Tunnetteko keitään, jotka ovat jo hyvin nuorena ilmoittaneet haluavansa lapsettomiksi?

Oma tyttäreni sanoi jo lukioiässä ettei halua lapsia. Ei ole koskaan ollut lapsirakas, ei ole leikkinyt vauvanukeilla tms.

Minulle asia on ok ja kunnioitan tyttäreni mielipidettä mutta lähipiiristä on tullut typeriä kommentteja tyyliin "kyllä se mieli muuttuu" ja " kauheaa, susta ei tule koskaan mummia".

Vierailija kirjoitti:

Oma tyttäreni sanoi jo lukioiässä ettei halua lapsia. Ei ole koskaan ollut lapsirakas, ei ole leikkinyt vauvanukeilla tms.

Minulle asia on ok ja kunnioitan tyttäreni mielipidettä mutta lähipiiristä on tullut typeriä kommentteja tyyliin "kyllä se mieli muuttuu" ja " kauheaa, susta ei tule koskaan mummia".

Kuka voi olla niin idiootti, että sanoo että kauhaa, susta ei tule koskaan mummia? Typerämpää on vaikea keksiä. Ja törkeämpää. On todella itsekästä haluta lapsenlapsia, ja niiden ehdottaminen tai vaatiminen muille on myös todella tökeröä. Ihminen on onnellinen ilman lapsia, miksi ei haluaisi sitä onnea ihmisille vaan patistaisi hankkimaan lapsia?

Tunnen naisen, joka pitää ajatusta synnytyksestä liian pelottavana. Ei auta vaikka saisi keisarinleikkauksen, silti liian pelottavaa hänelle. Hänen vapaa-ehtoinen lapsettomuus on pelon sanelemaa. Ei, hän ei aio adoptoida. Hänellä on "koiravauvoja ja aikuisia hauvoja tai ei hän sano olevansa lapseton, koska eläimet ovat "hänen lapsiaan", niin hän sanoo..

Omat lapseni ovat ilmoittaneet jo hyvin nuorina etteivät halua lapsia. Nyt ovat jo lähemmäs kolmekymppisiä eikä niitä mukuloita tosiaan ole. Eikä tule.

Ihan tavallisia kansalaisia ovat, parisuhteessa ja töissä käyviä.

Vierailija kirjoitti:

Oma tyttäreni sanoi jo lukioiässä ettei halua lapsia. Ei ole koskaan ollut lapsirakas, ei ole leikkinyt vauvanukeilla tms.

Minulle asia on ok ja kunnioitan tyttäreni mielipidettä mutta lähipiiristä on tullut typeriä kommentteja tyyliin "kyllä se mieli muuttuu" ja " kauheaa, susta ei tule koskaan mummia".

Vois melkein luulla että oot mun äiti :-)  Toi on kummallista että puututaan vielä päälle tohon mummiuteen, mä ainakaan en usko että mun äiti on ollut pahoillaan siitä ettei tullut mummiksi (oon ainoa lapsi). Kertoi että aikoinaan kun työkaverit esitteli lapasenlasten kuvia, mutsi näytti mun koirien kuvaa... helpommalla pääsi.

Tunnen, itseni ja mieheni. Minä olin 13v, kun ensimmäisen kerran ilmoitin, että lapsia en halua, olen nyt 26v ja mieheni taisi olla suurinpiirtein saman ikäinen, kun ilmoitti, että lapsia ei tule ja on nyt tänä vuonna 31v.

Ja millaisia me ollaan: mieheni on erittäin lapsirakas, mutta tyytyy olemaan setä/eno sisarusten lapsille, se riittää hänelle. Hän jaksaa leikittää ja hoitaa lapsia, sisarukset taitavatkin eniten päivitellä, että miksei hän halua lapsia, mutta ei vain ole hänen juttunsa. Itse en ole kovinkaan äidillinen, isompien lasten kanssa tulen toimeen, mutta ei vain ole omia äidinvaistoja herännyt eikä ole koskaan ollut vauvakuumetta.

Ollaan muutenkin ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, ei vain olla naimisissa eikä ole lapsia.