Tarinat ihmisistä jotka löysivät oikean kumppanin vaikka 30-50-vuotiaina on masentavia

Pitkään sinkkuna olleena muistan hyvin vastaavat ajatukset. Tuossa tilanteessa ei varsinaisesti lohduta se, että sanotaan "kyllä se sinunkin onni vielä vastaan tulee ja nauti nyt sinkkuajasta!".

Mutta asian toinen puoli on se, että oikean kumppanin löytäminen tuntuu oikein mukavalta myös aikuisella iällä. Toki toivon, että löydät pian "sen oikean", mutta ei se tunne ole yhtään sen haaleampi vaikka siihen menisi kuukausi tai 10 vuotta.

Koetapa keksiä elämääsi jotain muuta sisältöä kuin itsesäälissä rypeminen.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään sinkkuna olleena muistan hyvin vastaavat ajatukset. Tuossa tilanteessa ei varsinaisesti lohduta se, että sanotaan "kyllä se sinunkin onni vielä vastaan tulee ja nauti nyt sinkkuajasta!".

Mutta asian toinen puoli on se, että oikean kumppanin löytäminen tuntuu oikein mukavalta myös aikuisella iällä. Toki toivon, että löydät pian "sen oikean", mutta ei se tunne ole yhtään sen haaleampi vaikka siihen menisi kuukausi tai 10 vuotta.

Entä jos löytää vasta 90-vuotiaana... Mitenköhän mukavalta tuntuu kun on kroppa jo lahonnut ja elinvuodet käytetty.

Mistäs sen tietää milloin se oikea kumppani tulee vastaan muutoinkaan? Kuolinvuoteella vasta. Aina se ihana rakkaus voi yllättäen jättää tai muuttua ihan hirveäksi  2 tai 20 vuoden jälkeenkin.

Yritä keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan elämässä, ystäviin, harrastuksiin, työhön tai opiskeluun vaikka. Elämässä on oikeasti paljon nähtävää ja koettavaa eikä siihen parisuhdetta tarvita! Ei hyväkään partneri ole mikään automaattisesti onnelliseksi tekevä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mistäs sen tietää milloin se oikea kumppani tulee vastaan muutoinkaan? Kuolinvuoteella vasta. Aina se ihana rakkaus voi yllättäen jättää tai muuttua ihan hirveäksi  2 tai 20 vuoden jälkeenkin.

Yritä keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan elämässä, ystäviin, harrastuksiin, työhön tai opiskeluun vaikka. Elämässä on oikeasti paljon nähtävää ja koettavaa eikä siihen parisuhdetta tarvita! Ei hyväkään partneri ole mikään automaattisesti onnelliseksi tekevä juttu.

Yrittäisin jos pystyisin mutta en mä nyt pysty, en mitenkään. Rakkauden kaipuu on nyt niin kovasti päällä.

Minä löysin kumppanini 30-vuotiaana. Elämän paras asia. Ja todellakin olin tuolloin nuori. Enää en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään sinkkuna olleena muistan hyvin vastaavat ajatukset. Tuossa tilanteessa ei varsinaisesti lohduta se, että sanotaan "kyllä se sinunkin onni vielä vastaan tulee ja nauti nyt sinkkuajasta!".

Mutta asian toinen puoli on se, että oikean kumppanin löytäminen tuntuu oikein mukavalta myös aikuisella iällä. Toki toivon, että löydät pian "sen oikean", mutta ei se tunne ole yhtään sen haaleampi vaikka siihen menisi kuukausi tai 10 vuotta.

Entä jos löytää vasta 90-vuotiaana... Mitenköhän mukavalta tuntuu kun on kroppa jo lahonnut ja elinvuodet käytetty.

No varmasti mukavalta verrattuna siihen, että on ypöyksin ja 90.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään sinkkuna olleena muistan hyvin vastaavat ajatukset. Tuossa tilanteessa ei varsinaisesti lohduta se, että sanotaan "kyllä se sinunkin onni vielä vastaan tulee ja nauti nyt sinkkuajasta!".

Mutta asian toinen puoli on se, että oikean kumppanin löytäminen tuntuu oikein mukavalta myös aikuisella iällä. Toki toivon, että löydät pian "sen oikean", mutta ei se tunne ole yhtään sen haaleampi vaikka siihen menisi kuukausi tai 10 vuotta.

Entä jos löytää vasta 90-vuotiaana... Mitenköhän mukavalta tuntuu kun on kroppa jo lahonnut ja elinvuodet käytetty.

Mä uskon, että se tuntuu silloinkin hyvältä jos on muuten elämäänsä tyytyväinen. Jos oma päivärutiini koostuu tuossa vaiheessa kahvin juomisesta, syömisestä ja uutisten seuraamisesta, niin on se varmaan mukavampi tehdä jonkun toisen ryppyisen kanssa. Toki jos on ehtinyt pohjattomasti katkeroitumaan, niin kaipa sitä sitten vaan raivoaa siellä palvelukodissa tuolle elämän ehtoopäivien sulostuttajalle, että "missä sinäkin olet koko ikäsi luuhannut, minä odotin kotona kissan kanssa, mutta eipä sitä herra suvainnut tulla hakemaan!!" 

up