Lue keskustelun säännöt.
Missä menee keräilyn ja hamstrauksen raja?
25.02.2018 |
Miesystävä keräilee joitain asioita - postimerkkejä, pieniä pulloja, näytti mulle jotain kansiota tyyliin sipsipusseista 90-luvulta kerätyistä muoviläpysköistä (oli joku keräilysarja).
Tulee ilmeisesti sekä äidin, että isän puolelta se, ettei mitään voi heittää pois, kun ne voi myöhemmin olla arvokkaita/niitä on kiva katsella ja vaikka mitä. Isänsä on kunnon hamsteri, äitinsä keräilee kaiken maailman kuponkeja, "jos joku sattuu tarvitsemaan".
Etenkin perheen miespuolisten henkilöiden (myös miehen veli) toiminnassa havaitsen käsittämätöntä nostalgiassa elämistä.
Tämä kaikki tuntuu musta kummalta, kun itse mitään ylimääräistä ei hankittu tai säästetty, kun mun perhe on ollut liikuvaista sorttia. Mä olen ehkä vähän tunnekuollut liittyen materiaan. Sillä ei ole mulle muuta arvoa, kun esim vaatteet jotka lämmittää. Mutta siinä vaiheessa kun vaatteet on käytetty loppuun niin ne tasan menee roskiin.
Onko muilla vastaavasta kokemuksia?
Kommentit (4)
Keräilijä pitää huolta kokoelmastaan, jokaiselle tavaralle on oma paikka, jokainen esine muistetaan ja sitä ihaillaan ja arvostetaan. Useimmiten ainakin parhaimmat esineet ovat hienosti esillä.
Hamsteri vain kerää tavaraa ja ne saattavat vaikkapa homehtua kun tavaraa on niin paljon. Hamstraa tavaraakin joilla ei tee mitään. Aika moni säilyttää tavaraa jota joku saattaisi joskus tarvita, mutta hamsterilla se menee ihan äärimmäisyyksiin ja koti on lopulta vain täynnä pelkkää romua, tavarat menevät huonokuntoisiksi koska niistä ei pidetä huolta jne. Tavarat vain lojuvat ilman että niille ikinä tehdään mitään (vaikka aiotaan kyllä). Vaikka osa tavaroista tulisikin käytettyä, sitä kertyy jatkuvasti vain enemmän. Yleensä eivät itse huomaa tavarapaljoutta, vaikka voi olla etteivät vaikkapa mahdu omaan sänkyynsä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keräilijä pystyy luopumaan kokoelmastaan tuosta vain ja murehtimatta kun niin pyydetään, mutta hamstraaja ei oysty lopettamaan vaan antaa hammsyrauksen hallita elämäänsä.
Hamstraaja säilyttää arvokkaita tavaroita, roskia ja kaikkea siltä väliltä. Tavara hallitsee hamstraajaa eikä toisinpäin. Hän ei useinkaan muista, mitä omistaa ja missä ne ovat. Kyseessä on mielen häiriö, johon ei auta huuto eikä kiristys. Ulkopuolisen silmin tilanne vaikuttaa järjettömältä, mutta hamstraajalle tavarasta luopuminen on aidosti äärimmäisen vaikeaa.
Keräilijä kerää yleensä vain muutamaa/yhtä tiettyä asiaa. Monesti on tarkka siitä minkä kuntoista tavaraa hyväksyy kokoelmaansa.
Hamsteri taas kerää kaikkea mahdollista, ja tosi hamsterille on tyypillistä keräillä myös kaikki mahdolliset roskat. Jos vaikka joskus tarvitsee.