Lue keskustelun säännöt.
19v lapsia? Neuvoja? Kokemuksia?
25.02.2018 |
Olen ongelmatilanteessa. Minulle ei sovi oikein mikään muu ehkäisykeino kuin pidättäytyminen. Lisäksi kärsin järkyttävän runsaista menkoista. Siksi pohdinkin, että olisiko mahdollista hankkia lapset nuorena ja mennä sen jälkeen steriloitavaksi? Minua ei kiinnosta baareissa hilluminen vaan pidän tasaisesta kotiarjesta. Olen ollut jo vuosia vakituisessa sekä onnellisessa parisuhteessa ja pohdimme miehen kanssa mitä kannattaisi tehdä ja kaipaisimme erilaisia vaihtoehtoja. Olen käyttänyt pillereitä mutta mikään estrogeenia ja/tai keltarauhashormonia sisältävä ei sovi - pelkkä keltarauhashormoni saa vuotamaan joka toinen viikko ja hiukset irtoamaan päästä ja e-pillerit ovat heikentäneet terveyttä tässä vuosien aikana. Muutenkaan hormonit eivät kiinnosta ja kuparikierukka ei sovi vuotojen takia. Kortsut tuntuvat epävarmoilta ja täysin sopivaa kokoa ei muutenkaan tahdo löytyä.
Lapset olisivat varmasti paras ehkäisykeino :D Niitä olisimme joka tapauksessa hankkimassa mutta olisiko nyt hyvä aika?
Muilla samanlaisia tapauksia, miten ratkaisitte?
Kommentit (15)
Mies heittää mällit purkkiin säilöön ja käy vasektomiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies heittää mällit purkkiin säilöön ja käy vasektomiassa.
Ei tossa iässä saa ainakaan julkisella vasektomiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies heittää mällit purkkiin säilöön ja käy vasektomiassa.
Ei tossa iässä saa ainakaan julkisella vasektomiaa.
Miehellä on vakava perinnöllinen sairaus ja tarvitsisimmekin lasten saannissa lääketieteellistä apua, jotta voidaan seuloa sairautta kantavat siittiöt. Siksi mies saattaa saada vasektomian helpostikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies heittää mällit purkkiin säilöön ja käy vasektomiassa.
Ei tossa iässä saa ainakaan julkisella vasektomiaa.
Jos muut ehkäisymenetelmät eivät ole mahdollisia niin tarvitsee kahden lääkärin luvan.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
19-vuotiaana vuosia yhdessä, jep.
Vuosia se 6 vuottakin on. Miten ihmisten on niin vaikea käsittää että sellaisiakin ihmisiä on ketkä kykenevät vakiintumaan eikä pelleile
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli joudutte joka tapauksessa lapset tekemään keinohedelmöityksen kautta? Siinä mielessä en nyt tavallaan ymmärrä tuota ehkäisyongelmaa, kun raskaaksi sinun ei ilmeisesti kannata vahingossakaan tulla ihan luonnollisesti? Tietysti raskausajan on vapaa ehkäisymurheista mutta tiedät varmasti että heti synnytyksen jälkeen on oltava ehkäisy taas käytössä.
Onko teillä resurssit (taloudelliset, henkiset, tukiverkot) kunnossa lasten hankkimista ajatellen? Hedelmöityshoidot yksinään maksavat paljon, tuskin niitä kuitenkaan ilmaiseksi saatte miehen sairaudesta huolimatta? Lasten kanssa esim. opiskelu on ihan omalla tavallaan haastavaa vaikka onnistuu toki.
Itse olin myös kotona viihtyvää tyyppiä mutta kyllä silti rehellisesti yllätti, miten sidottu sitä sitten onkaan ja miten hankalaa esim. mihinkään lähteminen pienen lapsen (saati useamman) kanssa on. Tulin äidiksi suunnitellusti 21-vuotiaana ja jälkikäteen ajatellen onneksi en yhtään nuorempana. Vaikka olin ikäisekseni kypsä niin ei olisi haitannut kasvaa henkisesti vielä jonkin aikaa, erityisen rankaksi koin ajan kun vauva oli noin 10 kk-1,5v sotkeva, eloisa ja täysin vahdittava taapero.
Tässä muutama juttu mitä kannattaa miettiä. Tsemppiä teille ap mitä ikinä päätättekään tehdä, ihana kuulla että edelleen on nuoria jotka haluavat lapsia hankkia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia. Käyttäkää kortsua. Ja miehellä perinnöllinen sairaus ja haluatte sen jälkipolville? Voi luoja...
Sterilointi ei sitten vaikuta niihin sun menkkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain esikoisen 20-vuotiaana.
16-vuotiaasta mieheni kanssa ja naimisissakin oltiin jo ennen vauvan yritystä.
Mulla oli tosin kova vauvakuume, olen muutenkin ollut hiukan ikäistäni kypsempi aina. Nautittiin jo silloin miehen kanssa ihan tavallisesta arjesta.
Vauvan syntymä oli kuitenkin pienoinen järkytys ja kasvun paikka. Synnytyssairaalassa jo koin pientä allemmuutta, kätilöt ja hoitajat kohtelivat kuin teinisynnyttäjää, koska olen aika nuoren näköinen.
Mutta kun ekat viikot oli menneet niin pääsin kunnolla kiinni äitiyteen ja nautin ihan suunnattomasti kaikesta. Lapsia haluttiin lisääkin ja olin tosi onnellinen kotiäitinä.
MUTTA ehkäisysyistä en lasta lähtisi "hankkimaan". Kyllä sen minun mielestäni pitäisi lähteä ennen kaikkea siitä halusta olla vanhempi tai paremminkin halusta kasvattaa lapsi.
Nuoruudesta on ehkä ollut se ilo, että kroppa pysyi hyvässä kunnossa, lasten kanssa jaksoi hyvin touhuta ja nyt on ihan mieletöntä huomata miten paljon on taas sitä omaa aikaa kun lapset ovat kouluiässä. :) Miehen kanssa ollaan kasvettu ihan kiinni toisiimme tässä lasten kasvatuksen ja arjen pyörityksen tiimellyksessä. :)
Miinusta ehkä siitä, että nyt omat kaverit vasta elävät sitä pikkulapsivaihetta ja silloin oli aika yksin kaikkien asioiden kanssa kun oli itse pienen vauvan äiti. Kyselin paljon omalta äidiltä neuvoja ja sain häneltä tukea. Eli mitään omaa pitkää nuoruutta ei tullut elettyä.
Toisaalta nykyään työelämässä olen arvostettu työkaveri, koska äitiys tuo tietynlaista kypsyyttä ja ymmärrystä. Jotain erilaista lämpöä mielestäni. Pikkujuttuja ei stressaa niin kovasti.
Mutta nämä vain mun mielipiteitä. :)
Mutta jos suhde on hyvä ja vakaa niin antakaa mennä vaan, ihanaa kun nuoretkin haluavat perustaa perheen.
Hmmmm