Mieltä mieltä isoäidistä joka ei lähes vuoteen ole "päässyt" katsomaan lapsenlasta?
Kuten otsikko sen sanookin, äitini ei ole kokenut tarpeelliseksi matkustaa 500 kilometriä tapaamaan lapsenlastaan edes sitä ensimmäistä kertaa. Lapsi kohta vuoden ikäinen ja selityksiä kyllä löytyy huonosta terveydestä vaikka mihin mutta silti pystyy ajamaan joka päivä monta tuntia työmatkoja sekä käymään ulkomailla lomailemassa. Ristiäisistä sun muista mahdollisuuksista on aina välittömästi myös kieltäydytty.
Nyt mulla menee yli, kun äitini kuvittelee voivansa vielä päättää lapsen asioista vaikka meininki on tämmöistä.
Onko tämä normaalia? Missä tulee raja vastaan oman vanhemman kanssa?
Kommentit (9)
No älä ole missään yhteydessä häneen. Ehkä hän joskus muistaa, että hänellä on lapsi ja lapsenlapsi.
Tuommoinen matka on alle tunnin lento.
No on kyllä aika järkyttävä tilanne. Mummoja tosiaan on monenlaisia. Itse ehkä vain hiljaa hyväksyisin asioiden tilan ja lopettelisin vähitellen yhteydenpitoa.
Missä asiassa hän kuvittelee voivansa päättää vieraan lapsen asioista?
En kutsuisi enää muuten kuin aina lapsen synttäreille vaikka tekstarilla ja siinä kaikki, mitäpä sitä jos ei kiinnosta. Kuitenkin ovi olisi raollaan siihen jos sukulaiset alkaisivatkin kiinnostaa.
Meillä välimatka 100 km ja kylässä on käyty 4 kertaa kahdessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Hirveen pitkä matka matkustaa mutta miksi ette mene hänen luokse?
Siellä missä isompi koti niin parempi olla ja mielummin ei kerrostalo.
Aika hankalaa on noin pienen lapsen kanssa tuollainen matka matkustaa.
Pakkoko sun on pitää siihen mitään yhteyttä? Jos et soittele sille niin vaikeaahan sen on lapsen asioihin puuttua. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Sinänsä mielenkiintoista, että ap keksii isoäidin voivan jotenkin vaikuttaa lapseen, vaikka ei ole tätä edes tavannut. Mistä tämä harha syntyy?
Hirveen pitkä matka matkustaa mutta miksi ette mene hänen luokse?
Siellä missä isompi koti niin parempi olla ja mielummin ei kerrostalo.