HUHTIKUISET keskiviikkoon!
Kommentit (28)
Oksennustauti lapsella on jotain niin kamalaa, ettei sitä tajua ennen kuin sen on kokenut. Apteekista saa osmosal-nimistä jauhetta, jota sekoitetaan veteen. Se tasapainottaa nestetasapainon. Jos ohjeen mukainen annostelu ei maistu, niin laimenna reilummin. Ja äitikin voi ottaa tätä, vaikka ei vielä yrjöisikään.
Meillä päin taasen riehuu korkea kuume ja lihaskipu. Ja jälkioireena räkätauti. Esikoinen sairastaa sitä edelleen, 6 päivä menossa. Isännällä tauti on lievempi, mutta valitus kovempi kuin esikoisella. Ite yritän hoitaa esikoista ja kohta 2 viikkoista vauaa. Yritä siinä sitten rentoutua imetykseen ja palautua synnytyksestä.
Kiitos muuten kannustuksesta imetysongelmissa! Maitoa on alkanut tulemaan, kun saan nukkua 3 tunnin pätkiä edes joskus. Liika väsymys vie näköjään maidon kokonaan. Tutteliin ollaan jouduttu turvautumaan, mutta mielestäni on tärkeintä, että vauva saa ruokaa ja kasvaa. Alunperin tähän kierteeseen on jouduttu vauvan alhaisten verensokeriarvojen takia. Lisämaitoa piti antaa heti synnytyksen jälkeen ettei jouduta teholle. Parin päivän päästä bilirubiiniarvo oli niin korkea, että mietittiin laitetaanko vauva valohoitoon vai ei. Ja jälleen lisämaidon avulla saatiin arvot kohdilleen ja ei muuta kuin taysista ulos. Kotona ollaan nyt sitten hermoiltu sitruunankeltaisen vauvan kanssa, mutta lastenpolin mukaan valohoitoa ei tarvitse niin kauan kuin vauva jaksaa itse herätä ja juoda tuttipullosta. Koska maitoa ei tule vielä niin runsaasti mitä vauva haluaa, niin ollaan jouduttu turvautumaan tutteliin.
En edes haaveile 6 kk täysimetyksestä. Olen onnellinen joka päivästä, jolloin saan imetettyä edes jotain vauvalle.
Pelargonia ja pikkuneiti 12 päivää
Toivottavasti tauti jyllää superlyhyesti ja sinä säästyt siltä!!
La lähestyy ja tuntemukset synnyttämään lähdöstä ovat haihtuneet savuna ilmaan... Yöt nukun paremmin kuin aikoihin, vaikka vessassa käynkin 1-3krt yössä, niin uni tulee samalla sekunnilla kun laitan pään tyynyyn!
Esikoisen kanssa limatulppa lähti reilua vrk ennen synnytystä ja nyt kun sitäkään ei ole tullut, niin odotuksetkaan ei ole kovin korkealla:(
Täällä etelässä on tänäänkin harmaa ja tuulinen päivä.
Päivän tavoitteena on saada myymäni äitiysvaatteet postiin. Jos meille joskus syntyy pikku3, niin siihen kuitenkin kuluu aikaa ja aionkin laittaa tavaraa myyntiin sitä mukaa kun jäävät pois käytöstä.
J 39+2 (vasta!!, ekan ultran perusteella la olisi ollut tänään...)
Muistaakohan mua edes kukaan enää.. siitä on niiiiin pitkä aika kun tänne viimeksi kirjoitin. Nyt kun vihdoin sain netin kotiin niin tässä sitä sitten istutaan vaikka tuo isovelikokelas kaivaa kaapista tusseja :P.
L.a. olis ylihuomenna eikä mitään merkkiä mistään lähestyvästä synnytyksestä. No, ei voi muuta kun odottaa, sano anoppi jo viime viikolla kun soitti ja kysyi onko yhtään poltellut :D. Vointi on hyvä, ei supistele eikä mitään joten mikäs tässä oikeestaan on odottaessa. Paitsi että pää ei meinaa enää pysyä kasassa.
Touhikselle toivottelen jaksamista!
Oksennustauti on kauhea tauti, toivottavasti tällä kertaa vältyt siltä!
Täällä kans hyvin nukuttu yö takana. En kuullut edes miehen kellon soimista aamulla... Supistuksista ei tietoakaan, eli yli menee varmasti, huomennahan on laskettu aika. Tänään on neuvola enkä usko että siellä mitään uutta olisi. Ainakin olo on hyvin samanlainen kuin viime viikollakin... Tai ehkä hieman kärsimättömämpi....
On tainnut moni päästä vauvanhakuun kun on näin lyhyt pino. Yleensä tähän aikaan aina luen ja yleensä on jo toinen sivu menossa.... :)
Kirsi rv 39+6
Oliko hivenen luksusta kun heräsin viime yönä vasta viiden aikoihin ja uni tuli lähes välittömästi! :D
Seuraavan kerran heräsinkin kahdeksalta kun miehen herätyskello soi.
Hirmuisesti peukkuja Touhikselle, ettei tuo oksennustauti tällä kertaa iskisi sinuun ja voimia jaksaa esikoisen kanssa.
Omaan masuun kuuluu ihan tavallista. Kävin eilen neuvolassa ja neuvolantäti tarkisti vielä ultralla miten päin vauva oli kun sydänäänet kuuluivat sen verran ylhäältä. Mutta siellä se köllötti pää alhaalla ja kasvot ylöspäin :D
Vielä on masussa kovin hiljaista, taitaa siis vielä nukkua siellä. Ehkä tuossa aamupalan jälkeen alkaa heräilemään ja saisin tuntea mukavat liikehdinnät :)
Tänään oliskin sitten paljon tekemistä, pitäis vähän siivoilla ja laittaa kämppää kuntoon kun vieraita on tulossa ja sit pitäis myös varmaan laittaa jo toi kassikuntoon sitä sairaalareissua varten... vaikka tuskin lähtö tulee ennen laskettua aikaa...
Iluvatar-76 RV38 + 5
P.S Suuret onnittelut kaikille nyyttinsä hakeneille ja erityisesti Lala76:n pikkuiselle paljon onnea leikkaukseen!
Anoppi toi apteekista Osmosalia ja sanoi apteekkarin kertoneen, että tämä virus on muuttanut tässä muotoaan ja siksi sen voi siis saada uudestaan. Sormet ristissä nyt toivotaan, että tältä säästyttäisiin. On kyllä todella herkästi tarttuvaa sorttia. Lehdessä oli, että on rotaviruskantaa. Tässä kohtaa toivon, että oltaisiin osallistuttu siihen rotavirustutkimukseen silloin, kun esikoinen syntyi (oli silloin käynnissä ja tutkimustulokset osoittivat myöhemmin, että rokote oli todella tehokas). Rokote tulee itse asiassa kai nyt toukokuussa markkinoille ja sen voi antaa 6-12viikkoisille. Olisi esikoinen saattanut välttyä tältä taudilta nyt ja sitä kautta mekin. Hän kun oli kyläilemässä paikassa, jossa oli sairastunut lapsi (me ei oltu mukana), joten tämä toinen kerta oltaisiin voitu skipata. No, hyvä jossitella. Sitä voi kuulemma oireettomanakin kantaa ja taudin loputtua sitä voi kantaa myös aika kauan. Ekan kerran saatiin tuttavilta, joilla oli ollut 1,5vk aikaisemmin. Heidän kuopus vielä ripuloi silloin tällöin eli ilm. tuli hänen ripulivaipasta, vaikka vietiin aika nopeasti ulos. Itse olin silloin vielä eristyksissä kotona vuodelevon takia ja he olivat ensimmäiset vieraat pitkään aikaan, joten tuntuu loogisimmalta. Silloin ei vielä tiedetty muita sairastaneita.
Eli näillä näkymin esikoinen on kotona ensi viikkoon asti.
Ja mies tuli onneksi kotiin! Valittaa, että hänelläkin on vähän huono olo. Ei kai ole sitä vielä voinut saada, mutta ehkä myötätunnosta vatsa pyörii. No, ehtisin jo hoitaa aamutoimet esikon kanssa, suihkutta yön jäljiltä ja keräillä yhdet satsit molemmista päistä, joten kyllä sen nyt sitten saa, jos saa. Koitan nyt kuitenkin välttää edes jonkin verran. Tuolla alakerrassa tulee taas...mies on siellä apuna. Lähden ite vaikka mielummin käymään kaupassa hakemassa jotakin syötävää ja juotavaa. Ja jos tarttuu, niin on tullut parin päivän sisällä. Tiedetään kyllä onneksi, että kaikki lähikontaktissakin olleet eivät ole tätä saaneet. Äidin miesystävä oli todella kipeä ja kesti viikon, eikä äitini saanut ollenkaan. Samoin anoppi on säästynyt, vaikka viimeksi esikoinen aloitti oksentamisen siellä ja joutu olemaan lähikontaktissa, kun mies oli kanttuvei ja mä sairaalassa. Eli toivoa on...
Nyt jopa toivon, että vauva ei synny ennen kuin tämä on ohi...
Eli täytynee uudestaan miettiä noita vierailuja vauvan syntymän jälkeen. Ei kai ole ollenkaan niuhottamista, jos ei heti alussa toivoisi ihmisten ramppaavan. Viimeksi ainakin kaikki kummin kaimat halusivat heti tulla. Jos vaikka odotettaisiin näiden suurimpien epidemioiden ohi.
Vaikka vauva säästyisi, niin ei ole kiva olla itse kipeenä tai hoidella ohessa muita kipeitä perheenjäseniä ja palautua synnytyksestä! Kaikki sympatiat pelargonialle! Meillä mies oli viime to flunssassa (ja tietty kuolemansairas) ja sitäkin jännäsin, että saadaan se esikoisen kanssa. Kyllä sitä nyt piinataan...
Eli vauva, pysy vain mahassa vielä vaikka vappuun, niin pöly laskeutuu (ja nyt tietty tulee heti, kun tämän sanon).
Meillä myös ollaan myymässä kaikkia raskaus- ja myöhemmin vauvatarvikkeita, kun tämä raskaus on ollut niin rankka, että mahdollista kolmosta mietitään sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa!
Ja täällä myös asennoidutaan lisämaidon antamiseen, jos tarvetta tulee. Viimeksi lähti imetys kuitenkin loppujen lopuksi hyvin käyntiin, mutta alussa vaje aiheutti myös keltaisuutta. Mitä sitä turhaan ylitunnollisena imettäjänä muita ja itseään kiduttaa. Hyvä ja stressitön vauva-arjen alku auttaa sitten jatkossakin. Desinfioin eilen kaikki pumppu- ja pullohärvelit sekä tutit. Niin ja nyt täällä on taas tämä tauti...Pitäisiköhän tehdä se vielä sitten uudestaan, kun vauva syntyy?
Touhis edelleen rv 38+4
Enpä ole liikoja tänne kirjoitellut alkuesittelyjen jälkeen, mutta huhtikuisten tilannetta on kyllä tiiviisti seurattu. Meillehän on tulossa pikkukakkonen 3-vuotiaan neidin seuraksi ja viikkoja on nyt 40+6. Hyvin on voitu ja kiusallinen närästyskin osoittaa laantumisen merkkejä.
Nyt kun on menty jatkoajalle rupeaa hirvittämään tuo vauvan koko. Esikoinen oli 3800g ja syntyi imukupilla viikkoja ollessa kasassa 40+5. Äitiyspoliaika on vasta ensi viikon tiistaina, jolloin pääsen ultraan ja nähdään minkäkokoinen kaveri on tulossa. Millähän tämä sitten kiskotaan ulos, kun mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole näkyvissä? Vauva käänsi vielä perjantaina kylkeäkin ja terkkarin mukaan pää ei ole kiinnittynyt laisinkaan. Varsinainen hautomo meikäläinen nykyään.
Kuulin muuten juuri äsken kaverilta kotikonstin synnytyksen käynnistämiseen, joka on toiminut hänellä ja hänen sisarella ainakin. Vastaus on auton sisätilojen siivous! Tarpeeksi kumarassaoloa ja koukkimista ja sitten ei muuta kuin seuraavana yönä synnyttämään.
Kökötin aamulla pari tuntia äitiyspolilla yliaikaiskontrollissa. Käyrään ei meinattu saada vaihtelua, kun meidän Mini nukkui vaan sikeästi vaikka kuinka hoitaja koitti masua heilutella. Lääkärin mukaan käyrällä oli kuitenkin kaikki kunnossa kuten vauvalla ja " syöttöputkissa" muutenkin. Kokoarvio oli 3900-4200 g, joten kyllä sieltä nelikiloinen saadaan. Lääkäri lohdutteli, että lantiossa on tilaa vaikka kuinka, vaikka pää näyttikin melko kookkaalta.
Perjantaille varattiin sitten aika käynnistykseen, joten eiköhän me viikonlopun aikana saada vauva maailmaan. Nyt alkaa kyllä tosissaan jänskättää, että minkä näköinen vauveli sieltä oikein tulee ja tietty vähän jännittää se synnytyksenkni kulku - ensimmäistä kun ootellaan...
Enpä viitsi enää yrittää mitään käynnistyksen kotikonsteja. Nyt kerätään vaan voimia synnytykseen ja varmistellaan, että kotona oikeesti on kaikki valmiina vauvan tulla ;o)
Jaksamista kaikille sekä pikkuisten vauveleiden etä muhkeiden masujen kanssa touhuaville!
Terkuin HB rv 41+5
Eilen oli sitten laskettu aika. Jotain pieniä synnytykseen viittaavia tuntemuksia olin tuntevinani mutta tänään on kyllä ihan kaikki oireet hävinnyt. Esikoinen syntyi viikolla 40+2 joten samaan kyllä vielä ehtii, mutta jotenkin tuntuu että ei kuitenkaan. Esikoista odottaessa en kyllä ollut yhtään kärsimätön mutta nyt on vähän tunne että eikö tää synny ikinä. Olin kuvitellut saavani pääsiäisvauvan.. Mutta ehkä sitten vappu vauva..
PullaKana rv 40+1
Ja tervehdys vauva-arjesta!
Mun oli ihan pakko tulla kommentoimaan noista ennakoivista supistuksista ja muutenkin merkeistä, että synnytys on alkamassa. Mulla ei nimittäin koko raskausaikana juurikaan tuntunut supistuksia. Yhden ainoan kerran muistan joutuneeni hengittelemään hieman syvempään. Eikä niitä merkkejä ollut edes sinä päivänä, kun synnytys käynnistyi. Olen maannut tyytyväisenä sohvalla tv:tä katsellen vielä 4 tuntia ennen synnytystä, ilman minkäänlaisia tuntemuksia. Sitten ne vaan yht' äkkiä alkoivat, supistukset siis, ja se oli menoa sitten. Ja kyllä sen todellakin tunnistaa, kun on aika lähteä laitokselle. Esikoinen aikoinaan käynnistettiin, joten ehdin jo monta kertaa miettimään, kuinka osaan laitokselle lähteä...
Joten siis lohdutuksena voin sanoa, ettei niitä merkkejä kaikilla ole :)
Voimia kaikille loppuodotukseen ja edessä olevaan synnytykseen!
Smila ja toukka 14vrk
juuri pääsin osastolta pois, jouduin olemaan yön tarkkailussa kun oli raskausmyrkytyksen oireita ilmassa..kaikki oli kuitenkin hyvin mutta vauvaa seurataan kun se oli aika pieni 2,6 ja toinen lääkäri sai 2,7. ensi viikolla utrataan taas..mutta nyt pitää huilata, ei saannut oiein nukuttua sairaalassa.
peetu 38+4
Kävin tänään neuvolassa, siellä kaikki tavalliseen tapaan. Mitä nyt verenpaine oli aivan hurjissa lukemissa ja täti aikansa arvottuaan ja kuutioituaan tilannetta päätyi kirjoittamaan lähetteen äitipolille. Olen siitä kyllä ihan hyvilläni, vaikka ainahan on mahdollista, että ajan saa johonkin ensi viikon lopulle :I Neuvolaan menen perjantaina, ellen sitten saa juuri siksi päiväksi polille aikaa.
Touhis, eikös rotaviruksen aiheuttama vatsatauti ole pääsääntöisesti alle 2-vuotiaiden vaiva? Eli jos teidän pojalla on sitä, niin silloinhan sen ei kuvittelisi tarttuvan. Varuilta tietysti kannattaa käsiä pestä aivan hullun lailla (mieluiten desinfioidakin) ja varoa visusti koskettamasta kontaminoituneilla käsillä silmiin, nenään tai suuhun. Paljon sen enempää ei sitten ole tehtävissä :( Tsemppiä!
Fuulis 40+0 (jee!)
sekä minä että pikku pimu. Pimulla oli 2v-neuvola, tyttö käyttäytyi oikein hienosti! Huh - synttäreitä pitäisi viettää sitten sunnuntaina. Laitoin (toiveikkaana) kutsuun kyllä huomautuksen, että mahdollisiin muutoksiin aikataulussa kannataa varautua vieraitten. Olen vasta perjantaina ajatellut ruveta paneutumaan tarjoomuksiin ym., niin kovasti toivon, että synttäripileitä joutuisi siirtämään... :)
Minäkin voin hyvin ja käyttäydyin myös kauniisti neuvolassa. Paino oli tippunut vähän! Ja painan yli kilon vähemmän kuin vastaavana ajankohtana esikoista odottaessa. Jee! Vauva oli nyt jonkin verran laskeutunut, mutta ei kuitenkaan kiinnittynyt. Eli jos synnytys nyt käynnistyisi vesien menolla, tulisi mennä rip-rap sairaalaan ja mielellään pituallaan.
Vauva ollut nyt taas päivisin aika rauhallinen, illalla onneksi mylskännyt vähän. Neuvolassa syke oli hieno, kun saatiin ensin kuulumaan - mulle tuli karsea olo, kun jouduin pitkälleni ja kyljellään ei kuulunut kunnolla.
Miehestä oli muuten ikävästi minulta, kun kerroin eilisessä pinossa olleen nännihieronta-vinkin - juuri ennen kuin hän oli lähdössä töihin. :) Sillä osastolla ollut tosiaan aika hiljaista viime aikoina....
Eilisestä alaselkäjomotuksestani: iltaa kohden selkeämmin rupesivat tuntumaan epäsäännöllisiltä supistuksilta, loppuivat kuitenkin, kun menin nukkumaan. Mutta taisivat ne ainakin sitä vauvaa lykätä ala, kun tänään oli masu eri mallinen ja siis neuvolankin mukaan vauva laskenut. Mies muistutteli, että mulla oli esikoiseta nimenomaan selkä kipeenä supisteluista, varsinkin aluksi. En muistanut ollenkaan! Hän tosiaan sairaalassakin hautoi mua niillä kaurapussukoilla ja hieroi.
Terveyttä touhiksen porukalle, toivottavsti vältyt taudilta! Ja samoin terveyttä muillekin! Meillä onneksi tämä räkätauti vähän parempi tänään.
Onkohan Tilda synnyttämässä?
Tilp. 38+6
JIPPII!!! Eilen illalla ja yön aikana tuli sitä limaa vähän ja tänä aamuna suihkussa isompi klöntti. Ei ollut verta seassa, eikä se ollut oikein minkään värinen. Koko yön oli vatsa kipeä ja se säteili selkään. Joskus kuuden aikaan sitten rauhoittui.
Nyt sitten niitä supistuksia täällä odottelen, josko alkais piakkoin. Tai voihan tässä mennä vielä viikkokín...Hieman kipeä olo on ollut koko päivän, ihan kun olis kuumetta tulossa. Toivottavasti ei sitä ainakaan!
Ilmottelen jos ja kun alkaa tapahtua!
Annmii 39+1
kirjotin äskön pitkän sepustuksen, mutta tuo pikkusähläri sai jotenkin hukattua sen...
Aamulla oli neuvola ja muuten kaikki oli ok, mutta verenpaine oli vähä koholla ja sainkin ohjeen lepäillä ja tarkkailla oloa eli jos päätä alkaa särkee tms. niin pitää käydä mittuuttaan uudelleen. Vesi tuntuu olevan aika vähissa, tiiä sitten onko tihkuttanu pois vai mistä johtuu, mutta kehotti makoileen kyljellään että veden muodostus lisääntyisi.
Se olikin sitten viimeinen neuvola tän mahan kanssa, toivottavasti! Maanantaina on se polikäynti ja oon kyllä asennoitunu niin että viimeistään silloin tapahtuu... Viimeks sanovat että kalvot puhkastaan sillon, jos vain mahdollista. Mullahan on sillon viikkoja 39+5 että eivät kovin mielellään enää kotia yhtenä kappaleena laita... Jotenkin tuntuu vielä hassulta ajatus että viikon päästä meillä mitä todennäköisemmin on vauva... VAikka onkin jo ihan kypsä saamaan ton masuasukin sylin puolelle niin silti tuntuu vielä kaukaiselta ajatus tuhisevasta nyytistä.
tässäpä lyhyempi versio kuulumisista, mutta johan tuossakin on juttua :)
trv. daisy82 rv 39
Eilen aamulla alkoi sitten supistella pikkuhiljaa enemmän. Ei vielä niin kivuliaasti että olisi pitänyt hengitellä mukana, mutta sateli niitä noin tunnin välein kuitenkin. Iltaa kohti vauhti tiheni ja kymmenen paikkeilla menin kylpyyn ja lähti limatulppa. Sitten alkoi sattua ihan tajuttomasti.
Menin sänkyyn, ja supparit tuli kahestatoista eteenpäin viiden minsan välein. Hikoilin joka supistuksella ja hengitys salpaantui, hengittelin siinä mukana ja yritin epätoivoisesti rentoutua. SAnaakaan en pystynyt sanomaan supparin aikana, vasta sen jälkeen. En tajua miten voin olla näin kipuherkkä, mutta se oli kamalaa.
Kolmeen asti sitä jatkui ja sitten soitin sairaalaan. Sanoivat, että voin tulla millon vaan, mutta päätin jäädä vielä kotiin. Sitten alkoikin tulemaan harvemmin, kymmenen minsan välein ensin ja sitten vielä harvemmin ja myös voimakkuus laski, ei enää hikoiluttanut.
Amulla olisi ollut 8.45 oman kätilön aika. Soitin hänelle ja kerroin yöstä ja käski nukkumaan, jos yhtään unta saan. Sanoi, että luultavasti mun keho ei enää jaksa tehdä suppareita, kun ei ole päässyt lepäämään yöllä. Sain puolisen tuntia nukuttua ja sitten tuli taas suppari.
Nyt odottelen, että jotain mullistavaa tapahtuisi. Oon ihan poikki ja sydän alkaa pamppaiemaan pienimmästäkin ponnistuksesta. Suppareita tulee aika epäsäännöllisesti, joskus kestää puolikin tuntia suppariväli ja joskus alle 5 minuuttia. Olin luullut kaiken tapahtuvan jotenkin " selkeemmin" .
Eli sairaaalaan lähtöä odotan, yritän kestää kotona niin kauan kun vaan pystyn. Toivottavasti tätä epätietoutta ei kestä enää kauaa...
-Ingwer 39+4
Hei!
Enpä ole tänne palstalle kertaakaan kirjoittanut, vaikka olen joka päivä kuulumisia lukenut. Olen itsekin huhtikuun synnyttäjä, pieni poika syntyi kiirastorstaina rv 39+6.
Tuosta oksennustaudista halusin vain kommentoida, että meillä kävi niin, että kun ensimmäiset supistukseni tulivat viime keskiviikkona klo 22 alkaen, olin pari tuntia hereillä ja sitten nukuin 02 asti. Heräsimme miehen kanssa siihen kun esikoinen oksentaa täyttä päätä sängyssään. Eikun lakanoita vaihtamaan..Siihen vaiheessa tuli itku ja ärräpäät. Ja sankoa alle vaan, tyttö ehti oksentaa kolme kertaa kun mun piti jo nousta kipeiden supistusten takia. Olin ihan paniikissa, että olinko ehtinyt saada tartunnan, kun kerta tytön kanssa olin koko edellisen päivän leikkinyt, syönyt hänen jäätelönloput ym. Ja tosiaan pelkäsin, että jos synnytys ei heti lähde käyntiin, mä synnytän oksennustaudissa, hirveä kauhukuva! Klo 5 lähdettiin sairaalaan ja äitini tuli hoitamaan sairasta lasta. Poika syntyi tästä puolentoista tunnin kuluttua.
No, tyttö ei päässyt pikkuveljeään katsomaan sitten sairaalaan ollenkaan, oli kipeänä torstain, mutta jo perjantaina lähes normaalisti oli leikkinyt, mutta sitten alkoikin mies oksentamaan. Kävi vielä mun työnä sairaalassa klo. 12 aikoihin, ja jo klo 15 huusi pönttöön.
Mutta eipä ole tauti muhun eikä vauvaan tarttunut, nyt sairastumisesta on molemmilla jo lähes viikko, että en usko taudin enää meihin iskevän. Me siis selvittiin sillä, että synnytys käynnistyi juuri sopivalla hetkellä ja oltiin pöpöaika poissa kotoa.
Äitiini ja isäänikään ei tauti tarttunut, vaikka äiti pesi tytön oksennuksia torstaina ja tyttömme oli pe-la välisen yön heillä hoidossa, kun tauti vei mieheni niin heikkoon kuntoon.
Toivoa siis on, että tauti ei sinuun tartu ja toivon sitä todella, sillä itsekin pelkäsin juuri samaa.
Minäkin mietin jokohan Tilda pääsi tositoimiin!? :) Täällä ei sen enempää merkkejä synnytyksestä. Harvoin supistelee ja sekin on melkein kivutonta. Mielialat taas tuntuu heilahtelevan. Välillä on niin touhuisa olo ja välillä vaan istuu ja ihmettelee milloin vauva syntyy. Lisäksi ärsyttää kun kaikki tutut ja tuntemattomat hokee, että ei se esikoinen synny sieltä ennen kun pari viikkoa myöhässä. Plaah! Hyväähän ne ihmiset tietysti tarkoittavat, mutta jotenkin kuulisi mielummin vaikka että kyllä se sieltä tulee hetkenä minä hyvänsä. Eihän tässä oikeasti edes mikään kiire ole. Minä voin hyvin ja vauvallakin tuntuisi kaikki olevan kunnossa. Nyt pitäisi nauttia vielä näistä vapaahetkistä ja miehestä, mutta ajatukset on jo niin vahvasti tulevassa.
Tänään pitäisi vielä silitellä loput vauvan vaatteet ja ajattelin väsätä isukille kortin isyyspakkaukseen. Muuta ohjelmaa ei oikeastaan olekaan. Pitäisi keksiä jotain, ettei mene taas koko päivä vaan siivoiluun...
Voimia kaikille masunkantajille! :)
hmar, 40+2
minäkin..eilen oltiin miehen ja pojan kanssa sirkuksessa ja oli neuvolalääkäri, kohdunsuu oli ulkopuolelta sormelle auki, 1,5 cm ja pehmee..ilmeisesti ei kuitenkaan ole nyt heti syntymässä..kaikki oli muuten ok, verenpaineet ym.illalla sirkuksesta kotiuduttuamme rupesi supistelemaan jo hiukan kivuliaasti..sitä jatku ehkä tunnin ja sitten mä jo nukahdinkin..muutamana tunnin päästä heräsin kun vihlasi kunnolla.kävin sitten pissalla ja siinähän ne supparitkin loppu..
limatulpasta ei ole merkkiäkään (esikoisesta tuli sellasta veristä 2 viikkoa ennen kun synty..synty laskettuna pvänä)..alavatsaa hiukan vihloo välillä kun pikkasen supistaa (ei kuitenkaan sellaisia suppareita joista tulisi mieleen lähteä sairaalaan)..tämä asukas on ollut jo 2 viikkoa kiinnittynyt ja todella alhaalla, joten olen teorisoinut itselleni että noi vihlasut johtuu siitä kun pää painaa kohdunsuuta..
jokatapauksessa olo on kuin norsulla ja pikkuhiljaa olisin todellakin valmis jo synnyttämään..tää tyyppi taitaa vaan olla niin kiintynyt yksiöönsä että menee tietenkin vielä muutaman viikon ylikin..huh..
kamalaa miten sitä voi olla näin kärsimätön..
onnea kaikille nyytin saaneille, auringonsäteitä :)
t.anni 39+2 (vasta)
pääsäispyhät vähän sekoittaneet ajantajun.
Mutta että ikinä arvaa? Nyt mulla ei ole enää huumoria ja se ei varsinaisesti liity tähän yhtenä kappaleena olemiseen...
vaan meidän esikoinen on TAAS oksennustaudissa! Kirjoittelinkin täällä nelisen viikkoa sitten, kun jouduin itse sairaalaan ja oikeesti se oli kamalampaa kuin synnyttäminen, monenkertaisesti!!!! Kipu ja tuska raskaana ison mahan kanssa nestehukassa oli hirveetä.
Mies oli myös hirveessä kunnossa ja esikoinen alkoi oksentamaan seuraavana päivänä.
Ja nyt se on meillä uudestaan!!!
Arvatkaapa haluaisinko lähteä johonkin eristykseen?
No rakas mieheni heräsi kuudelta lähtemään töihin ja samaan aikaan huusi lapsi oksennuksen keskeltä. Nousin hetken päästä käymään vessassa ja mies tuli vaan tylysti ilmoittamaan, että esikoinen on oksentanut ja heippa, hän lähtee nyt töihin! Rupesin välittömästi itkemään epätoivoissani, koska se helvetti ja tuska oli niin hirveetä viimeksi ja pelkäsin synnyttäväni siinä samalla. Se oli suurin pelkoni, sitä tuskaa ei olisi kestänyt ja NYT synnytys on edessä minä päivänä hyvänsä! No, en kai mä vaadi häntä kotiin jäämään, mutta tyyli, jolla tuhahti vaan, että kai nyt hänen täytyy töitä mennä tekemään vaan suututti. Paineli vaan kiireissään ovesta ulos. Hitto, jos tämän saan uudestaan (ellei sen sitten kyde jo mussa), niin kyllä suutun miehelle (vaikka siis tartunta olis jo tapahtunut). Luulis, että viime kerrasta oppineena tekis kaiken, etten tätä uudestaan saisi. Viimeksi hänestä ei paljon mulle apua ollut, kun oksensi ite ja vähättelemättä taudin laatua mainitsen hänen kuitenkin olevan todella huono sairastamaan eli ei paljon sympatiaa silloin irronnut. Hittokos otan sellaista mukaan edes synnytykseen kattelemaan tuskiani!
Sanokaa, että olen tälle immuuni, enkä saa tätä uudestaan. Niinhän ton esikoisenkin piti olla sairastanut koko homman...
En halua enää muissa merkeissä sairaalaan kuin tavallisesti synnyttämään. Inhoan koko paikkaa ja siellä 2 kertaa jo tässä raskaudessa olen joutunut makaamaan synnyttämättömien osastolla ja polilla ravaamaan sen tuhat. Tää on niin turhaa...Tulis ne vedet nyt tällä sekunnilla, niin ehtisin ehkä vielä synnyttämään ennen kuin se mahdollisesti iskee...
Touhis rv38+4