Onko isäsi koskaan ostanut sinulle vaatteita tai kosmetiikkaa?

Ei. Eikä mitään muutakaan. Isäni on jo 79 v

Juu, pari villapaitaa. :)

Kerran toi tuliaisiksi työmatkalta suuren pullon Chanel 5 -parfyymiä. Olin silloin 10-vuotias. Isä on nyt jo yli 70-vuotias.

Ei. Isä ja äiti erosi kun olin 5v ja isän uusi vaimo piti huolen siitä, että mun olemassaolo unohdettiin uusioperheessä tyystin. Isä kuoli kun olin 16v. Mun ekan koululaukun isä osti mulle kun menin kouluun 6-vuotiaana. Se on ainoa, mitä muistan isän mulle ikinä ostaneen.

Yhden villapaidan ja pörrösukkia

On. Ja ostaa yhä edelleenkin usein. Ainoa henkilö oman itseni lisäksi joka minulle vaatteita ostaa tai on koskaan ostanut.

Muistan edelleen kun sain isältäni v 1978 synttärilahjaksi (10v) elämäni ekan toppatakin. Se oli ihanan punainen ja sellainen pullea, makkaranmuotoinen eli just sellainen kuin pitikin siihen aikaan. Se oli iso juttu, vanhempani olivat eronneet ja kaipasin kovasti isääni. Kiitti isi!

Ei. Yleensä sain lapsena lahjaksi enemmän poikien makuun sopivia leluja tai sitten jotain kaikille sopivaa, kuten mankan. Viimeisimmät lahjat olivat pilkkivapa ja aivan liian isot miesten rukkaset.

Aika paljonkin on isä minulle vaatteita ostanut, kosmetiikkaa ei :D

Ehkä lapsena vaatteita? Piirustusvälineitä, kukkia ja leivänpaahtimen muistan isältäni saaneen. Kosmetiikkaa en ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Isä ja äiti erosi kun olin 5v ja isän uusi vaimo piti huolen siitä, että mun olemassaolo unohdettiin uusioperheessä tyystin. Isä kuoli kun olin 16v. Mun ekan koululaukun isä osti mulle kun menin kouluun 6-vuotiaana. Se on ainoa, mitä muistan isän mulle ikinä ostaneen.

Minun isäni on osaamaton tumpelo monessa asioissa, mutta läsnä ja rakastaa niillä eväillä kuin sen ikäluokan perusjäärä osaa.

Ai helvetti, kun tuli paha mieli sun puolesta. Voisinpa antaa muutaman hyvän muiston.

Ehkä se, mitä voin tehdä, on lupaus siitä, että meidän uusperhekuvio hoidetaan toisin. Mulle miehen ensimmäiset lapset ovat jo rakkaita - olkoot niin murkkuja kuin ovat, finneineen ja kiukutteluineen. Sitä enemmän he isäänsä emotionaalisesti tarvitsevat.

Joululahjaksi hajuvesiä, on maksanut vaatteitani ja joskus jotain meikkejä.

Olen teini ja asun vielä kotona.

Kyllä osti. Hoiti enemmän elektroniikkaostoja, ajokortit jne. Kosmetiikasta ja vaatteista ei tiennyt eikä osannut mutta kysyi aina että tarvitsinko jotain esim. farkkuja niin antoi rahaa niihin kyllä että pääsin ne itse paikanpäälle ostamaan.

Isänä en tyttärilleni vaatteita osta, kun he haluavat ostaa ne itse eli minun ostamat eivät kelpaa :) Kosmetiikkaa tulee ostettua, kun tiedän millasta pitää olla.

Mun piti kerran tuoda tyttärelle Brasiliasta bikinit. Löysinkin kaupan, jossa sellaisia myytiin ja telineen vieressä, jossa näytti olevan sopivia, kysyin vielä myyjiltä apua. Kertoessani, etä 8 vuotiaalle alkoivat hihittää ja sanoivat, että lastenosasto sijaitsee yläkerrassa. Olen myöhemminkin joutunut vastaaviin tilanteisiin ja onhan se mukava tuottaa toisille iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Isä ja äiti erosi kun olin 5v ja isän uusi vaimo piti huolen siitä, että mun olemassaolo unohdettiin uusioperheessä tyystin. Isä kuoli kun olin 16v. Mun ekan koululaukun isä osti mulle kun menin kouluun 6-vuotiaana. Se on ainoa, mitä muistan isän mulle ikinä ostaneen.

Minun isäni on osaamaton tumpelo monessa asioissa, mutta läsnä ja rakastaa niillä eväillä kuin sen ikäluokan perusjäärä osaa.

Ai helvetti, kun tuli paha mieli sun puolesta. Voisinpa antaa muutaman hyvän muiston.

Ehkä se, mitä voin tehdä, on lupaus siitä, että meidän uusperhekuvio hoidetaan toisin. Mulle miehen ensimmäiset lapset ovat jo rakkaita - olkoot niin murkkuja kuin ovat, finneineen ja kiukutteluineen. Sitä enemmän he isäänsä emotionaalisesti tarvitsevat.

Kiitos kauniista sanoista:) Itse hoidin tämän niin, että hommasin miehekseni miehen, joka on ennen kaikkea hyvä isä. Puolisona hän nyt ei ole mitenkään parasta a-luokkaa (vähän aina unohtuu illanvietoissa, että on naimissa oleva mies), mutta lapset hoitaa ja osallistuu heidän elämään 110%. Ja ostaa lahjoja, ajaa vaikka 100km, että saa hankkittua just sen, mitä lapsi on toivonut.

On ostanut sillain että olin itse mukana valitsemassa. Jotain t-paitoja ja valmistujaismekon. Yksin ostanut vain villasukat mikä nyt on täysin ymmärrettävää.

Onneksi ei, koska inhosin kosmetiikkaa ja naispuoliset sukulaiset tyrkyttävät niitä liikaakin. Luulin pitkään, että tämä kertoi siitä, että hän hyväksyi poikamaisuuteni, mutta selvisikin, että hän vaan oli tumpelo mitä tuli kosmetiikkaan ja hajuvesiin, mutta olisi kyllä toivonut minun käyttävän niitä.

On, toi monesti työmatkoiltaan tuliaisiksi ja osti ihan itse, ilman äidin apuja myös joululahjoiksi vaatteita. Mistä tiedän, että ihan ilman äidin apuja (paitsi että nuo tuliaiset sen toki myös todistivat)? No siitä, että isäni osasi ostaa vaatteita, jotka olivat minun makuuni ja aina oikean kokoisia. Äiti on ostanut vaattetita aina lähinnä oman makunsa mukaan ja kuvitellut, että minäkin pidän, koska hänestä se on niin ihana :D. Nykyään isällä ikää jo lähemmäs 80 vuotta, eikä muistikaan ihan aina pelaa täysin, joten ei enää itsenäisesti ostele lahjoja, mutta aina, jos saan vanhemmiltani joulu- tai syntymäpäivälahjaksi vaatteen, johon oikeasti ihastun, kommentoi äitini 100 % varmuudella, että isäsi käski ottaa tämän vaihtoehdon, kun oli kuulemma ihan sinun näköisesi. Äiti on siis vanhemmiten oppinut :D.

ei... antoi eurot kouraan ja sano että osta vaikka vaatteita...joten itse kävin ostamassa.