Miehen vauvakuume

Näin unta pienestä vauvasta sylissäni. Se oli niin realistinen uni. Tunsin vauvan pehmeän ihon ja jopa tuoksun! Unesta herääminen synkkään todellisuuteen särki minut pahemman kerran. Olen homo, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Toki lapsia on tehty milloin milläkin menetelmällä kun kyse on non-coitaalisesta lapsenteosta, mutta haluaisin lapseni kasvavan molempien vanhempiensa kanssa. Täytyisi siis asua yhdessä naisen kanssa, mutta ilman parisuhdetta. Olisin valmis sitoutumaan lapsenhoitoon 100%. Minulla ei ole kumppania enkä välttämättä sellaista edes halua enää koskaan, koska miehet ovat särkeneet minut pirstaleiksi niin monta kertaa. En juokse kukasta kukkaan kuten moni muu homomies eikä ympäriämpäri naiminen tuntemattomien kanssa vaan sytytä.

Toinen ehkä vieläkin merkityksellisempi ongelma on se, että olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeella neurologisten vaivojen vuoksi, joita en lähde tässä sen enempää ruotimaan, mutta ilmeisesti pysyvä eläke on lääkärin mielestä pian todennäköistä lääkehoitojen ollessa lähes täysin hyödyttömiä. Sairauteni ei kuitenkaan tee minusta kyvytöntä vanhempaa varsinkaan tunnepuolella. Liiallinen fyysinen rasitus (hikijumppa jne. ) saattaa aiheuttaa ongelmia itselleni, mutta täytyykö vanhemman olla huippu-urheilija hoitaakseen lapsiaan. Valitettavasti eläke on pieni johtuen siitä, etten kerrennyt montaa työkuukautta tekemään. Taloudellista mahdollisuutta lapsen hoitoon ei siis todennäköisesti ole tai se jäisi kokonaan toisen vastuulle, mikä ei olisi reilua varsinkaan sopimusvanhemmuudessa.

Sisarukseni tekevät lapsia ja katkerana en halua edes osallistua siihen onneen mitenkään, kun näen vain sen mitä olen menettänyt. Toivottavasti ymmärtävät, että minulle heidän onnensa aiheuttaa itkua. En halua vaikuttaa itsekkäältä, mutta täytyiskö minun tosiaan kärsiä ja väkisin olla heidän elämässään mukana. Onneksi nykyisin asun kauempana niin ei ihan heti tule kutsuja kylään. Toki ymmärrän, että he haluavat lapsiensa tuntevan enonsa/setänsä, mutta toistaiseksi se ei vaan ole mahdollista.

Tällä hetkellä näyttää vakavasti siltä, että minun lapseni eivät koskaan tule syntymään, mikä jonkun mielestä on parempi juttu, koska maailma on niin paha paikka. Tuntuu hirveältä surutaakalta kuitenkin. Puhuin asiasta lääkärini kanssa ja hän sanoi, että suru lähtee suremalla, mutta aikaa se vie. Mutta uusia vauvaunia en haluaisi eikä alussa kertoamani uni ollut ensimmäinen. Ne kiduttavat minua. Miten hirveä on alitajunta joka leikittelee suurimilla toiveillasi? Näen jatkuvasti unia asioista joita haluan, mutta en saa. Pidin äsken kissaani sylissä ja itkin. Onneksi edes eläinlapsia saan hoitaa.