Nuorilla naisilla ei ole vapautta olla yksilöllisiä

En voi oikein luottaa sun sanaasi tässä, kun sä et tunne yhtään nuorta naista.

Jokainen voi olla ihan omanlaisensa. Se rohkeus kasvaa varsinkin kun tulee ikää tai jos muuten on jo fiksu eikä välitä massaihmisten mielipiteistä.

Vapautta on Suomessa. Kyse on siis rohkeuden puutteesta. Mutta ei hätää, asia korjaantuu, kun elämänkokemusta kertyy.

Kuka sen vapauden on riistänyt? Itse ainakin nuorena naisena pukeudun oman maun mukaan, omaan ihan omat mielenkiinnon kohteet, ajatukset yms. Yksi lysti ketä tykkää ja ketä ei. Kaikkia on kuitenkin mahdoton miellyttää joten tärkeintä että miellyttää itseään.

N23

Kuka muka rajoittaa ap:tä, paitsi oma pelkuruus?

Ei Suomessa onneksi rajoiteta yksilönvapautta niin kuin joissain nimeltämainitsemattomissa maissa. Täällä saa ja pitääkin olla oma itsensä. Mitä nuorempana asian ymmärtää, sen helpommalla pääsee.

Itse olen aina ollut oman tieni kulkija. Kun muut yläasteella fanittivat sen aikaisia filmistaroja ja poikabändejä, minä kuuntelin metallia ja punkkia enkä yrittänyt edes esittää ihailevani Brad Pittiä tai DiCapriota, mikä oli tyhjäpäistä fanitusta mielestäni. Lukiossa muodissa oli herutus eli mahdollisimman tyköistuvat vaatteet ja tietenkin biletys, minä aloin pukeutua mustaan, opiskelin yo-kokeisiin ja tutustuin vapaa-ajalla syvemmin tähtitieteeseen ja muihin tieteen aloihin. Ja edelleen aikuisiässä olen värjännyt tukkaa shokkivärein, pitänyt lävistyksiä, ottanut tatuointeja, välittämättä mitä muut mahtavat ajatella. JA ENNEN KAIKKEA olen aina ilmaissut kärkkäästi mielipiteitäni esim. luonnonsuojelusta, lainsäädännöstä ja politiikasta yms. Muistan myös kertoa uusillekin ihmisille, etten ole kiinnostunut puhumaan kilpaurheilusta, muotitrendeistä tms., sillä jos keskustelun aihe ei minua syvemmin kosketa, miksi vaivautuisin esittämään muuta.

Koskaan ei ole pahemmin kiinnostanut pidetäänkö minusta, sillä varhain opin, ettei kaikkia voi miellyttää niin miksi edes vaivautua. :D Minulla on aviomies ja pieni joukko läheisiä ystäviä, ja kukaan ei kyseenalaista vahvoja mielipiteitäni, mieltymyksiäni tai tyyliäni.

Parempi olla keräämättä ympärilleen feikkejä ystäviä, joita varten luot kuvitteellisen imagon, kun maailmassa on luojan kiitos jäljellä ihmisiä, jotka arvostavat aitoutta. :)

-N30

Ai jaa? Minulla taas on tullut sellainen tunne, kun noita lasteni kavereita seuraan, että varsinkin tytöt ovat ja heillä on tarve olla jotain uniikkeja lumihiutaleita, jotka ovat hyvinkin yksilöllisiä ja erilaisia ainakin puheissaan. Eikö kukaan enää halua olla ns. tavallinen ja vailla suurenmoista, harvinaista erityisominaisuutta tai - lahjakkuutta? 

Ei mua kukaan rajoittanut. Päätin nuorena naisena tulla pamauttaa uskoon ja myöhemmin valitsin ihan itse sen seurakunnan tai seurakunnat joissa itse huvitti käydä. Valitsin itse uskoni, ajatteluni, pukeutumiseni, puolisoni ja vapaaehtoisen lapsettomuuteni ja fanittamisen kohteeni. Ei mua kukaan ole rajoittanut. Omanlaiseni elämän olen rakentanut ja sitä elellyt. Nyt en ole enää niin nuori ja koko ajan kiinnostaa vähemmän mitä muut ajattelevat.

N42

Kukaan ei ole minua rajoittanut olemasta ihan oma itseni, teininä vedin välillä reippaastikkin yli pyrkiessäni tuomaan väkisinkin esille omaa erikoisuuttani. Se, että suurin osa tarkkailtavan ikäluokan ihmisistä näyttää ja tuntuu pintapuolisesti samalta johtuu siitä että iso osa ihmisistä on ihan tavallisia samantyyppisine mielenkiintoineen ilman tarvetta erottua erottumisen vuoksi. Suositut asiat ovat yleensä suosittuja siksi, että monet ihmiset pitävät niistä. Persoonaeroja ei tarvitse kantaa ja mainostaa päällään jos ei halua, ne kyllä tulevat esiin tutustuessa.