Nettideittailusta tulee lähinnä paha olo
Joko niin että kiinnostun ja toinen ei tai mies pyytää uusia treffejä ja en kehtaa sanoa kiitos ei. Piti mennä sitten uusille treffeille miehen kanssa josta en ekatapaamisella jotenkin pitänyt (en haluaisi suudella häntä tms.) ja ajattelin että kokeillaan ja lupauduin toisille treffeille jotka sitten peruin viime tippaan (tosi epäkohteliasta tiedän..) mies ei vastannut. Mietin että oonko liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Olen monesti kyllä sanonut etten enää ekojen jälkeen tapaa mutta tämän kohdalla jostain syystä ajattelin poiketa (antaa jutulle uuden mahdollisuuden). Varmaan se mieskin sitteb huomasi etten ole oikeasti kovin kiinnostunut. Ihan tuhraa vääntöä ja stressiä (stressaannun helposti)... Nää vaan alkaa olla niitä viimeisiä vuosia kun sen kumppanin voisi löytää. Tässä miehessä epäilyttivät se että pelaa paljon, vaikuttaa hieman syrjäytyneeltä/erikoiselta vaikka käy töissä ja ei tiedä haluaako lapsia. Ehkä myös neitsyt habituksen perusteella. Ehkä vika ei ole miehessä tai miehissä, ehkä mua ei vaan oo tarkotettu parisuhteeseen (olen itse outo) tai jotain...
Minkälaisia kokemuksia teillä on pakeista tai pakkien antamisesta? Tää on vaan tosi kurjaa. Tuntuu että menen liikaa sen toisen nahkoihin vaikka en todellisuudessa voi tietää miltä hänestä tuntuu, enkä edes tunne koko ihmistä ja toisinpäin
Kommentit (6)
Voi "erikoinen" tai neitsyt mieskin olla ihan hyvä puoliso.
Nettideitissä sen huomaa niin selkeästi että kaikki on pinnallisesta tasosta kiinni.
Menet treffeille epäviehättävän naisen kanssa niin nainen haluaa nähdä uudestaan mutta kun menet treffeille viehättävän naisen kanssa niin hän haluaakin olla "vain kavereita"...
Vierailija kirjoitti:
Nettideitissä sen huomaa niin selkeästi että kaikki on pinnallisesta tasosta kiinni.
Menet treffeille epäviehättävän naisen kanssa niin nainen haluaa nähdä uudestaan mutta kun menet treffeille viehättävän naisen kanssa niin hän haluaakin olla "vain kavereita"...
toi varmaan liittyy niihin "tasoihin" josta usein puhutaan. ehkä sä olet sitä tasoa että se epäviehättävä nainen pitäisi kelvata? huomaatko että olet itsekin pinnallinen. mä naisena ajattelen että ulkonäköä tärkeämpi on persoonallisuus. kuitenkin nainen etsii usein lapsilleen isää, joten se saattaa olla yksi arviointikriteeri ja siis todennäköisesti onkin. jos mies vaikuttaa jotenkin oudolta ja ehkä epäluotettavalta ei häntä halua tavata uudestaan
Vierailija kirjoitti:
Nettideitissä sen huomaa niin selkeästi että kaikki on pinnallisesta tasosta kiinni.
Menet treffeille epäviehättävän naisen kanssa niin nainen haluaa nähdä uudestaan mutta kun menet treffeille viehättävän naisen kanssa niin hän haluaakin olla "vain kavereita"...
Jep. Saman olen huomannut. Itse olen monesta näkökulmasta arvioituna "tasokas" tai vähintään keskinkertainen. Samalla tavalla tasokkaat miehet eivät koskaan halua jatkaa tutustumista 1-2 treffien jälkeen. Ne on aina niitä minua selkeästi "huonompia" miehiä jotka ilomielin haluaa jatkaa tapailua... On tullut sellainen mielikuva, että jos nainen mielii saada seurustelusuhteen, on naisen tyydyttävä itseään huonompitasoiseen kumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettideitissä sen huomaa niin selkeästi että kaikki on pinnallisesta tasosta kiinni.
Menet treffeille epäviehättävän naisen kanssa niin nainen haluaa nähdä uudestaan mutta kun menet treffeille viehättävän naisen kanssa niin hän haluaakin olla "vain kavereita"...Jep. Saman olen huomannut. Itse olen monesta näkökulmasta arvioituna "tasokas" tai vähintään keskinkertainen. Samalla tavalla tasokkaat miehet eivät koskaan halua jatkaa tutustumista 1-2 treffien jälkeen. Ne on aina niitä minua selkeästi "huonompia" miehiä jotka ilomielin haluaa jatkaa tapailua... On tullut sellainen mielikuva, että jos nainen mielii saada seurustelusuhteen, on naisen tyydyttävä itseään huonompitasoiseen kumppaniin.
En tiedä mutta aattelehdin, että liittyyköhän tämä kaikki, jotenkin siihen, että nettideittien kautta on tavallaan kovin helppoa uskotella itselleen voivansa hakea juuri sitä itselleen täydellistä ja erinomaista, kun voi ruksia ja kirjoittaa useita vaihtoehtoja kumppanin ominaisuuksista, eli ns. rajata hakunsa vain niihin tiettyihin.
Kun sitten toine e olekaan sitä mitä piti eli onkin live:na toinen niin pettyy ja uskoo voivansa hakea uutta ja parempaa. (Jospa kumminkin haluaisin, että kumppani on minua vielä hieman pidempi, paremmin koulutetumpi, tai kertosi suoraan haluaako lapsia vai ei... jne).
Kun taas sattumalta toisen kohdatessa, vaikka sitten baarin tiskillä ja treffeille lupautuessa toisesta tietää oikeastaan hyvin vähän ja kaiken saa vasta pikkuhiljaa selville. - Toiaalta kummassakin voi valehdella. Mutta ehkä valetelu on kuitenkin helpompaa siellä netissä, kuin live:na. Mutta toisaalta aina ei kaikki varmasti suoraan valehtelekkaan. Ihmisillä vain on erilaisia käsityksiä asioista.
Esimerkiksi mitä on aktiivinen liikunnan harrastaminen ja sitä tukevat terveelliset elämäntavat? - Toisille se on lähinnä max muutama kerta viikossa salilla käyntiä ja ehkä joku kerran viikossa oleva ryhmäliikunta tunti. Välimatkat kulkee yleensä omalla autolla, oli kyse sitten työmatkasta tai kaupassa ja asioilla käynnistä.
Toisille se on säännölline ateriarytmi. Vähintään kerran päivässä tapahtuva juoksulenkki, tämän lisäksi 2-4 kertaan viikossa salilla ja pari kertaa ryhmäliikuntaa...
Tai mitä on kulttuurin harrastaminen? Onko se kerran puolessavuodessa teatterissa käyminen kulttuurin harrastamista, vai pitääkö tämän lisäksi käydä katsomassa näyttelyä tai vierailla museoissa? Monatko kertaa? - Vai kulttuuria harrastaa yleisesti lähinnä vain kotona? Tai voiko sanoa harrastavansa lukemista, jos lukee vain sarjakuvia? Tai nauttivansa elokuvista, jos haluaa katsoa niitä vain kotona?
Oisit nyt helvetti soikoon sanonut ekoilla treffeillä ei kiitos!
Jeesus, mitä naisia!