Näkeekö muitten eskarilaiset painajaisia?

Eli esikoispoikamme on 7-vuotias ja nyt viime kuukausina on ollut sillä tavalla, että jos poika on yhtään kipeänä (pelkkä kurkkukipukin näköjään riittää), niin herää heti alkuyöstä, mutta herääkö sittenkään. Siis silmät on auki ja kävelee, vääntää itkua, haluaa halata ja puhuu sekavia. Kerrankin poika tuli huoneestaan, näki ensimmäisenä minut ja sanoinkin hänelle jotain. Sitten poika käveli isänsä luo, väänsi itkua ja sanoi: Äitiä ei enää ole. Eli poika ei siis ilmeisesti kuitenkaan ole oikein hereillä.



Nyt on taas kurkku kipeänä ja yhden kerran jo tuolta huoneestaan puhui ja oli taas yhtä sekava kuin tuossa yllä kerroin. Toivon mukaan saisi nyt kuitenkin nukuttua.



Mahtaakohan kellään muulla olla vastaavasta kokemusta? Tulee aina mieleen, kun poikamme oli vauva. Silloinkin poika joskus heräsi hirveästi itkemään, silmät oli auki, mutta ne silmät oli jotenkin tosi oudon näköiset eli niistä saattoi päätellä, ettei poika ollut oikeasti hereillä, vaikka silmät olikin apposen auki.



neronja & nelikko

neronja:

Nyt on taas kurkku kipeänä ja yhden kerran jo tuolta huoneestaan puhui ja oli taas yhtä sekava kuin tuossa yllä kerroin.

Siis piti kirjoittaa, että yhden kerran jo tuolta huoneestaan tuli ja puhui ja käyttäytyi sekavasti.

Joskus kun poika on ollut kuumeessa, se heräilee monta kertaa alkuyön aikana ja käyttäytyy sekavasti. Itselle jotenkin kummallinen tilanne, kun järkevä poika menee sekavaksi.

tyttö on on hereillä muttei kuitenkaan ole. Silmät auki ja puhuu ihan omiaan. Saattaa nyplätä tyynyään ja puhella ettei tee sillä enään mitään, vie se pois.

Hetken sen kanssa juteltuaan, se saattaa kysyä että miksi huoneessa on valot ja mitä teen siellä? Että ei tod. oo hereillä.

Ja aina kun olen kysynyt unesta, joka kerta sanoo nähneensä unta pallosta mikä vain kasvaa.

Muistan että olen itsekkin pienenä nähnyt unta isonevasta pallosta mitä juoksin karkuun kokoajan.



Voiskohan tämä kaikki johtua kun elämä nyt muuttuu, aloitetaan koulu mitä tyttö jännittää aika lailla?

likat on 6 vuotiaita ja ilmeisesti oma mielikuvitus on alkanut laukata mahdottomasti, pari kolme kertaa viikossa molemmat heräilee itkien milloin mitäkin unta nähden. Ollaan rajoitettu tosi roimasti telkkarin katsomista, karsittu kaikki (piirretytkin) joissa esim väkivaltaa tms ja jos jotain katsovat, aktsotaan sit koko perhe yhdessä ja ollaan valmiina selittämään tapahtumia. Samoin on jouduttu siivoamaan ison veljen sarjishylly, koska näemmä jo esim spider-man sarjikset saa jonkinmoista panikointia aikaiseksi. Ehkäpä tämä tästä rauhoittuu kun ikää karttuu ja alkavat enemmän ymmärtä tarun ja toden eron=/

mainitsemat pallounet on meilläkin yleisiä (myös omassa muistissa lapsuudesta). Milloin palloja tulee paljon ja lapsi jää niiden alle tai sitten ne kasvavat jne...mistä lie johtuu?

näkee painajaisia sillion tällöin. Usein herää itkuunsa ja on vähintään istumassa sängyssään tai huoneensa lattialla. Ja on siis hereillä siinä vaiheessa, kun menen lohduttelemaan. Yleensä poika rauhoittuu aika nopeasti, kun vähän aikaa on juteltu unesta ja silittelen vähän selästä. Poika myös saatta muistaa uniaan aamulla, ja silloin käydään niitä vielä läpi. Pienempänä hän sai kauhukohtauksia, jotka olivat ihan hirveitä. Silloin silmät olivat auki, mutta hän ei ottanut mitään kontaktia huoneeseen tulijaan - tai, ehkä huoneeseen tulija toi kauhukohtaukseeen lisää kauhua. Silloinkin yritin pojalle jutella ja jotain vastasikin, mutta ei välttämättä ihan tolkullista vastausta tullut. Samoin hän näki jotain örkkejä huoneessa. Silloin yritin aina herättää pojan (jostain tosin olen kuullut, että niin ei olisi saanut tehdä), sillä jos hän sattui rauhoittumaan ilman heräämistä, kauhukohtaus toistui tunnin-parin kuluttua uudestaan. Aamulla pojalla ei ollut mitään muistikuvaa yön tapahtumista. Mutta siis nykyään näkee painajaisia ja niitä muistaakin aamulla. Toivottavasti painajaiset kuitenkin vähenevät ajan kanssa ja poika ymmärtää niiden tosiaan olevan vain unia. - Näemmehän me aikuisetkin (ainakin minä)painajaisia silloin tällöin.

hän näki mustekalasta painajaista, joka tulee vedestä ja äiti vielä usuttaa mustekalaa ´lapsen kimppuun. Luin juuri jostain lehdestä, jossa käsiteltiin painajaisten tuhoamista, ja ohjeena oli unen piirtäminen, ja leikkaaminen pieniksi palasiksi. Tämä tepsi meillä.

Mustekala ei ole enää vaivannut, tosin lapsi ja hänen siskonsa kömpivät usein meidän väliin silti.

kuulemma hyvin tyypillistä eskarilaisille tällaiset unet, =äiti usuttaa lastaan kouluun tai jotain sellaista luopumisen tuskaa.



No tämä on taas tällainen vaihe lapsen elämässä.