Mies 29v + 3v miettii; ikäviä työ/opiston pääsykoehaastatteluja

Menin kerran uteliaisuudesta erääseen pääsykokeeseen ollessani jo tukevasti aikuisen iässä. Haastattelija kysyi onko minulla lukihäiriö (papereista selvisi, että olin opiskellut lähemmäs tai yli kymmentä kieltä useamman vuoden) ja oli erityisen kiinnostunut lapsuusaikaisista peruskoulupapereista aikuisuuden ansioiden sijaan. Tuolloin olisin voinut pohtia ääneen, että olikohan Muhammed Alilla nyrkkeilyhäiriö. Onhan minulla ongelmia, mutta luku- ja kirjoitustaidon vaikeudet eivät kuulu niihin.

Toinen kokemus on se, kun hain erääseen englanninkieliseen työpaikkaan ja myöhemmin huomasin, että sieltä oli varattu minulle puhelinhaastatteluaika kysymättä sopiiko se minulle. Aika meni minulta ohi ja myöhemmin soitin sinne takaisin ja joku sieltä sanoi tympeällä äänellä, että kuulostan kuulemma siltä kuin olisin juuri herännyt nukkumasta (oli kai keskipäivä tai myöhempi). Ei tullut siinä tilanteessa mieleen, mutta olisin voinut kysyä josko ihminen toisessa päässä nousi väärällä jalalla sängystä.

Kerran menin erääseen opistoympäristöön oppisopimuspaikan toivossa, mutta paikan päällä selvisi, että vastuuhenkilö (jonka akateemista erikoisalaa koulutusjärjestelmät ovat) ei ollut ymmärtänyt oppisopimuksen ja näyttötutkinnon eroa, joten käynti oli turha. Henkilö myös korosti useaampaan kertaan, miten erään alan "maisteri" on hakenut tätä samaa paikkaa, ikään kuin asia jotenkin kiinnostaisi minua. Itse katsoin tuon olevan sulavaa vallankäyttöä minua käyttöön tai jonkinlaista itsehehkutusta, mikä kertoi lähinnä siitä, että ylikoulutetut ihmisetkin joutuvat hakemaan paikkoja, joita voisi tehdä lukiopohjalta. Jälkeenpäin ajatellen oli varmaan siunaus, että en päässyt tuohon paikkaan vain kuuluakseni johonkin yhteisöön.