Miestä ärsyttää "terveysintoiluni"

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lihavampi, mies saattoi pilkata ylikilojani. Kun olen nyt hoikka ja syön terveellisesti, hän on alkanut kaivata aikaa, kun otin rennommin painon kanssa ja söin mitä sattuu. Käytiin pikaruokapaikoissa, ja saatoin lauantai-iltaisin hörppiä ison määrän siideriä. Nykyään elämä on kuulemma yhtä "salaatinpuputusta" ja en osaa ottaa ilmeisesti rennosti, kun en enää juo alkoholia ja mussuta hänen kanssaan herkkuja. Hänellä ei ole ikinä ollut paino-ongelmia, joten hän ei ymmärrä, että joudun näkemään paljon enemmän vaivaa hoikkana pysymiseen kuin hän. Tuntuu, ettei hänelle kelpaa mikään.

En ensinnäkään syö mitenkään orjallisesti terveellisesti, laitan normaalia kotiruokaa johon lisukkeeksi salaatin, saatan joskus kokkailla pizzaakin tai muuta vastaavaa ja leivonkin silloin tällöin. Ainoa ero on, etten tykkää enää mussuttaa karkkia, syödä jotain pikaruokapaikkojen mättöä, kokkaan hiukan terveellisempää ruokaa (kasvisruokaa enemmän) ja luovuin alkoholin käytöstä. Tykkään kokeilla erilaisia terveellisiä reseptejä ja olen alkanut nauttia kevyemmästä ruoasta, mutta se ei todellakaan ole pelkkää salaattia.

Tökerö ukko, mutta jos haluat olla sellaisen kanssa, niin oma on päätös. Meillä tein saman tempun ja vaimo valitteli, kun käyn salilla tms. Ilmoitin ykskantaan, että tulkoon vaikka ero, mutta nämä tavat ovat tulleet jäädäkseen. Mussutus jatkui pari vuotta, mutta loppui. En ole ns. natsi, vaan syökään vaimo mitä haluaa. Toki, ehdottelen ystävällisesti välillä terveellisempiä vaihtoehtoja ja kyllähän tuo niitä on alkanut käyttämään. Ydin on se, että jos et tuputa toiselle elämäntyyliäsi, pitäkööt lärvinsä kiinni. Uskon, että miehesi on pohjimmiltaan hieman kade, kun olet pystynyt tuollaisen elämäntaparemontin tekemeeän. Helvetti, olisi onnellinen, jos toinen haluaa pitää itsestään huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniisti kirjoitettu, mutta todellisuudessa olet kuitenkin se tiukkapipo joka ei voi esim grillijuhlissa kerran kesässä syödä kuin salaattia "koska on dietti päällä hihi ja huomenna pitää mennä salille joten ei saa sekoittaa elimistöä".

Teistä terveysnatseista ei pidä kukaan.

Jostain grillimätöstä tulee oikeasti paha olo, jos normaalisti syö kevyesti. Jokaisella on ihan oikeus olla sellaisella ruokavaliolla, millä haluaa. Siitä ei muiden tarvitse loukkaantua ja määritellä toisia tiukkapipoiksi. Kummallista, että aikuinen ihminen ei kestä sitä, kun toinen ei syö jotain ribsejä ja grillimakkaroita.

NIINPÄ! Naulankantaan! Mä saurastan suolistotulehdusta ja ruokavalioni on huonoina hetkinä peruna ja riisi 😕 Joissakin kyläpaikoissa kytätään syömisiä ja jopa kehoitetaan jatkuvasti ottamaan ruokia. Sillon on pakko tehdä ns. numero syömisisestään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää löytää se kultainen keskitie. Joka viikonloppu ei tarvitse syödä karkkia ja roskaruokaa ja kitata siideriä, mutta ymmärrän kyllä sitä toistakin osapuolta, jota nyppii se, ettei enää ikinä muka voisi syödä ja juoda mitään epäterveellistä. Eli mikset muka voi vaikkapa kerran kuussa tai kahdessa ottaa rennosti? Ainakin, jos olette kylässä tai tulee vieraita? Tai ihan vain siinä kotisohvalla yhdessä vietätte aikaa? Jos ruokavalio on oikeasti terveellinen ja tasapainoinen, mahtuu siihen myös satunnaiset karkit, pikaruoat ja siiderit. Siideriä ei tarvitse juoda six-packillistä illassa, vaan voit ottaa yhden tai kaksi. Karkkia ei tarvitse mättää 500 g säkkiä, vaan voit syödä 50-100 g niitä parhaita karkkeja, eikä pikaruokapaikasta tarvitse ottaa sitä isointa megamättöateriaasuperisoillaranskiksilla, vaan voit ottaa vaikka pelkän hampurilaisen. Suurella osalla terveellisiin elämäntapoihin "hurahtajista" ongelma on juuri siinä, että mennään äärestä laitaan, eikä opita sitä kultaista keskitietä.

Entä jos ei enää maistu se sama kura edes pienissä määrin? Söin toissapäivänä noin 50g makeisia ja tuli todella huono olo. Siiderit ja alko saa pään särkemään ja eivät maistu enää. Kai nyt herranjumala saa olla syömättä jaskaa? Mulla eri käsitys herkuista onneksi puolisoni kanssa. Syömme esim. marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä hunajan ja luonnonjogurtin kera. On riittävän makeaa meille ja lapsillemme. Myös isoin osa lastemme herkkuruuista on terveellisiä.

Ihan sama mitä kukin syö (oli se sitten terveellistä tai epäterveellistä), kunhan ei tuputa sitä omaa ruokavaliotaan muille ja mainitse siitä joka käänteessä.

Maallikkokäsitykseni mukaan laihdutettaessa on itse asiassa tavallista, että yhteisöllä kestää aikansa tottua muutokseen. Tyypillisin ilmiö tästä lienee laihtuvan toppuuttelu ja juurikin muuttuneen elämäntavan kritisointi: "Nyt olet jo aivan sopiva, ei saa laihtua yhtään enempää/et sinä ennen ollut noin nipo, ota nyt vain sitä kermakakkua...". Kyse ei välttämättä ole lainkaan siitä, että laihtuva tuputtaisi elämäntapaansa tai tekisi siitä numeroa, vaan nimenomaan yhteisön muutosvastarinnasta. Se muutos nimittäin voi ryhmälle olla yllättävän iso ja vaatia ryhmän muilta jäseniltä oman toimintansa tai suhtautumistapansa muutosta.

Tässä tapauksessa miehesi nyt vain pitää sopeutua muutokseen, eikä sinun tarvitse säädellä uusia elämäntapojasi miehesi mielihalujen mukaan. Jos sinulla on nykyisellään hyvä olo ja pystyt toteuttamaan elämäntapojasi mielekkäästi, miehelläsi, tai kenelläkään meistä palstalaisista, ei ole siihen mitään nokan koputtamista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kukin syö (oli se sitten terveellistä tai epäterveellistä), kunhan ei tuputa sitä omaa ruokavaliotaan muille ja mainitse siitä joka käänteessä.

Tämä on jo niin monta kertaa esiin noussut fraasi, että tähän haluan puuttua. Ymmärrän, että omien intoilujensa tuputus koko pitäjälle sukulaisia ja työkavereita myöten on rasittavaa. Mutta ihanko totta teistä ei kukaan intoile parisuhteessa omalle puolisolleen tai perheenjäsenilleen kulloisestakin mielenkiinnon kohteestaan? Onhan ajoittaiset hurahtamiset kuitenkin inhimillisiä varsinkin, kun kyseessä on isot elämänmuutokset. Ei se intoilu (toivottavasti) ikuisesti kestä, mutta itse en osaisi tuomita lainkaan sitä, vaikka ap olisikin miehelleen intoillut uusista elämäntapatottumuksistaan. Kun oletuksena nyt kuitenkin on, että kumppanina on kiinnostunut toisensa elämästä ja ajatuksista, ja sietää erinäisiä hurahtamisia ehkä enemmän, kun joku puolivieras työkaveri kahvipöydässä.

Ja krhm: sitten sietää sitä intoilua kestääkin, jos on kuitenkin vihjaillut ilkkumisilla jne. toisen painosta ja odottaakin jonkintasoista muutosta. Anteeksi nyt vain.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää löytää se kultainen keskitie. Joka viikonloppu ei tarvitse syödä karkkia ja roskaruokaa ja kitata siideriä, mutta ymmärrän kyllä sitä toistakin osapuolta, jota nyppii se, ettei enää ikinä muka voisi syödä ja juoda mitään epäterveellistä. Eli mikset muka voi vaikkapa kerran kuussa tai kahdessa ottaa rennosti? Ainakin, jos olette kylässä tai tulee vieraita? Tai ihan vain siinä kotisohvalla yhdessä vietätte aikaa? Jos ruokavalio on oikeasti terveellinen ja tasapainoinen, mahtuu siihen myös satunnaiset karkit, pikaruoat ja siiderit. Siideriä ei tarvitse juoda six-packillistä illassa, vaan voit ottaa yhden tai kaksi. Karkkia ei tarvitse mättää 500 g säkkiä, vaan voit syödä 50-100 g niitä parhaita karkkeja, eikä pikaruokapaikasta tarvitse ottaa sitä isointa megamättöateriaasuperisoillaranskiksilla, vaan voit ottaa vaikka pelkän hampurilaisen. Suurella osalla terveellisiin elämäntapoihin "hurahtajista" ongelma on juuri siinä, että mennään äärestä laitaan, eikä opita sitä kultaista keskitietä.

Mutta nyt tulee se perimmäinen kysymys: miksi ap:n pitäisi säädellä omia ruokavaliotottumuksiaan jonkun muun mieltymysten mukaisesti? Entä, jos ap ei koe tarvetta ottaa edes paria siideriä, ei halua syödä pikaruokaa, tai ei koe mielekkääksi syödä leffaherkkuja siksi, että mies haluaa niitä syödä? Täysin eri asia olisi, jos ap itse kokisi elämäntapansa jäykäksi, mutta nythän ei ole siitä kysymys.

Kun oikeasti: ei omasta ruokavaliostaan ja elämäntavoistaan ole tilivelvollinen muille, eikä niitä tarvitse muovata toisia varten edes kohteliaisuudesta. 

Pidä omat terveelliset ruokailutottumuksesi, mitä väliä, jos miestä ärsyttää. 

Pariterapia tai ero!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kukin syö (oli se sitten terveellistä tai epäterveellistä), kunhan ei tuputa sitä omaa ruokavaliotaan muille ja mainitse siitä joka käänteessä.

Tämä on jo niin monta kertaa esiin noussut fraasi, että tähän haluan puuttua. Ymmärrän, että omien intoilujensa tuputus koko pitäjälle sukulaisia ja työkavereita myöten on rasittavaa. Mutta ihanko totta teistä ei kukaan intoile parisuhteessa omalle puolisolleen tai perheenjäsenilleen kulloisestakin mielenkiinnon kohteestaan? Onhan ajoittaiset hurahtamiset kuitenkin inhimillisiä varsinkin, kun kyseessä on isot elämänmuutokset. Ei se intoilu (toivottavasti) ikuisesti kestä, mutta itse en osaisi tuomita lainkaan sitä, vaikka ap olisikin miehelleen intoillut uusista elämäntapatottumuksistaan. Kun oletuksena nyt kuitenkin on, että kumppanina on kiinnostunut toisensa elämästä ja ajatuksista, ja sietää erinäisiä hurahtamisia ehkä enemmän, kun joku puolivieras työkaveri kahvipöydässä.

Ja krhm: sitten sietää sitä intoilua kestääkin, jos on kuitenkin vihjaillut ilkkumisilla jne. toisen painosta ja odottaakin jonkintasoista muutosta. Anteeksi nyt vain.

Sekin vähän riippuu siitä millä tavalla intoilee. Helposti se tuntuu menevän siihen, että kun itse on asiasta niin innostunut, ei käsitä miksi muut eivät ole ja homma lipsahtaa toisten tapojen arvostelemisen puolelle..