Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö varmasti olevasi vanhempiesi lapsi?
27.02.2018 |
Onko esim. selviä perinnöllisiä piirteitä tms?
Ystäväni sai vasta kolmikymppisenä tietää ettei olekaan vanhempiensa lapsi, ei ollut aavistanut asiaa mistään.
Kommentit (34)
No ei tarvi kun naamaa katsoa. Olen niin hämmästyttävästi molempien vanhempieni näköinen että ei oo melkein tosikaan. Pikkuveljeni on ihan isämme kopio. Että isä on satavarma, äitistä ei hänen kohdalla ihan ehkä varmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika varma, mutta eipä toisaalta ole isästä (tietääkseni) todisteita ja on jo kuollut.
Näytän äidiltä sen verran paljon, että luulisin olevani hänen lapsensa.
samoja (rumia) ulkonäköpiirteitä on, valitettavasti
Olen äitini näköinen ja täsmälleen saman ääninen, isän puolelta on taas yksi perinnöllinen juttu. Poikani oli noin 2 kk-1,5 vuotiaana ihan isäni kopio.
Olen äitini näköinen ja täsmälleen saman ääninen, isän puolelta on taas yksi perinnöllinen juttu. Poikani oli noin 2 kk-1,5 vuotiaana ihan isäni kopio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isäni siskon kanssa todella samannäköinen, että ainakin olemme sukulaisia. Äitinikin suvun näköä löytyy jotenkin. Olen kyllä melko varma. Ja kenen lapsi olisin jos isäni olisi varma mutta äiti epävarma? Jonkun isäni ex-heilan? Lisäksi tiedän melko varmasti että olisin saanut tietää jos en olisi heidän lapsi. Niin paljon oli juorukelloja sillä kotikylällä.
Tiedän. Kroppani on samanlainen kuin isän äidillä ja tämän siskoilla, eli lyhyt, notkoselkäinen, tasapaksu vyötärö, liian suuret rinnat, kyttyrä niskassa ja kaksoisleuka vaikka olisi kuinka hoikka. Olisipa siskoni saanut edes jonkun näistä ominaisuuksista... Äidin puolelta on tullut pattipolvet, likinäköisyys, keliakia, iso kengännumero ja hörökorvat. Olen siis todellinen missi. Siskoni ei ole näistäkään perinyt kuin likinäköisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tiedän, olen niin paljon isältäni saanut kauniita kasvonpiirteitä ja muutakin. Valitettavasti myös sairauksia kuten silmänpainetaudin, oireita kuten kuiva iho jne.
Lapsena epäilin olenko äitini tytär, mutta äitini sanoi että hänellä on virallinen syntymätodistus siitä asiasta. Vanhemmiten olen huomannut itsessäni myös äitini piirteitä, ja muidenkin äidin puolen sukulaisten. Ne tulevat paremmin esiin tietyissä tunnetiloissa ja ilmeissä, äidin suvun piirteet enemmän vihaisissa ilmeissä, isän suvun piirteet hyväntuulisissa.
Isällä ei ollut veljiä tai muitakaan miespuolisia sukulaisia (elossa), joten eiköhän isäni ole isäni. Noin suurin piirtein sadan prosentin varmuudella.
Mikään ei ole niin varma kuin epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äiti on niin moneen otteeseen valaissut elämänsä pilaamisesta että en usko kenestäkään toisesta olevani syntyisin. Isää ei ole testattu mutta naimisissa olivat ja olen isäni piirteinen jopa enemmän kuin äidin niin ehkä sekin on sitten ihan oikea.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äiti on niin moneen otteeseen valaissut elämänsä pilaamisesta että en usko kenestäkään toisesta olevani syntyisin. Isää ei ole testattu mutta naimisissa olivat ja olen isäni piirteinen jopa enemmän kuin äidin niin ehkä sekin on sitten ihan oikea.
Voi ei! Mutta periaatteessa voihan se adoptioäidinkin elämä mennä lapsesta pilalle. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Kroppani on samanlainen kuin isän äidillä ja tämän siskoilla, eli lyhyt, notkoselkäinen, tasapaksu vyötärö, liian suuret rinnat, kyttyrä niskassa ja kaksoisleuka vaikka olisi kuinka hoikka. Olisipa siskoni saanut edes jonkun näistä ominaisuuksista... Äidin puolelta on tullut pattipolvet, likinäköisyys, keliakia, iso kengännumero ja hörökorvat. Olen siis todellinen missi. Siskoni ei ole näistäkään perinyt kuin likinäköisyyden.
Löytö..saalis ;D
En varmaksi tiedä, mutta tiedän, että ovat ihan tarkoituksella minut omakseen tunnustaneet ja se riittää minulle. Minusta sosiaalinen vanhemmuus on mittaamattoman paljon tärkeämpää kuin biologinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äiti on niin moneen otteeseen valaissut elämänsä pilaamisesta että en usko kenestäkään toisesta olevani syntyisin. Isää ei ole testattu mutta naimisissa olivat ja olen isäni piirteinen jopa enemmän kuin äidin niin ehkä sekin on sitten ihan oikea.
Voi ei! Mutta periaatteessa voihan se adoptioäidinkin elämä mennä lapsesta pilalle. :(
Mutta siitä syystä tuskin tarvitsee mennä naimisiin...
No olen kyllä ihan vanhempieni näköinen, etenkin äitini näköinen. Isyys on testillä varmistettu ja isä on aikoinaan maksanut musta elareita, että eiköhän se ole aika varma juttu, että ovat vanhempiani.
Tiedän!
Omaan isäni puolelta suuret silmät ja tummat piirteet, vaikka siis ihan suomalaisia ollaan, mutta kulmakarvat ja hiukset on suomalaisille epåtyypillisen tumman ruskeat ja iho on varsinkin ruskettuessa tosi tumma.
Äitini vittumaisen luonteen omaan ja lyhyen varren.
Olen senverta kuullut riitelyä, että tuokin piti vielä tehdä. Eikä ole onnistunut vaihtuminen kun on kotisynnytys. Onneksi olen saanut isältä älykkyyden, enkä äidiltä paljoakaan. Siksi sanon, että isältä , koska siella suvussa enempi yliopisto tutkintoja , ja omat lapset kaikki myös halunneet saada yliopistotutkinnon.
No isän puolesta on todella selviä piirteitä, niin selviä esim. ulkonäöllisesti että ei voi erehtyä. Äidin ja mun ulkonäössä ei MUN mielestä oo MITÄÄN samaa (vaikka joiltaki kuullu taas päinvastasta kommenttia) että sen puolesta voisinki olla adoptoitu, mut tunnistan kyl itteni kaikista synnytyssalikuvista vauvana että aika epätodennäkösenä pidän sitä että mun äiti ei oliskaan mun oma äiti. :DDDD
99% varma.