Jos kumppanisi joutuisi loppuiäkseen pyörätuoliin, jättäisitkö hänet?
Jos jättäisit, niin mitä sanoisit hänelle syyksi?
Itsellä nyt vähän vaikea tilanne ja haluaisin muiden mielipiteitä.
Kommentit (29)
Tämä olisi minulle vaikea tilanne, koska olen mukavuudenhaluinen, en kestäisi mitään pitkäaikaista hoivavelvoitetta, ja tästä syystä olen mm. jättäytynyt lapsettomaksi vaikka pidän lapsista paljon ja tein päätöksen raskain mielin. Varmaan siis päätyisin jättämiseen, vaikka tunnenkin itseni todella paskaksi ihmiseksi kun voin edes ajatella jotain sellaista.
Ap, jos jätät niin kerro totuus.
Minä otan lupaukseni vakavasti ja kun olen kerran luvannut, että yhdessä mennään sekä myötä- että vastamäet, niin sitten mennään kanssa.
En jättäisi. Hankkisin minäkin pyörätuolin, ja voisimme kelailla yhdessä loppuelämämme.
Vierailija kirjoitti:
Tämä olisi minulle vaikea tilanne, koska olen mukavuudenhaluinen, en kestäisi mitään pitkäaikaista hoivavelvoitetta, ja tästä syystä olen mm. jättäytynyt lapsettomaksi vaikka pidän lapsista paljon ja tein päätöksen raskain mielin. Varmaan siis päätyisin jättämiseen, vaikka tunnenkin itseni todella paskaksi ihmiseksi kun voin edes ajatella jotain sellaista.
Ap, jos jätät niin kerro totuus.
Millä tavalla puolison pyörätuoliin joutuminen tarkoittaisi pitkäaikaista hoivavelvoitetta? Tunnen yhden pyörätuolissa istuvan ihmisen ja hän ainakin näyttää pärjäävän täysin omillaan, ilman hoitajaa.
En jättäisi pelkästään pyörätuoliin joutumisen takia. Eihän tuo oikeasti elämään juuri muuta, luultavasti samat asiat ovat yhtä elämässä tärkeää ja paljon voi harrastaa vaikka pyörätuolilla liikkuisi.
Jos hän vammautuisi niin, että menettäisi jalkansa tai jalat eivät enää toimi, mutta muuten kaikki olisi entisellään ja älyllisesti hän olisi aivan oma itsensä, en jättäisi. Mutta jos tapahtuisi jotain sellaista, mikä muuttaisi hänet taantuneeksi, syötettäväksi ja juotettavaksi henkilöksi, jolla ei ole ulkoisesti havaittavaa älyllistä toimintaa (hänen kanssaan ei voisi kommunikoida mitenkään), niin kyllä silloin pitäisi vakavasti harkita, mitä omalla loppuelämälläni teen.
Vierailija kirjoitti:
Minä otan lupaukseni vakavasti ja kun olen kerran luvannut, että yhdessä mennään sekä myötä- että vastamäet, niin sitten mennään kanssa.
Voisin sanoa itsekin juuri näin.
Ikinä en puolisoani jättäisi tuosta syystä, rakastan häntä niin paljon. Mutta jos puolisosta kuoriutuisi vaikkapa raivoava, ilkeä ja kylmä mulkku pyörätuoliin joutumisen takia, eikä tilanne paranisi vuosista huolimatta, saattaisin erotakki.
En jättäisi. Uskallan sanoa tän melko varmastikin, sillä mulla on kokemusta pyörätuolissa olevan kanssa seurustelusta.
Jos pitää tämän takia jättää, niin kyllä olet hänelle ainakin rehellisyyden verran velkaa.
En jättäisi, tietenkään, jos vain luonteeltaan olisi sama oma kulta.
Pyörätuoli ei vaikuttaisi parisuhteeseen mitenkään.
En jättäisi. Pitäisi vain homma uusi asunto ja siinä se. Elämä jatkuu.
Miksi jättäisin aviomieheni? Hän sentään olisi vain pyörätuolissa eikä suinkaan kuollut.
Pelkkä pyörätuoli ei olisi syy. Mutta aika vahva täytyy pyörätuoliin joutuvan olla, ettei se vaikuta ihmisen käytökseen, katkeruus on usein läsnä ja käytös tervettä puolisoa kohtaan kamalaa.
Sen verran on ikää, etten toisten tavoin vanno etten missään tapauksessa. Ammatiltani olen hoitaja.
En tietenkään. Mutta hoitajan joutuisi palkkaamaan jos tarvitsisi apua, koska en voi nostella jne.
En jättäisi. Ja jos olet kumppaniasi tästä syystä jättämässä niin ole nyt edes rehellinen :(