Miksi parinhakukriteerit eivät saisi olla korkeat?

Vierailija kirjoitti:

Joskus sanoin, että haluaisin naisen jolla on pitkät hiukset ja katselee urheilua. Monen mielestä olin turhan vaativa :D  Sitten naisten vaatimuksiin ei yleensä pysty kukaan ellei nainen jousta paljon tai tapaa humalassa miestä.

Siis keitä nämä "monet" sitten olivat? Tällä palstalla vai? Et sinä minusta ole ollenkaan liian vaativa, jos nuo ovat ainoat kriteerit etkä erityisemmin marise siitä, että tällaista naista ei löydy. Se on sitten eri asia, ovatko nuo kriteerit kovin pitkälle kantavia parisuhdemielessä. 

Naisten kriteerit eivät ole ns. aitoja. Ne on ulkoa annettuja. Erityisesti mediasta omaksuttuja.

Väittääkö joku muka vakavalla naamalla, että näin kitsaasti lisääntyvälle lajille (ihmisnaaras tuottaa jälkeläisiä erittäin hitaasti) olisi kehittynyt tuollainen valikoivuus? Enpä usko. Olisi tullut varsin lyhytikäinen ja leviämiseen kykenemätön laji jos ihmisnaaraille kelpaisi parittelukumppaniksi vain muutama prosentti uroksista. Tuossa ei olisi järkeä. 

No täällä nyt jos kertoo että ei löydy sopivaa miestä niin saa kuulla olevansa liian kranttu, ja jos kertoo siitä kuinka on tyytynyt johonkin mieheen joka ei sitten vaikka hoida osuuttaan perhe-elämästä, niin sanotaan, että "Oma vikasi kun valitsit tuollaisen miehen."

Up

Vierailija kirjoitti:

Saa toki olla, mutta keskimääräisellä naisella ne vaan tuntuvat olevan jotain sellaista mihin itse ei voi omalla tarjonnallaan vastata...

Niinhän se on monilla miehilläkin, jos ei nättiä naista löydy vierelle, niin sitten kiukutellaan ja haukutaan naiset pinnallisiksi olennoiksi. Tämä siis sellaistenkin miesten suusta, joilla ei tosiaan ole hääppöistä tarjottavaa vastakkaiselle sukupuolelle etenkään mitä tulee ulkonäköön.

Siksi, että saamattomat miehet alkavat itkemään. Tämä siis vastauksena ap:lle, ethän halua tuottaa pahaa mieltä kellekään?

Olin itse tosi pitkään sinkku (tapailin kyllä paljon, mutta mikään suhde ei pidemmän päälle kelvannut minulle, eikä aina miehellekään.) Oma ongelmani oli nimenomaan se, etten uskaltanut asettaa alunperin kriteerejäni riittävän korkealle ja yrittää tavoitella suhdetta oikeasti unelmieni miehen kanssa, vaan koitin tyytyä vähempään. Seuraus tästä oli, että minä olin mielestäni monessa asiassa kumppaniani aikaansaavampi, kunnianhimoisempi etc. Esim. olen hyvin liikunnallinen ja kumppanien huonokuntoisuus ja liikunnan välttely ärsytti, kodin siisteys ei ole minulle mitään muille näyttämistä, vaan itsestäänselvä arkipäiväisen hyvänolon osa, hyvä, terveellinen ja itse laitettu ruoka samoin. Myös ulkonäkö/viehättävyys on minulle tärkeää, mutta koitin silti tulla toimeen turjakkeiden kanssa, mutta lopulta en kyennyt.

Kun tapasin nykyisen kumppanini, joka on ensimmäinen mies, joka vastaa ihanteitani, tajusin vasta, miten tuhoontuomittua ja valheellista oli ollut yrittää suhdetta epäsopivien kumppaneiden kanssa. En sinällään kadu niitä suhteita, mutta jälkeenpäin ajatellen en ole myöskään varma, olisinko ollut ihan yhtä tyytyvöinen tai jopa tyytyväisempi yksin. Joka tapauksessa nykyisin ajattelen, että kriteerit, jopa tiukatkin sellaiset voivat olla ihan hyväkin juttu!

Miten ap arvioit itseäsi? Oletko realistinen vai sokea itsellesi ja luonteellesi?

Ei ole mikään ongelma, mutta ongelma on se, että monella ihmisellä, joka ei vastakkaisen sukupuolen silmissä ole vastaavat kriteerit tarjoava ihminen, kuvittelee, että hänen tulisi saada kumppani, joka vastaa hänen korkeita kriteereitään.

Mulla oli myös tosi paljon toivomuksia tulevalle kumppanille. Yhteiset arvot, riittävän samanlainen tausta, samantyyppiset päämäärät elämässä ja lisäksi kipinä, jota ei voi selittää. Väitän, et ilman sitä liitto ei kestä, vaikka muuten olisikin kaikki sopivaa. Itselleni kävi valtava onni, kun tapasimme mieheni kanssa yli 20 vuotta sitten. Yhteisen taipaleemme aikana olen saanut sen, mitä kaipasinkin. Lisäksi olen huomannut, et mulle on tärkeää, että voin kunnioittaa puolisoani. Ilman tätä kaikkea en varmasti jaksaisi raskasta arkea. Ei ole järkeä tyytyä johonkin, jos ei oikeasti kolahda. Sit mieluummin yksin.