Gradu ja pari muuta koulujuttua + kokopäivätyö = en jaksa enää

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat sekä työn että opinnot, niin silloin karsit elämästä kaiken muun pois.

Minä olen aikanani tehnyt kokopäivätyön ohella gradun ja vielä pätevöitymisopinnot. Vaikka harrastukset olisivat olleet ihanan rentouttavia, niin niille vain ei voinut antaa yhtään aikaa ja energiaa. Kaverien ja sukulaisten tapaamiset jätin myös pois. Ja näin jaksoin hyvin tuon ajan. Elämä oli tietenkin vähän ankeaa, mutta tuo oli vain rajallinen ajanjakso. Ja lomilla pystyin kuitenkin elämään myös normaalimmin.

Ja nyt myöhemmin on ollut jakso, kun tein kahta kokoaikatyötä samaan aikaan. Taas piti vain priorisoida asiat, niin yllättävän hyvin meni. Hoidin työjutut päättäväisesti ja tehokkaasti. Jätin tauolle kaikki projektit, joita normaalisti touhusin työn ohella. Ja hoidin työt ja lasten asiat pelkästään. Yllättävän hyvin selvisin tuostakin jaksosta.

Eli kokemuksesta sanon: Asiat tärkeysjärjestykseen ja kaiken turhan karsiminen pois. Itsekuria.

Hah. Ei lomilla lomailla vaan ollaan töissä. Kesät, joululomat, hiihtolomat, syyslomat - kaikki. Sen lisäksi vuoroja keskellä viikkoa ja viikonloppuisin. Koulun ohella. En ole viettänyt kunnon kesälomaa 8-vuoteen, vaan olen ollut putkeen töissä kaikki lomat ja muut. (toinen tutkinto menossa, eka ei työllistänyt omalta alalta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on opiskelijat löysää roskaa nykyään. Kyllä minäkin jaksoin töitä ja opiskelua oikein mainiosti. Se valmentaa muutenkin oikeaa elämää varten, että ymmärrät oikeassa työelämässä antaa kunnon panoksen.

Työelämä on muuttunut todella raadolliseksi viimeisten 10-20 vuoden aikana. Ihmisistä puristetaan irti ihan kaikki työpäivän aikana ja vapaa-ajallakin häiriköidään tekstarein, sähköpostein ja jopa WA viestein. Ja tästä eivät valita vain opiskelijat, vaan myös pitkään työelämässä olleet. Myös opetuksen laatu yliopistoissa on heikentynyt, vastuu omasta oppimisesta on sälytetty täysin opiskelijoille, eli jos haluaa valmistua edes ok arvosanoilla, täytyy panostaa opiskeluun todella paljon. 

Itse huomaan myös tuon muutoksen paitsi omassa työelämässäni, niin myös puolison työnkuvassa. Aiemmin meillä oli iltaisin edes peri tuntia aikaa jutella keskenämme, vaikka lapset olivat pieniä ja puuhaa oli paljon. Nyt lapset ovat jo isoja, mutta viimeisen parin vuoden aikana puolison työjärjestelyt ovat muuttuneet ja työt ovat ruvenneet viemään kaiken hänen aikansa, sekä iltaisin että viikonloppuisin. Näen hänen istuvan siinä lähelläni kaikki illat tietokoneen ääressä ja auki on koko ajan jokin työpaperi tai käännös, joka pitää kirjoittaa tai sähköposti, johon pitää vastata. Olemme samassa tilassa, mutta toisistamme erillämme ja minulla on häntä ikävä.

En voi kuin säälitellä omia lapsia siitä mihin työelämään ovat kouluttautumassa.

Siiiiis.. saadakseen aikuisopintotukea EI tarvii olla 8v samall työnantajalla vaan siihen lasketaan kaikki työkokemus sen jälkeen kun ln täyttänyt 18v, tutustukaa koulutusrahasto.fi. Ite olin burnoutin paikkeilla työn kanssa ja alotin opinnot, tein päätöksen jäädä kokonaan opintovapaalle. Palkka putos joo mutta tukea saan bruttona 1750€/kk. Ei voi valittaa. Toinen vaihtoehto olis ollu et saisin vuodessa olikohan se 8 palkallista opintovapaa päivää mut se nyt ei riitä mihinkään

Mulla oli vähän samankaltainen tilanne, valmistuminen oli kalkkiviivoilla mutta loppupuristus puuttui ja koulu venyi 1,5 vuotta.

Käytin töistä ansaitun kesäloman opintoihin kokonaan ja parissa kuukaudessa sain kaiken tehtyä. Toiset lomaili, minä luin ja opiskelin.

Kiitokset tästä avoimelle yliopistolle ja amkn opettajille jotka jaksoivat kesäkuukausinakin vastata maileihin.

Uskomaton tunne kun vuosia vaaninut mörkö putosi harteilta kun paperit sai käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat sekä työn että opinnot, niin silloin karsit elämästä kaiken muun pois.

Minä olen aikanani tehnyt kokopäivätyön ohella gradun ja vielä pätevöitymisopinnot. Vaikka harrastukset olisivat olleet ihanan rentouttavia, niin niille vain ei voinut antaa yhtään aikaa ja energiaa. Kaverien ja sukulaisten tapaamiset jätin myös pois. Ja näin jaksoin hyvin tuon ajan. Elämä oli tietenkin vähän ankeaa, mutta tuo oli vain rajallinen ajanjakso. Ja lomilla pystyin kuitenkin elämään myös normaalimmin.

Ja nyt myöhemmin on ollut jakso, kun tein kahta kokoaikatyötä samaan aikaan. Taas piti vain priorisoida asiat, niin yllättävän hyvin meni. Hoidin työjutut päättäväisesti ja tehokkaasti. Jätin tauolle kaikki projektit, joita normaalisti touhusin työn ohella. Ja hoidin työt ja lasten asiat pelkästään. Yllättävän hyvin selvisin tuostakin jaksosta.

Eli kokemuksesta sanon: Asiat tärkeysjärjestykseen ja kaiken turhan karsiminen pois. Itsekuria.

Hah. Ei lomilla lomailla vaan ollaan töissä. Kesät, joululomat, hiihtolomat, syyslomat - kaikki. Sen lisäksi vuoroja keskellä viikkoa ja viikonloppuisin. Koulun ohella. En ole viettänyt kunnon kesälomaa 8-vuoteen, vaan olen ollut putkeen töissä kaikki lomat ja muut. (toinen tutkinto menossa, eka ei työllistänyt omalta alalta)

Kuten sanoin, niin olin kokoaikaisessa työssä. Eli kun minulla oli siitä työstä palkallista lomaa, niin silloin ehti viettää normaaliakin elämää, kun oli vain gradu ja opinnot tehtävänä, jotka etenivätkin lomien aikana aina ison harppauksen.