Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viimeiset raskausviikot
03.03.2018 |
Anteeksi, nyt tulee valitusta mutta pakko avautua kun ei ole kavereita samassa tilanteessa. Ja huomautan että lapsi on erittäin toivottu ja olen onnellisessa asemassa. MUTTA miten nämä viimeiset raskausviikot ovat näin kamalia? Oksettaa, väsyttää, pyörryttää, täysin voimaton olo, raskauden puolesta välistä ollut niin järkyttävät selkäkivut että liikkuminen hankalaa. Yritän ulkoilla varsinkin esikoisen takia mutta jo se hänen ja itseni pukeminen on hirveä rumba, olen hikimärkä ennen ulosmenoa ja hyvä että saan kenkiä jalkaan. Näen öisin painajaisia synnytyksestä ja tietenkin herään monta kertaa vessaan.
Esikoisen kanssa oli niin helppoa! (Puolitoista vuotta väliä). Osasin silloin jo kyllä arvostaa hyvää fyysistä kuntoa ja olin onnessani että pystyin lenkkeilemään loppuun asti ja olin energinen. Toki tiedostin että raskaudet voivat olla todella erilaisia mutta tunnen itseni täydeksi idiootti luuseriksi joka vain masentelee ja valittaa ja on väsynyt. Mies kyllä auttaa parhaansa mukaan mutta hän tekee pitkää työpäivää ja yrittäjänä töitä on tehtävä kun niitä on.
Lohduttaudun että viimeisiä viedään ja olen erittäin onnekas koska mahassa pitäisi olla terve ja hyvinvoiva lapsi. Anteeksi itsesääliavautuminen mutta onko muita samassa tilanteessa?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin sama homma täällä, lasten ikäerokin aika sama. Itselläni kiusana vielä jatkuvat pitkät supistusjaksot, kaksi kertaa jo käyty sairaalassa turhaan ja siihen päälle pari kertaa jo meinattu lähteä. Laskettuaika huomenna.
Nytkin kulutan aikaa palstalla kun odottelen että mitä tapahtuu. Yöllä neljästä eteenpäin säännöllisiä kipeitä supistuksia jotka loppuivat kolmen tunnin jälkeen. Parin tunnin väli, luulin että taas lakkasivat. Nyt kuitenkin noin tunnin välein tullut todella pitkiä kipeitä supistuksia, en tiedä tarkoittaako nyt synnytystä vai kiusaako vaan. Alkaa tää henkinen raskaus voittaa nuo fyysiset vaivat vaikka ei olisi uskonut. Pari kuukautta ollut jo noita säännöllisiä supistuksia.
Eniten harmittaa juuri esikoisen vuoksi kun joutuu vähän väliä laittamaan varmuuden vuoksi hoitoon. Onneksi hoitopaikka edes on sellainen missä tykkää olla ja nukkuu yötkin hyvin.
Mua ei myöskään kukaan ymmärtänyt. Olin viimeisilläni loppuvuodesta, oli liukasta, lenkkeily aiheutti hirveät liitoskivut, levottomat jalat iskivät jo iltapäivällä niin ettei voinut edes istua paikoillaan, unettomuus vaivasi - ihan ilman mitään syytä, en vain saanut unta. Vaikka toki oli vaikeaa silloinkin kun uni olisi tullut, närästys, ne jalat, kyljen kääntäminen hankalaa jne. Sitten neuvolassa ihmeteltiin ja kurtisteltiin kulmia kun lihoin ihan hirmuna, ainut ilo kun tuntui olevan suklaansyönti...
Noh, uutta vauvaa tässä yritellään, että kaipa se sen arvoista oli.
Olin vielä viikko sitten samassa tilanteessa. Vauva syntyi RV 41+5 ja ne viimeiset päivät oli tuskaa vaikka olinkin tosi pirteä ja omasta mielestäni hyväkuntoinen.
Osahan tuossa on ihan biologiaa, hormonit alkaa valmistella äitiä synnytykseen ja siihen kuuluu se että äiti haluaa vauvan ulos sieltä mahasta.
Ei auta kuin kärvistellä. Tiedän että tää kuulostaa maailman latteimmalta piristysyritykseltä, mutta kyllä se pian helpottaa. Sitten synnytyksen jälkeen et enää edes muista miten tukala olo lopuksi oli. Tsemppiä!
Elimistösi ei ole toipunut edellisestä raskaudesta. Kun saat vauvan, sinulla on niitä käytännössä kaksi pienestä ikäerosta johtuen. Tämä sinun olotilasi nyt voi olla helpompi kuin mikä olotilasi on vauvan synnyttyä. Valmistaudu tulevaan. Kerää voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan hankkisi toista lasta? Eikä tuossa vaiheessa pääse enää perumaankaan.
Hyvä että jaksat löytää myös posiitivista! Meillä myös esikoinen nukkuu melko hyvin, nyt on tosin tämän viikon aikana herännyt pari kertaa öisin minkä jälkeen en itse meinaa tietenkään saada unta. Ja kiva että teillä on hoitopaikka
tarvittaessa :)
Olen noilta supistuksilta onneksi VIELÄ välttynyt. Poika on vain erittäin kova liikkumaan ja välillä tuntuu että kylkiluut halkeavat. Hitto mitä odottelua. Ja tuntuu ettei jaksa edes lapsen nukkuessa katsoa mitään sarjoja taikka lukea kun keskittymiskyky on nolla.
Tsemppiä sinne!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nro 8 vastaus ap:lta kolmoselle!
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan hankkisi toista lasta? Eikä tuossa vaiheessa pääse enää perumaankaan.
No ei kai kukaan halua lapsen tuloa tässä keskustelussa perua. Nimenomaan haluaa saada vauvan maailmaan.
Tee vaikka uusi aloitus tai mene muualla kyselemään typeryyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus oli pääasiassa ihan kamalaa, jatkuvat kivut ja pahoinvointi. En todellakaan hehkunut, vaan olin uupunut, turvonnut ja hikinen. Olin sairaslomalla, sairaalassa ja tiputuksessa. Ainoa, ja kaikista isoin juttu, millä tuon kidutuksen jaksoi, oli vatsassa kasvava, ihana ja täydellinen lapsemme.
Minulla laskettu aika oli jo 8 päivää sitten, mutta synnytys ei vain ala. Kaikki kikat on jo kokeiltu moneen kertaan: sauna, siivous, seksi, kävelylenkit, tulinen ruoka, rentoutuminen... Turhauttaa niin paljon, että vain itken kotona. En enää usko, että synnytys alkaisi luonnollisesti. Joudutaan käynnistämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä! Jotenkin lohduttavaa kuulla että muilla on ollut samaa, kyllähän sen nyt tietää että tuskin muillakaan auvoista aina on mutta silti sen kuuleminen tsemppaa.
Minä myös olen nyt lihonnut enemmän kun tosiaan tuntuu että syöminen on se ainut ilo. Tosin raskausdiabeteksen takia sen kanssa saa olla tarkkana, onneksi olen pysynyt arvoissa.
Kuvittelin olevani muka hyvässä fyysisessä kunnossa koska tuossa välissä kävin salilla ym. mutta totta, en todellakaan ollut tietenkään samassa kunnossa kun ennen ekaa. Ja ikää on 37 niin vaikuttaahan sekin. Olen vaan aina ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa että tämä on jotenkin niin raskasta *jatkaa itsesäälissä kieriskelyä*
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat löytää myös posiitivista! Meillä myös esikoinen nukkuu melko hyvin, nyt on tosin tämän viikon aikana herännyt pari kertaa öisin minkä jälkeen en itse meinaa tietenkään saada unta. Ja kiva että teillä on hoitopaikka
tarvittaessa :)Olen noilta supistuksilta onneksi VIELÄ välttynyt. Poika on vain erittäin kova liikkumaan ja välillä tuntuu että kylkiluut halkeavat. Hitto mitä odottelua. Ja tuntuu ettei jaksa edes lapsen nukkuessa katsoa mitään sarjoja taikka lukea kun keskittymiskyky on nolla.
Tsemppiä sinne!!
Kiitos samoin. Kyllä täälläkin aika sujuvasti kaadutaan petiin kun esikoinen saadaan nukkumaan. Itsellä kyllä tämä kaveri on paljon rauhallisempi mahassa kun esikoinen oli, ei murjo sisuskaluja niin pahasti. :-D muistan kyllä että oli ikävää kun mikään asento ei pelastanut noilta iskuilta.
Ihanaa ap että olet kaikesta huolimatta jaksanut viedä esikoista ulos, täytyy myöntää että aika minimiin on itsellä jäänyt, mies sitten jonkun verran on hoitanut sitä puolta kun tullut töistä kotiin.
T. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei 12!! Voin vaan kuvitella sinun olosi :( Minulla viimeeksi käynnistettiin (lapsivedet menivät mutta mitään ei tapahtunut). En siis tiedä mitkä sinun tunteesi ovat käynnistystä kohtaan mutta itselläni ei jäänyt siitä traumoja. Kesti 36 tuntia ja ei vaan tullut ulos, lopulta sektio koska voimani loppuivat. MUTTA kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, kipuihin sai lääkettä ja sektio oli nopea ja siisti toimenpide
mistä toivuin todella nopeasti. Eli älä ainakaan semmoista skenaariota pelkää! (Helppo toki
minun sanoa kun päässäsi varmaan risteilee miljoona ajatusta). Ap.
Mulla oli koko raskaus yhtä henkistä helvettiä. Vikat viikot oli pelkkää tulis jo toiveunta. Pääsin 40+5 yliaikaiskontrolliin joka laukas supistukset. Vuorokauden verran valvoin 4min välein tulevien kanssa ku en halunnu turhaan mennä sairaalaan. Lopulta olinki jo niin kipee että vaan itkin matkan sairaalaan ja siellä kerkesin olla pari tuntia ennenku lapsi synty.
3, siis en joka päivä jaksa viedä (silloin mies vie) mutta jos vaan yhtään jaksan niin hammasta purren vien koska haluan raitista ilmaa. Tosin iltaisin istun usein ikkunan vieressä se auki kun on tulikuumat ja levottomat jalat myös tuntitolkulla että saahan sitä happea niinkin.
Ulkoillessa lyllerrän kuin vanha ylipainoinen mummeli ja aina jos lapsi kaatuu tms. on se nostaminen kyllä työn takana ja mahaa pistää ja selkää koskee. Onneksi meillä on leikkipuistoon alle 100 metriä muuten tuskin jaksaisin. Välillä olen tsempannut itseni kaupungille mutta enää en jaksa. Perseestä suoraan sanottuna.
16, minulla myös edellinen raskaus oli henkisesti raskas ja sillon olin niin tyytyväinen että sain liikunnasta voimaa ja apua henkisiin kipuihin. Nyt kun henkinen vointi ollut parempi niin nämä vaivat saaneet sen kyllä yhtä alas ellei alemmas.
Ja olen myös miettinyt että hehkuuko joku todella raskauden ajan vai onko se joku myytti? Toki itsekin meikkaan ja pyrin olemaan iloinen kun tapaan ihmisiä mutta en satavarmaa näytä hyvälle enkä todellakaan hehku kuin korkeintaan tuskaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minulla laskettu aika oli jo 8 päivää sitten, mutta synnytys ei vain ala. Kaikki kikat on jo kokeiltu moneen kertaan: sauna, siivous, seksi, kävelylenkit, tulinen ruoka, rentoutuminen... Turhauttaa niin paljon, että vain itken kotona. En enää usko, että synnytys alkaisi luonnollisesti. Joudutaan käynnistämään.
Onko jo käynnistyspäivää sovittu? Voihan tuo vielä käynnistyäkin. Esikoinen tuli noin viikko lasketun ajan jälkeen. Ensimmäiset supistukset alkoi tunti vesien menon jälkeen, sitä ennen ei ollut mitään tuntemuksia. Yritä keksiä jotain muuta ajateltavaa, vaikka mahdotonta se on, tiedän.
T. 3
Alue: Aihe vapaa
Kyllä olin. Tsemppiä! Kohta helpottaa! Ps. Meidän vauva jo syntynyt.