Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syöpään kuolevalle perheenäidille muistometsä
24.02.2018 |
Ystävät keräävät rahaa leukemiaan kuolevan 32-vuotiaan perheenäidin muistometsään. Äiti haaveilee, että metsästä tulisi lapsille lohduttava paikka, jossa äidin läsnäolon voi tuntea tuulena kasvoilla ja kuulla linnun lauluna oksilla.
https://yle.fi/uutiset/3-10085257
Kommentit (15)
Ensin olin pillastua, kun luulin rahaa kerättävän metsätontin ostamiseen. Mutta se metsätontti haetaan rauhoitettavaksi Luonnonperintösäätiön kautta. Luonnonperintösäätiö "hankkii lahjoitusvaroilla uhanalaista metsää ja hakee omistamilleen alueille pysyvän lakisääteisen rauhoituksen." Kaunis ajatus. Metsä rauhoitetaan, ja lapsilla on kuitenkin paikan kautta symbolinen yhteys äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain periferiassa jonne kukaan ei eksy eikä siit voi nauttia sen enempää mitenkään?
Eiks ois parempi joku puisto, joka oikeasti olisi monen saatavilla ja pidettäisiin viihtyisänä ja panostettaisiin aktiviteetteihin siellä? Muutkin kuolevat voisi olla siinä jengissä mukana?
Vierailija kirjoitti:
Jossain periferiassa jonne kukaan ei eksy eikä siit voi nauttia sen enempää mitenkään?
Eiks ois parempi joku puisto, joka oikeasti olisi monen saatavilla ja pidettäisiin viihtyisänä ja panostettaisiin aktiviteetteihin siellä? Muutkin kuolevat voisi olla siinä jengissä mukana?
Ajatteletko sinä koskaan etukäteen, mitä puhut tai kirjoitat?
Aion osallistua tosin on tuo hanke ollut ennenkin esillä.
Älytöntä touhua. Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä joka päivä. Ruvetaanko kaikille väsäämään jotain metsiä ja muistomerkkejä? Minua sopii ainakin muistella aikanaan ihan missä metsässä vaan. Tai olla muistelematta.
On ihan terveellistä käydä muuten hautausmailla. Se on ihan mielipuuhaani. Siellä kulkiessani olen huomannut, miten kaikki haudat jäävät hoitamatta viimeistään, kun kuolemasta on kulunut 20-30 vuotta, usein toki jo paljon aiemmin. Muistomerkkien pystyttäminen on inhimillistä mutta turhaa väistämätöntä unohdusta vastaan.
Kaikki kuolemme aikanaan, ja monen lähtö särkee sydämiä. Maailma on silti eläviä varten.
Tuuli käy hänen ylitseen eikä häntä enää ole eivätkä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä touhua. Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä joka päivä. Ruvetaanko kaikille väsäämään jotain metsiä ja muistomerkkejä? Minua sopii ainakin muistella aikanaan ihan missä metsässä vaan. Tai olla muistelematta.
On ihan terveellistä käydä muuten hautausmailla. Se on ihan mielipuuhaani. Siellä kulkiessani olen huomannut, miten kaikki haudat jäävät hoitamatta viimeistään, kun kuolemasta on kulunut 20-30 vuotta, usein toki jo paljon aiemmin. Muistomerkkien pystyttäminen on inhimillistä mutta turhaa väistämätöntä unohdusta vastaan.
Kaikki kuolemme aikanaan, ja monen lähtö särkee sydämiä. Maailma on silti eläviä varten.
Tuuli käy hänen ylitseen eikä häntä enää ole eivätkä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Tuolla naisella on kaksi pientä lasta. Heidän tilanteensa on ihan erilainen mitä sinun, vanhan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä touhua. Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä joka päivä. Ruvetaanko kaikille väsäämään jotain metsiä ja muistomerkkejä? Minua sopii ainakin muistella aikanaan ihan missä metsässä vaan. Tai olla muistelematta.
On ihan terveellistä käydä muuten hautausmailla. Se on ihan mielipuuhaani. Siellä kulkiessani olen huomannut, miten kaikki haudat jäävät hoitamatta viimeistään, kun kuolemasta on kulunut 20-30 vuotta, usein toki jo paljon aiemmin. Muistomerkkien pystyttäminen on inhimillistä mutta turhaa väistämätöntä unohdusta vastaan.
Kaikki kuolemme aikanaan, ja monen lähtö särkee sydämiä. Maailma on silti eläviä varten.
Tuuli käy hänen ylitseen eikä häntä enää ole eivätkä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Kaikki haudat? Isosetäni kuolivat noin 60 vuotta siten ja hauta on edelleen hoidossa, samoin noin 45 v sitten kuolleiden isovanhempieni hauta. Pienillä paikkakunnilla haudat ovat jotainmuuta kuin kertakäyttötavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä touhua. Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä joka päivä. Ruvetaanko kaikille väsäämään jotain metsiä ja muistomerkkejä? Minua sopii ainakin muistella aikanaan ihan missä metsässä vaan. Tai olla muistelematta.
On ihan terveellistä käydä muuten hautausmailla. Se on ihan mielipuuhaani. Siellä kulkiessani olen huomannut, miten kaikki haudat jäävät hoitamatta viimeistään, kun kuolemasta on kulunut 20-30 vuotta, usein toki jo paljon aiemmin. Muistomerkkien pystyttäminen on inhimillistä mutta turhaa väistämätöntä unohdusta vastaan.
Kaikki kuolemme aikanaan, ja monen lähtö särkee sydämiä. Maailma on silti eläviä varten.
Tuuli käy hänen ylitseen eikä häntä enää ole eivätkä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Tuolla naisella on kaksi pientä lasta. Heidän tilanteensa on ihan erilainen mitä sinun, vanhan ihmisen.
Miten niin vanhan? Olen keski-ikäinen. Mutta näin olen ajatellut jo nuoresta. Toki nuoren äidin kuolema on surullinen asia ja joskus itken lukiessani ja kuullessani näitä tarinoita. Olen myös haudannut syöpään kuolleita kavereita, joilta jäi alaikäisiä lapsia. On kauheaa katsoa nuorta poikaa kantamassa äidin arkkua. Silti olen sitä mieltä kuin kirjoitin. Ehkä olen sitten vanha sielu.
Luin jutun ja kylläpä kosketti. 😥 Mutta tuo metsä on niin kaunis ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on isän muistona 200 ha hyväkasvuista, hoidettua metsää. Isä rakasti taimikonhoitoa, raivausta ja metsän kunnosta huolehtimista. Kyllä sielläkin tuuli käy hiuksissa, linnut pesivät ja saattaa ilveskin käydä tervehtimässä, tosin epäluuloisena ja aika kaukaa.
Hohhoijaa. Kaunis ja todella ihana ajatus ja tietenkin heti jotkut löytävät siitä moitittavaa. Oi tuo kateus suomalaisen perisynti... Että ihan pitää olla pienille lapsille kateellinen, että saavat metsäpläntin missä muistella kuollutta äitiään. Väitän että ne lapset vaihtaisivat sen metsäpläntin elävään äitiinsä samantien. Ei siis ole syytä olla kateellinen ja heti ilkeänä kommentoida asiaa.
Ja sinulle joka "vanhana sieluna" käyskentelet hautausmailla ja olet heti tuomitsemassa tätä ideaa niin mietippä hetki. Eihän sinne metsään olla mitään hautamuistomerkkejä rakentamassa, vaan se on metsä. Onko tämä nyt jotenkin sinun vanhalta sielultasi pois? Ärsyttää muutenkin tällaiset itsensä "vanhaksi sieluksi" itsensä ylentävät jotka oikeasti ovat aika lapsellisia ja itsekeskeisiä suhtautumalla alentuvasti muiden ajatuksiin, koska ovat itse niin hiton vanhoja sieluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tämä oli ajatuksena synttärilahjaksi äidille, koska materian antaminen tuntuu hölmöltä tilanteessa jossa toinen kuitenkin kuolee pian, ja terveyssyistä moni muu aineeton lahja - salikortti, teatteriliput, matka, laskuvarjohyppy ovat myös mahdottomia käyttää. Ei ollut siitä kyse, että jokaiselle traagisesti kuolevalle pitäisi saada joku hieno muistomerkki.
Tämä on sitä kärsimyspornoa mitä netti on pullollaan.
Käy sinäkin katsomassa videolta, miltä näyttää kuolemansairas nuori ihminen. Pällistele tuskaa turvallisesti ja miellyttävästi, sinä ja läheisesi ette saa tartuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Kaunis ja todella ihana ajatus ja tietenkin heti jotkut löytävät siitä moitittavaa. Oi tuo kateus suomalaisen perisynti... Että ihan pitää olla pienille lapsille kateellinen, että saavat metsäpläntin missä muistella kuollutta äitiään. Väitän että ne lapset vaihtaisivat sen metsäpläntin elävään äitiinsä samantien. Ei siis ole syytä olla kateellinen ja heti ilkeänä kommentoida asiaa.
Ja sinulle joka "vanhana sieluna" käyskentelet hautausmailla ja olet heti tuomitsemassa tätä ideaa niin mietippä hetki. Eihän sinne metsään olla mitään hautamuistomerkkejä rakentamassa, vaan se on metsä. Onko tämä nyt jotenkin sinun vanhalta sielultasi pois? Ärsyttää muutenkin tällaiset itsensä "vanhaksi sieluksi" itsensä ylentävät jotka oikeasti ovat aika lapsellisia ja itsekeskeisiä suhtautumalla alentuvasti muiden ajatuksiin, koska ovat itse niin hiton vanhoja sieluja.
Ei, en ole kateellinen syöpään kuolevalle.
En ole ennen ajatellutkaan, että ajattelen kuin vanhus, tämä ajatus tuli, kun minua viestini sisällön perusteella pidettiin vanhuksena.
Minua puolestaan ärsyttävät nämä hurskastelevat, nettiin tuntemattomien surusta fiiliksiä vääntävät tekopyhät muka oikein ajattelevat ihmiset, jotka todellisuudessa unohtavat koko jutun sivulta poistuttuaan tai alapeukun heitettyään.
Pelkkää tunnepornoa tosiaan.
Itse en metsiä nimiini tarvitse. Ne ovat kaikkien yhteistä omaisuutta. Ja moisista tulee pahimmillaan taakka jälkeen jääneille, tyyliin pitäisi sielläkin käydä. Turhuutta kuten niin moni asia, joita me ihmiset täällä tärkeilemme. Eikö meidän katoavaisuutemme siitä muuksi muutu, vaikka miten vänistäisiin.
Alue: Aihe vapaa
Todella ihana ajatus ❤!