) salasuhde 20 vuoden parisuhteen aikana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Salasuhteen päättymisestä on jo 3 vuotta ja suhteen päätti mies, en minä. En osannut ajatella järjellä, elin vain tunteella mukana suhteessa. Olin kyllästynyt lapsiperheen arkeen ja iänikuisiin rutiineihin. En tietoisesti hakenut mitään suhdetta, mutta sellainen vain heikkona hetkenä tuli eteen. Häpesin suhdetta, enkä kehdannut kertoa siitä juuri kenellekään, eikä se hirveän kauaa edes kestänyt. Tuntui kamalalta, kun tuo mies halusi päättää suhteen, minut dumpattiin, mutta en voinut kertoa kenellekään. Vieläkin ajattelen välillä tuota miestä. Rakastan perhettäni, enkä halua vastaavaan tilanteeseen enää koskaan.
Tuli tästä mieleen.
Joskus tilanne on myös hyväksikäytön ja auttamisen sairas symbioosi. Tiedän yhden kuvankauniin naisen, jota käytännössä jokainen mies haluaisi. Hänen oma aviomies on henkisellä tasolla sairastunut, ehkä masennukseen tms. Naisen facebook -päivityksistä paistaa rivien välistä, että lapsien kanssa on arjessa liikaa jaksamista, vaikka itse kuvat ovatkin näennäisen onnellisia. Ne ovat kuin naamioitu avunhuuto.
Tuollaiseen tilanteeseen olisi ihan naurettavan helppo mennä iskemään tietoisesti kiilaa, mutta kuitenkin tarjota apuakin. Mutta en kuuna päivänä voisi vain ajatella ainoastaan kahdenkeskistä juttelua, sillä tiedän että jos minulla olisi mahdollisuus ja tilaisuus, niin haluaisin näyttää mitä on intohimo, hellyys ja kainalo, missä on helppo irrottautua hetkeksi arjesta. Semmoista valloittamista joka hivelee itseäkin.
Mutta koska tekisin sen tietoisesti, niin voin tietoisesti olla hakeutumattakin moiseen tilanteeseen ja toivoa, että heillä asiat tulisivat kuntoon. Miestä en oikein tunne, mutta vaikuttaa ihan symppikseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tunteita salasuhde herättää sinussa ap? Kaipausta? Syyllisyyttä? Tyytyväisyyttä? Katumusta?
Salasuhde on ollut minulle ilon lähde, ihmissuhde jossa voin olla oma itseni ja jakaa ikävät ja mukavat asiat. Luotin/luotan toiseen osapuoleen 100%. Tällä hetkellä, kun kaikki loppui odottamatta, tunnen eniten ikävää ja kaipausta. Kaipaan sitä lämpöä ja onnea, joka valtasi mieleni lyhyenkin puhelun aikana ja ajatusta siitä että toinen kaipaa myös minua. Meillä suhde oli kaukosuhde ja näimme vain harvoin, puhelimessa ja viestein juttelimme kuitenkin useamman kerran päivässä.
Ap
Hakeudu terapiaan, niin pääset käsittelemään syitä siihen, miksi koet salasuhteen pitämisen oikeaksi ja tarpeelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tunteita salasuhde herättää sinussa ap? Kaipausta? Syyllisyyttä? Tyytyväisyyttä? Katumusta?
Salasuhde on ollut minulle ilon lähde, ihmissuhde jossa voin olla oma itseni ja jakaa ikävät ja mukavat asiat. Luotin/luotan toiseen osapuoleen 100%. Tällä hetkellä, kun kaikki loppui odottamatta, tunnen eniten ikävää ja kaipausta. Kaipaan sitä lämpöä ja onnea, joka valtasi mieleni lyhyenkin puhelun aikana ja ajatusta siitä että toinen kaipaa myös minua. Meillä suhde oli kaukosuhde ja näimme vain harvoin, puhelimessa ja viestein juttelimme kuitenkin useamman kerran päivässä.
Ap
Eikö oliskin ihanaa jos miehesi saisi kokea saman onnen? No yli 50% todennäköisyydellä onkin.
Tämä ketju on minulle hyvää vertaistukea. Joskys tulee hetkiä, että koen huonoa omatuntoa kroonisesta pettämisestä, niin tämä palauttaa oikeutuksen tunteen omille teoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut salasuhteilija jätti mitään selittämättä kylmästi luottamukseni saatuaan ja rehellisyyttään korostettuaan. Suunniteltiin asioita ja tulevaa. Pääsin irti kun näin huonot puolet esimerkiksi miehen rumuus ja huono sängyssä. Miten edes tapasin moista?! Nyt näen mikä olikaan! Verokarhu saattaa olla kiinnostunut ukon tekosista, huijaa verottajaakin. Taidan vihjata.
Mieti miltä omasta miehestäsi ja lapsistasi tuntuisi, kun heille selviäisi salasuhteesi (ja tuo
säälittävä itkeminen sen perään).
Jätä sen jälkeen miehesi ja anna hänelle mahdollisuus rehelliseen ja oikeaan liittoon, jota sinun kanssasi ei saa. Mieti, mitä miehesi tekee teidän liiton eteen, kuinka paljon aikaa, rahaa ja mitä tahansa tuhlaa tuollaiseen. Jälkikäteen asiat tuppaa aina paljastumaan, mahtaa miehellä olla hyväksikäytetty olo sen jälkeen?
Anna salarakkaasi mennä. Hän teki valintansa, ja hyvä niin. Et kai tosissasi uskonut että tuo pelleily olisi ikuista?
Mieti salarakkaasi perhettä ja tunteita, mitä siellä käydään jos/kun asiat paljastuvat.
Teitä on neljä aikuista, joista sinä ja salarakkaasi olette vähiten oikeutettuja itkuun ja suruun, sori vaan. Kerää itsesi ja kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on minulle hyvää vertaistukea. Joskys tulee hetkiä, että koen huonoa omatuntoa kroonisesta pettämisestä, niin tämä palauttaa oikeutuksen tunteen omille teoille.
Taidat olla oikein valikoivan lukemisen maailmanmestari.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitteko että tyttärennekin saa joskus kokea tuollaisen ihanan salasuhteen? Todennäköisesti saa sillä pettämistaipumus periytyy..
Tätä olen aina miettinyt pettävien ja valehtelevien ja muiden miesten kanssa varattuina ollessaan pelailevien naisten suhteen. Kuinka kasvatatte tyttärenne näissä moraaliasioissa? Opetatteko, että se on aivan oikein ja normaalia toimia puolison selän takana ja lähestyä muita miehiä, samaan aikaan kun kumppani kuvittelee olevansa teille se ainoa? Vai miten käsittelette asiaa omassa mielessänne? Opetatteko kuitenkin tyttärillenne uskollisuutta ja rehellisyyttä?
Entäpä pettävät ja esim. maksullisia naisia käyttävät perheenisät? Mitä elämästä ja uskollisuudesta opetatte pojillenne?
Itse olen 28vuotias. 3 lasta ja naimisissa nyt 8 vuosi menossa.
2 kertaa ollu salasuhde varatun miehen kanssa. Mies jäi kiinni ja paljasti minutkin, saatiin sovittua asiat.
Nyt on kuitenkin taas joulukuussa alkanut salasuhde meneillään, vielä ei ole oltu pedissä.. mutta suutelua ja "kähmintää" on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 28vuotias. 3 lasta ja naimisissa nyt 8 vuosi menossa.
2 kertaa ollu salasuhde varatun miehen kanssa. Mies jäi kiinni ja paljasti minutkin, saatiin sovittua asiat.
Nyt on kuitenkin taas joulukuussa alkanut salasuhde meneillään, vielä ei ole oltu pedissä.. mutta suutelua ja "kähmintää" on ollut.
Miksi teet näin?
En sitä kysynyt vaan, että suotko saman ihanuuden puolisolle?