Te naiset joilla on huomattavasti huonompi palkka kuin miehellä

Molempien palkat suoraan yhteiselle tilille. Kaikki rajat ja omaisuus yhteisiä. En todellakaan suostuisi rahojen ja menojen jakamiseen. Mies halusi hienon ja uuden auton, ja sen edestä minä taas saan shoppailla. :)

Kyllä, palkkani on 50% huonompi kuin miehen, ei haittaa koska olemme molemmat hyvätuloisia (4900/10500), verotuksen vuoksi tietysti nettopalkkamme ei ole samassa suhteessa.

Mies maksaa isomman osan, jos esim täytyy maksaa jotain isompaa, kertaluontoista (kuten lomamatka tms)

Muutoin laitamme taloustilille kuukausittain 1500/2500, täältä maksamme peruselämisen.

Mies on myös joskus rahoittanut selkeitä minun menoja, kuten silmien laserleikkauksen. Ei ole ollut riitaa rahasta

Mies maksaa melkein kaiken.

Netto palkkamme 2300/9000

Rahat yhteisia.

Tai en tieda viitsinko enaa kun tuo vaimo uhkailee valilla erolla

Miehen palkka on kähes kolme kertaa oman palkkani kokoinen.

Molemmat maksaa yhteisiä menoja suhteessa ansioihin. Ikinä emme ole riidelleet rahasta.

Meillä ei ole lapsia.

Mies maksaa melkein kaiken.

Miehellä 3 kertaa parempi palkka. Molemmat teemme tytöä, joka on arvokasta. Molemmilla on myös yliopistokoulutus luonnontieteelliseltä alalta. Mies saanut vakipaikan isota firmasta, minä osa-aikaisia pätkätöitä yliopistolta. Mikään firma ei ole minua halunnut palkata, koska olen 30 vuotias lapseton nainen, vauvalaskua pelätään. Maksamme lainan ja vastikkeen puoliksi, mutten mies maksaa melkein kaiken yhteisistä menoista (sähkön, veden ja ruokatilille pistää rahaa). Ja hyvä elintaso on näin molemmilla. Tavatessamme mieheni oli itseasiassa väliaikaisesti työtön, jolloin minä tienasin hitusen enemmän ja silloin minä maksoin enemmän menoja. Ei riidellä rahasta. 

Lompakkoloisten ikioma ketju

Mies tienaa yli 50% enemmän kuin minä ja jaamme tulomme yhteiselle tilille. Ei se ole oikea parisuhde jos toiseen ei voi luottaa. 

Mies tienaa tuplasti sen mitä minä mutta teen kotitöitä (paitsi etten kokkaa). Molempien rahat menee yhteiselle tilille :) 

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloisten ikioma ketju

Kyse on kyllä enemmänkin vapaaehtoisesta symbioosista. Jokainenhan  voi Suomessa erota milloin vain, eli joku syy siihen on, että omastaan halutaan parisuhteessa jakaa. Toki lompakkoloiseksi haukkuja ei tule koskaan ymmärtämään sitä, että monille molempien hyvinvointi on tärkeämpi asia kuin se että nallekarkit menee joka kohdassa tasan.

Mulla on pienet tulot ja olen kotiäitinä jo viidettä vuotta. Molemmat laitetaan kaikki rahamme perheeseemme. Miehen tilille tosin säästetään ja jos taloustililtä loppuu rahat niin hän antaa säästötililtä ilman mitään ongelmaa. Ikinä ei ole rahasta riitaa ja hän kehuu ja ihmettelee aina taloudellisuuttani. Joskus mietin harmittaako miestä kun niin paljon maksaa ja onko stressiä elatuksestamme. Olen valmis heti vaikka siivoojaksi jos hänelle tulee stressi. Ei kuitenkaan valita, eikä halua että lähden töihin. Puolestani hemmottelen häntä aina kotona ja hän nauttii ja arvostaa kotihengetärtään.

Avioehtoa meillä ei ole.

Rahat tulee yhteiselle tilille ja sieltä niitä sitten käytellään miten katsotaan hyväksi. Jossain kohtaa tulevaisuudessa tulen tienaamaan enemmän kuin puoliso, en koe tästä mitään syyllisyyttä. Olen kasvattanut meidän lapsia ja nyt vielä matalapalkka-alalla.

Minun ei tosiaan tarvitse mitään lupia pyydellä ostoksiin. En ikinä osta mitään turhaa nimittäin, inhoan shoppailua. Jos haluan jonkun jutun, mietin sitä yleensä pidemmän aikaa, vertaan ja harkitsen. Ja ostan sitten ilman mitään erillisilmoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloisten ikioma ketju

 Suomen tukijärjestelmässä sekä avo- että avioliitossa oletetaan, että paremmin tienaava tarvittaessa elättää huonommin tienaavaa. Samoin lapsiin on elatusvelvollisuus. Vähemmän tienaava usein ei saa asumistukea tai toimeentulotukea toisen tulojen takia, joten olisi aika itsekästä siltä paremman tienaavalta olla tällaisissa tilanteissa olla maksamatta isompaa osuutta asumis ym. kuluista.

En voi käsittää, miksi kukaan on esim. vanhempainvapaalla elää niin, että maksaa tasan puolet kaikista kuluista, vaikka saa tukea kunnasta riippuen vain noin 300-600e/kk. Silti moni näin tekee ja he jotka eivät tee, heitä haukutaan usein nettikeskusteluissa lompakkoloisiksi, vaikka he huolehtivat perheen yhteisistä lapsista. 

Mieheni palkka on kaksi kertaa minun palkkani suuruinen, mutta minunkin palkkani on kyllä parempi kuin miehillä keskimäärin, joten ei meille hirveitä rahahuolia ole. Ja oikeasti progressiivinen verotus huolehtii siitä, ettei käteen jäävä erotus ole ollenkaan niin iso.

Minun palkkani on 2500 ja miehen noin 7000. Minulla on joka kuukausi tili tyhjä, ostan suuren osan ruoasta ja maksan lapsille arkimenot. Mies säästää ja voi käydä ulkona jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun palkkani on 2500 ja miehen noin 7000. Minulla on joka kuukausi tili tyhjä, ostan suuren osan ruoasta ja maksan lapsille arkimenot. Mies säästää ja voi käydä ulkona jos haluaa.

Miksi suostut tuollaiseen? Ovatko lapset yhteisiä? Miksei mies osallistu ruokakuluihin yhtä lailla eikä maksa lasten arkimenoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun palkkani on 2500 ja miehen noin 7000. Minulla on joka kuukausi tili tyhjä, ostan suuren osan ruoasta ja maksan lapsille arkimenot. Mies säästää ja voi käydä ulkona jos haluaa.

Miksi suostut tuollaiseen? Ovatko lapset yhteisiä? Miksei mies osallistu ruokakuluihin yhtä lailla eikä maksa lasten arkimenoja?

Lapset ovat yhteisiä. Hänen mielestään lasten kulujen pitäisi olla pienemmät, ts. kuluja ei pitäisi olla juuri lainkaan. Hänen mielestään vain välttävät vaatekulut ovat selitettävissä, siis minimimäärä vaatetta ja varusteita, millä pärjää. Minä en mitenkään jatkuvasti ostiskele vaatteita (sitä paitsi lasten mummo ostaa melkein kaikki sisävaatteet heille), mutta ihan haalareihin, pipoihin, hanskoihin ja liikuntavarustukseen menee rahaa. Sitä taas mies ei oikein ymmärrä. Hän ei itsekään pröystäile vaatteilla, mutta mielellään kuluttaa suuriakin summia äänentoistolaitteisiin, puhelimeen, tietokoneisiin ja kodinkoneisiin. 

Mies maksaa ruoan aina kun yhdessä mennään kauppaan, mutta harvoin ehditään. Minä taas laitan ruoan, niin käyn kaupassakin. En sitten jaksa sitä natinaa siitäkään, jos hän käy useammin kaupassa ja alkaa heti valittaa, miten ruokaan menee rahaa. No niinhän sitä menee.