Miehen naispuolinen ”ystävä”, miten suhtautua?

Pitkä avioliitto on varsinainen taitolaji. Olla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen saman ihmisen kanssa saman katon alla, samassa sängyssä.... ihme, että sellaisia liittoja edes on edelleen aika paljon.

Sinuna en puhuisi tuosta ystävyydestä mitään, mutta ottaisin avioliittonne puheeksi, vaikka viinilasillisen ääressä. Mitä hän miettii, kaipaa, miten näkee teidät, mistä haaveilee. Ehkä jotain on vielä tehtävissä. Ehkä teille tulee kriisi, mikä on sekin parempi kuin avausviestisi aika karu sanoma liitostanne. Jos miehesi mielestä ei ole mitään keskusteltavaa siitä, että arki rullaa, mutta tunteet ovat vaimentuneet, hän ehkä haluaa kuitenkin keskustella siitä, mitä elämältään toivoo ja kuuluuko niihin toiveisiin ylipäätään vielä avioliitto kanssasi.

Hyvä ystäväni sattuu olemaan mies. Aviopuolisot saavat tulla mukaan kun tapaamme, mutta miksi.

Yks uros kirjoitti:

Jos rupeat estämäå ystävyyttä, niin uskon et mies nostaa kytkintä ja lähtee kävelemään. Älä kahlitse, rakasta! Kyttääminen ja estäminen jne aiheuttaa ahdistusta ja halun poistua liitosta hyvin nopeasti. Jos seksielämä ei suju/kiinnosta, niin siinä on yksi mahdollinen syy että mies tutustuu toisiin naisiin. Ja jos näin on, niin älä syytä miestäsi pihtailustasi, vaan keskustelkaa asiasta et mikä on vienyt halusi ja miten ne saisi takas. Siis JOS kyse on seksisuhteesta.

Ja jos kyse on vain harrastuskaverista, niin voithan itsekkin tutustua ko. Naiseen ja hyväksyä et miehelläsi on naisia ystävänä. Ei se tarkoita et kaikki eri sulupuolta olevat on panemassa toisiaan. Voi olla ihan hyviä ystäviä, mutta ukkos tuntee sut ja ei halua mitään mustasukkasuus draamaa...

Tuohon edellä kerrottuun pätee parhaiten ne kaksi sanaa, jotka ovat tämän palstan tunniste.  Siis naisella on oikeus, ja oman itsetunnon vuoksi niin pitää tehdä.  Jos ehdit ensin, olet voittaja, silloin kun peli on jo pelattu kannattaa olla voittaja.

Vain voittaja voi osoittaa syyllisen, siinä se filosofia.

No ei todellakaan ole hyväksyttävää, hyi mikä sika. Selvästi mies ihastunut, mutta eri asia onko kakkosnainen kiinnostunut miehestäsi ja tietääkö edes, että mies on naimisissa... Miehesi voi olla niiden "olen keskellä eroprosessia" -satujen sepittäjiä.

Ota asia puheeksi, älä ole mikään kynnysmatto. Jos mies vaikuttaa epäilyttävältä, hanki itsellesi uusi mies"ystävä". Teillä on samat säännöt. Sinun ei tarvitse katsella, kun toinen käy vieraissa ja haisee kakkoselle.

Kyllä sukupuolella on väliä näissä asioissa jos kumppanistaan välittää. Millainen puusilmä pitää olla, ettei sitä ymmärrä?

25 jatkaa:

Hanki itsellesi miespuolinen ystävä ja ala kutsumaan häntä teidän yhteiseen asuntoon. Juokaa kahvia, katselkaa elokuvia, paistakaa makkaraa, käykää kävelyillä... harrastakaa seksiä. Siinäpähän miehesi katselee, kun sinullakin on ystävä. 

Olen tosissani. En hyväksy pettämistä, se on heikon ihmisen merkki. Neuvonkin sinua toimimaan täysin avoimesti. Jos miestäsi häiritsee, niin sano, että saa sinullakin olla ystävä, varsinkin jos miehesi ei sellainen ole.

Polyamorisesta ihmisestä tämä keskustelu tuntuu hieman absurdilta...

Mutta siis. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus ystäviin. Jokaisella ihmisellä pitää myös olla oikeus omiin tunteisiin. Tunteet eivät ole sama asia kuin teot.

Mitä sitten, vaikka miehesi olisi ihastunut? Ei se tarkoita, että hän olisi pettämässä. Sabotoit oman suhteesi, jos käsket miestäsi luopumaan muista ihmissuhteistaan. Eikä toisten eristäminen muista ihmisistä edes ole tervettä.

Jos et voi luottaa mieheesi, on suhteenne ohi. Piste. Minusta sinun kannattaisi keskittyä teidän keskinäisen suhteenne rakentamiseen, ei miehen ystäviin.

"Viestittely paljastui vahingossa" = kyyläsin miehen puhelimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehellä ei saisi/voisi olla naispuolista ystävää???

Miksipä ei, mutta miksi (pelkkää) ystävyyssuhdetta pitää piilotella?

Siks kun vaimot saa hirveitä raivareita niistä naispuolisista ystävistä.

T. Itsekin naimisissa oleva nainen jonka paras ystävä on naimisissa oleva mies

Vierailija kirjoitti:

Selvisi, että mieheni on tutustunut ja omien sanojensa mukaan ystävystynyt erääseen naiseen ja en tiedä miten suhtautua. Ovat kuulemma pelkkiä kavereita joita yhdistää samat harrastukset jne, mutta näen miehessäni jotain, mitä en ole aikoihin nähnyt, kun hän kertoi tästä uudesta ”kaveristaan”. En ole naista tavannut ja tuskin tietäisinkään, mutta viestittely paljastui vahingossa.

Olemme olleet pitkään yhdessä ja nuorempi lapsikin on parin vuoden päästä täysi-ikäinen. Arki rullaa, tunteet vaimentuneet vuosia sitten. Asiasta on keskusteltu mutta siinä ei kuulemma ole mitään keskusteltavaa. Miten toimisit?

Miksi heräät vasta nyt?? Jos avioliittonne on pelkkää arkea, jossa tunteet ovat vaimentuneet jo vuosia sitten, niin miksi alat nyt haraamaan vastaan, kun mies haluaa elää? En yhtään ihmettele sitä, että miehesi mielestä keskusteltavaa ei enää ole, koska sitä ei oikeasti enää ole. Hänellä ei ole enää mitään sanomista ja niin ei ole ilmeisesti sinullakaan.

Kirjoitit, että näet miehessä jotain sellaista, mitä et ole aikoihin nähnyt, kun hän ystävästään puhuu. Taitaa mies olla rakastunut ja oikein hehkuu, joten onko edes mahdollista, että saisit kaikkien niiden arkisten tunteettomien vuosien jälkeen hehkun kohdistumaan itseesi? Sitäkö haluat? Eikö se olisi valheellista ja filmaamista sinulta lupailla miehelle jotakin, mistä et ole valmis kuitenkaan pitämään huolta? Mielestäni olisi jopa hyvin noloa yrittää vikitellä miestä takaisin helmoihisi ja takaisin tylsään rakkaudettomaan arkeen.

Anna miehen mennä, jos hän itse haluaa mennä. Olette aikuisia ihmisiä, joilla molemmilla on vuosikymmeniä aikaa elää mukavasti. Et omista miestäsi, vaikka hänen kanssaan olet naimisissa ja lapsenkin tehnyt. Yritä itsekin katsella maailmaa hieman avarammin. Katkeruutta ei tarvita ja historiaa voi muistella hymyillen, kun ei tee mitään typerää ja peruuttamatonta. Pahoja sanoja ei takaisin saa, joten mene vaikka rääkymään metsään tuskaasi ja nuole haavasi piilossa, mutta älä sano tai tee mitään mikä ei unohdu.

Voit sanoa miehelle ettet tykkää hänen ystäväpelistään. Jos mies sinua arvostaa ja rakastaa niin hän laittaa uuden "ystävän" kiertoon, koska oma puoliso tulee aina ykkösenä.

Salailua en itsekään hyväksyisi, mutta en ymmärrä miksi ihastuminen ja muiden kanssa seksin harrastaminen on niin iso asia joillekin. Ja joku ehdottaa eroa jo tuon takia, voi herranjestas :D

Kysyit miten muut toimisivat. Minä nostaisin kissan pöydälle, keskustelisin tuosta salailusta ja ehdottaisin avointa suhdetta. Ei se ole sinulta tai keltään muultakaan mitään pois jos olisitte vähän avoimempia. Meillä on avoin suhde miehen kanssa ja se on vain vahvistanut meidän parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Polyamorisesta ihmisestä tämä keskustelu tuntuu hieman absurdilta...

Mutta siis. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus ystäviin. Jokaisella ihmisellä pitää myös olla oikeus omiin tunteisiin. Tunteet eivät ole sama asia kuin teot.

Mitä sitten, vaikka miehesi olisi ihastunut? Ei se tarkoita, että hän olisi pettämässä. Sabotoit oman suhteesi, jos käsket miestäsi luopumaan muista ihmissuhteistaan. Eikä toisten eristäminen muista ihmisistä edes ole tervettä.

Jos et voi luottaa mieheesi, on suhteenne ohi. Piste. Minusta sinun kannattaisi keskittyä teidän keskinäisen suhteenne rakentamiseen, ei miehen ystäviin.

Just näin! Toinen poly täällä.

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa miehelle ettet tykkää hänen ystäväpelistään. Jos mies sinua arvostaa ja rakastaa niin hän laittaa uuden "ystävän" kiertoon, koska oma puoliso tulee aina ykkösenä.

Jos oma kumppani yrittäisi päättää kenen kanssa saan olla ystäviä ja kenen kanssa en, niin laittaisin kumppanin ihan periaatteesta kiertoon. Sairasta yrittää kontrolloida toisen ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

25 jatkaa:

Hanki itsellesi miespuolinen ystävä ja ala kutsumaan häntä teidän yhteiseen asuntoon. Juokaa kahvia, katselkaa elokuvia, paistakaa makkaraa, käykää kävelyillä... harrastakaa seksiä. Siinäpähän miehesi katselee, kun sinullakin on ystävä. 

Olen tosissani. En hyväksy pettämistä, se on heikon ihmisen merkki. Neuvonkin sinua toimimaan täysin avoimesti. Jos miestäsi häiritsee, niin sano, että saa sinullakin olla ystävä, varsinkin jos miehesi ei sellainen ole.

Äh, lapsellista. Tai tottakai ap:n on hyvä etsiä itselleen ystäviä, mutta ei hänen nyt kannata mitään teinimäistä kilpailua yrittää. Huomaisiko mies sitä edes? Luultavasti miehelle on jo nyt se ja sama mitä vaimo tekee ja ajattelee, mielenkiinto ei enää riitä ja ajatukset ovat ihan muualla. Ei avioliitto ole mikään pakkoliitto, vaan niin naisella kuin miehelläkin on oma elämänsä. Jos molemmat haluavat yhdessä olla, niin sitten he ovat, mutta meillä on vain yksi elämä, jota en tuhlaisi mihinkään aika välttävään arkeen.

Mun exällä oli tuollainen ystävätär, joka paljastui tahattomasti. Mun oli pakko hyväksyä, yritin suhtautua normaalisti.  Kutsuin naisen meille useasti kylään, jos oli jotain tuparia tai vappujuhlaa tms. ja kyllä se tuli, mutta oli jotenkin tosi vaivaantunut koko ajan. Mies oli jotenkin tosi feikki-ystävällinen ja "esittävän" oloinen aina kun se nainen oli meillä.

Mutta se ystävätär pyysi  exääni kahdenkeskisille viini-illallisille ja päiväksi kylpylään. Useimmiten exäni kieltäytyi, mutta kävi myös sen kanssa mm. teatterissa ja syömässä.

Kerran kävi näin: Lähdin työmatkalle kotimaahan, olin yhden yön poissa. 

Palattuani näin mieheni puhelimen lukitsematta olkkarin pöydällä ja hetken mielijohteesta vilkaisin soitetut puhelut. Noin 30 sekuntia sen jälkeen kun olin edellisenä päivänä lähtenyt pihasta, mies oli soittanut tälle ystävättärelleen lyhyehkön puhelun. Ja kun katsoin viestit, siellä oli aamuinen viesti "Joko olet kotona?"

Tämä riitti, keräsin kamani, vuokrasin itselleni väliaikaisen asunnon ja muutin sinne. En koskaan sanonut syytä. Kyllä mies ihmetteli. 

Että sitä vaan, että eiköhän tuo ole taputeltu juttu. Sori. 

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa miehelle ettet tykkää hänen ystäväpelistään. Jos mies sinua arvostaa ja rakastaa niin hän laittaa uuden "ystävän" kiertoon, koska oma puoliso tulee aina ykkösenä.

Olet ilmeisen nuori? Minäkin olisin voinut vastata samalla tapaan joskus parikymppisenä, mutta en enää nyt 43 vuotiaana ja oltuani 20 vuotta mieheni kanssa. Kirjoitin jo tuonne aikaisemminkin, että ap:lla on ollut jo aikansa miehensä kanssa, mutta hän/he eivät ole viimeisiä vuosia käyttäneet fiksusti suhteensa ylläpitämiseen ja me -tunteen vahvistamiseen. He ovat vain jatkaneet arkeaan ilmeisesti ilman mitään läheisyyden yritystäkään.

Voi parisuhdetta yrittää vielä parantaa, jos molemmat niin haluavat ja ovat valmiita töitä sen eteen tekemään, mutta ilmeisesti mies ei enää ole halukas yrittämäänkään. Avioliitto on nyt nähty, elämä jatkuu ja asiat kyllä järjestyvät, vaikka voivat hankalilta tuntuakin.

Aloitat voimakkaan pi llunanto kuurin tai katsot lampaana vierestä kuinka ukkosi lipuu kuumaan syliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehellä ei saisi/voisi olla naispuolista ystävää???

Miksipä ei, mutta miksi (pelkkää) ystävyyssuhdetta pitää piilotella?

Siks kun vaimot saa hirveitä raivareita niistä naispuolisista ystävistä.

T. Itsekin naimisissa oleva nainen jonka paras ystävä on naimisissa oleva mies

Voiskohan sillä piilottelulla olla jotain tekoa niiden raivareiden kanssa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehellä ei saisi/voisi olla naispuolista ystävää???

Miksipä ei, mutta miksi (pelkkää) ystävyyssuhdetta pitää piilotella?

Siks kun vaimot saa hirveitä raivareita niistä naispuolisista ystävistä.

T. Itsekin naimisissa oleva nainen jonka paras ystävä on naimisissa oleva mies

Voiskohan sillä piilottelulla olla jotain tekoa niiden raivareiden kanssa???

Mun kokemuksen perusteella ei. Jotkut ihmiset on niin ahdasmielisiä ettei omalla kumppanilla saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Toiset menee tässä jopa niin pitkälle ettei saa olla ystäviä ollenkaan tai sitten saa olla vain yhteisiä.

Oon nelikymppinen enkä voi kuin pudistella päätäni tällaiselle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehellä ei saisi/voisi olla naispuolista ystävää???

Miksipä ei, mutta miksi (pelkkää) ystävyyssuhdetta pitää piilotella?

Siks kun vaimot saa hirveitä raivareita niistä naispuolisista ystävistä.

T. Itsekin naimisissa oleva nainen jonka paras ystävä on naimisissa oleva mies

Voiskohan sillä piilottelulla olla jotain tekoa niiden raivareiden kanssa???

Mun kokemuksen perusteella ei. Jotkut ihmiset on niin ahdasmielisiä ettei omalla kumppanilla saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Toiset menee tässä jopa niin pitkälle ettei saa olla ystäviä ollenkaan tai sitten saa olla vain yhteisiä.

Oon nelikymppinen enkä voi kuin pudistella päätäni tällaiselle käytökselle.

Näitä riittää. Olen aika puhelias nainen ja tutustun hyvin helposti ihmisiin, niin miehiin kuin naisiinkin. Olen myös asiakaspalvelussa töissä ja olen joutunut ottamaan siellä vastaan muutaman hyvin mustasukkaisen naisen hyökkäyksen sen takia, että naisten mielestä olen vikitellyt heidän miehiään. Olen itsekin naimisissa ja en enää mikään nuori, mutta näitä mustiksia riittää. Heille riittää, että miehet tulevat hymyillen eteeni selvittämään asiaansa ja lähtevät sieltä iloisesti moikaten pois sanoen lähtiessään vaikka, että nähdään taas! Miten ihmeessä nämä mudelit oikein pärjäävät sen tiedon kanssa, että heidän miestensä työpaikoilla ja muualla saattaa olla naisia ja saattaa olla, että miehet löytävät naisista kavereita?

Jos mustasukkaisen oma pää on sekaisin, niin se on heidän ongelma ja vain ja ainoastaan heidän hoidettavissa oleva asia.