Uuden ajan uskonnollisuus on "hyvän olon" uskonto

Uuden ajan uskonnollisuus on "hyvän olon" uskonto. Tavoitteena on harmonia, hyvä olo ja kohonnut elämän laatu. Kristinusko on Jumalan "hyvän teon" uskonto. Uuden ajan uskonnollisuuden harjoittaja voi oppinsa perusteella jäädä pelkästään elämän tarkkailijaksi. Kristityn tulisi osallistua maailmaan ja sen kärsimyksiin mestarinsa tavoin. Hindulaisuudesta vaikutteita saanut ajattelu pitää elämää kuin jo tuotettuna filminä. Sitä ei voi muuttaa, mutta voit kytkeä sen päältä. Kristinuskon mukaan ihmisellä on vapaus luoda itse elämäänsä, improvisoida annetussa maailmassa. Jumalan ilmoitus itsestään ja suhteestaan maailmaan on jätetty tutkittavaksemme. Jokainen on oman onnensa seppä, ja seuraava elämä näyttää, miten selvittiin. Kristitty tietää, että on toimittava oikeudenmukaisesti tässä elämässä; uutta mahdollisuutta ei tule. Tähtien kehnoa asemaa ja huonoa karmaa vastaan on kehitetty erilaisia puhdistautumistekniikoita. Kristityn täytyy myös puhdistautua, mutta puhdistautumisen syy löytyy oman sydämen pahuudesta. Monet Uuden ajan mestarit ja gurut pitävät itseään, tai heitä pidetään, jumalallisina. Kristinuskon mukaan ihmisen ei tarvitse leikkiä Jumalaa, koska Jumala itse tuli ihmiseksi. Uuden ajan uskonnollisuuteen kuuluu miltei aina jälleensyntymisusko. Kristinusko pitää jälleensyntymisuskoa itsepetoksena.