Vinkkinä kaikille yksinäisille (täälläkin moni on aika ajoin pohtinut miten saisi ystäviä):
Ensinnäkin uusien ystävien hankkiminen on MYÖSKIN hyvä lääke yksinäisyyteen, mutta se vaatii sinnikkyyttä, jos yrität tutustua 10 ihmiseen, niin näistä tyyliin 1 saattaa kehkeytyä ystävyydeksi. Näin se vaan menee.
Sitten se varsinainen vinkkini. :)
Mieti menneisyytesi ihmisiä, keihin heistä voisit lämmittää välejä uudestaan? Keiden kanssa leikit lapsena, ketkä oli sun parhaat koulu- ja opiskelukaverit? Kivoimmat harrastuskaverit lapsuudesta ja nuoruudesta? Parhaat työkaverit vuosien varrelta? Nuoruuden kaveriporukan helmet? Kotiäitiaikojen kahvitteluseura?
Ne ihmiset, jotka sinä muistat, muistavat luultavasti myös sinut. Nyt someaikana useimpia on helppo lähestyä esim. FB:n kautta. Laita viestiä, muistatko vielä, tehtiin yhdessä sitä ja tätä, aika on mennyt niin nopeasti, mitä sulle kuuluu nykyään? Olisi kiva joskus nähdä.
Itselläni tämän oivalluksen myötä sosiaalinen elämä on vilkastunut reilusti ja moni vanhakin kaveruus on puhjennut uuteen kukkaan.
Vanhojen kavereiden kanssa välien lämmittelyssä on sekin hyvä puoli, että tunnet tyypin jossain määrin jo ennestään, ei tule niin suuria ylläreitä kuin ihan uuden tuttavan kanssa voi tulla.
Itse aiemmin keskityin lähinnä uusien kavereiden löytämiseen ja jos vanhat kaverisuhteet oli hiipuneet niin en niinkään yrittänyt niitä uudestaan saada kukoistamaan. Nyt kun olen tässä asiassa tsempannut, niin halusin vaan kertoa muillekin yksinäisille, että tämä on hyvä keino, oikeasti.
Eli yhteys vaan reippaasti vanhoihin tuttuihin, et menetä siinä mitään! :)
Kommentit (18)
Uusi, suorastaan yllättävä havainto!
Tietyt ihmiset kuuluvat menneisyyteen yleensä ihan syystä.
Tietyt ihmiset taas pysyvät ystävinä monta kymmentä vuottakin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole niitä vanhoja tuttuja/kavereita.
Koulussa sulla ei ollut lainkaan kavereita? Ei koskaan harrastuksia tai jos oli et siellä ikinä jutellut kenenkään kanssa? Ei ketään työkaveria ikinä? Kenellekään naapurille et ole koskaan puhunut mitään?
Sitten on parempi tosiaan etsiä niitä uusia kavereita. Aloita vaikka joku harrastus ja ala jutella siellä ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole niitä vanhoja tuttuja/kavereita.
Koulussa sulla ei ollut lainkaan kavereita? Ei koskaan harrastuksia tai jos oli et siellä ikinä jutellut kenenkään kanssa? Ei ketään työkaveria ikinä? Kenellekään naapurille et ole koskaan puhunut mitään?
Sitten on parempi tosiaan etsiä niitä uusia kavereita. Aloita vaikka joku harrastus ja ala jutella siellä ihmisille.
Kerropa esimerkkejä näistä harrastuksista joissa voi tavata uusia ihmisiä eikä tule maksamaan satoja euroja vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Tietyt ihmiset kuuluvat menneisyyteen yleensä ihan syystä.
Tietyt ihmiset taas pysyvät ystävinä monta kymmentä vuottakin.
Monella kuitenkin on menneisyydessä, sanoisin suurimmalla osalla, myös niitä, joiden kanssa välit on hiipuneet ns. tahattomasti. Ei ole enää ollut arjessa yhdistävää tekijää, elämän kiireet jne. Ihmissuhteessa itsessään ei vikaa kuitenkaan. Näiden kanssa voi hyvin alkaa uudestaan lämmitellä välejä. Ei siinä mitään aikanaan menetä. Jos toinen ei ole kiinnostunut, hän vastaa vain lyhyesti eikä tartu tapaamisehdotuksiin jne. Nykyisessä somekulttuurissa voi hyvin kysäistä myös vähän kaukaisemmilta menneisyyden kavereilta mitä nykyään kuuluu ja siitä voi kehkeytyä oikeasti kaveruus tähän nykyhetkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole niitä vanhoja tuttuja/kavereita.
Koulussa sulla ei ollut lainkaan kavereita? Ei koskaan harrastuksia tai jos oli et siellä ikinä jutellut kenenkään kanssa? Ei ketään työkaveria ikinä? Kenellekään naapurille et ole koskaan puhunut mitään?
Sitten on parempi tosiaan etsiä niitä uusia kavereita. Aloita vaikka joku harrastus ja ala jutella siellä ihmisille.
Kerropa esimerkkejä näistä harrastuksista joissa voi tavata uusia ihmisiä eikä tule maksamaan satoja euroja vuodessa?
Geokätköily on käytännössä ilmainen harrastus. Miittejä järjestetään tiuhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyt ihmiset kuuluvat menneisyyteen yleensä ihan syystä.
Tietyt ihmiset taas pysyvät ystävinä monta kymmentä vuottakin.
Monella kuitenkin on menneisyydessä, sanoisin suurimmalla osalla, myös niitä, joiden kanssa välit on hiipuneet ns. tahattomasti. Ei ole enää ollut arjessa yhdistävää tekijää, elämän kiireet jne. Ihmissuhteessa itsessään ei vikaa kuitenkaan. Näiden kanssa voi hyvin alkaa uudestaan lämmitellä välejä. Ei siinä mitään aikanaan menetä. Jos toinen ei ole kiinnostunut, hän vastaa vain lyhyesti eikä tartu tapaamisehdotuksiin jne. Nykyisessä somekulttuurissa voi hyvin kysäistä myös vähän kaukaisemmilta menneisyyden kavereilta mitä nykyään kuuluu ja siitä voi kehkeytyä oikeasti kaveruus tähän nykyhetkeen.
ap
Ei vaan minä en itse halua lämmitellä välejä entisiin tuttaviin, he kun ovat tarkoituksella entisiä. Parhaimmat kaverit ovat sitten taas olleet kavereitani jo 30 vuotta.
Ihan hyvä vinkki, mutta ne muutamat vanhat kaverit asuvat satojen kilometrien päässä ja niillä on ihan eri elämänkuviot kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole niitä vanhoja tuttuja/kavereita.
Koulussa sulla ei ollut lainkaan kavereita? Ei koskaan harrastuksia tai jos oli et siellä ikinä jutellut kenenkään kanssa? Ei ketään työkaveria ikinä? Kenellekään naapurille et ole koskaan puhunut mitään?
Sitten on parempi tosiaan etsiä niitä uusia kavereita. Aloita vaikka joku harrastus ja ala jutella siellä ihmisille.
Kerropa esimerkkejä näistä harrastuksista joissa voi tavata uusia ihmisiä eikä tule maksamaan satoja euroja vuodessa?
- Seurakunnan käsityö-, kuoro-, perhekerhot.
- Jos on lapsia niin heidän harrastukseen välillä mukaan, esim. partioretkille avustajaksi, futiskentän tai jäähallin laidalle myymään sämpylöitä, kamppailulajisalin reunalle katsomaan lapsen treenejä ja vaihtamaan samalla muutama sananen muiden vanhempien kanssa.
- Jumppa, ennen tunnin alkua pukkarissa avaat suusi ja rupattelet niitä näitä muiden kanssa
- Avantouinti on tosi hyvä, saunassa rupattelet muiden kanssa!
- Kansanopiston käsityökurssit, siinä kutoessa tai ommellessa juttelet muiden kurssilaisten kanssa.
- Jos olet liikunnallinen niin aikuisten joukkuelajit.
- Mikä tahansa harrastus joka alkaa klo xx ja loppuu klo xx. Ennen ja jälkeen juttelet niiden muiden kanssa.
Kaikista ei tietysti tule sydänystäviä, mutta kun olet tutustunut ensin päällisin puolin, pyydät sitten vaikka ohimennen näitä tuttuja kanssasi lenkille, samalla autolla shoppailemaan, kahville tms.
Vanhat tutut kuolleita tai käyttää liikaa päihteitä... tai sitten eivät vain ole olleet kiinnostuneita minun seurastani kun heillä on perheet ja lapsia mutta itselläni ei edes mitään suhdeviritelmiä.
Käytännössä ne ihmiset jotka ovat jääneet sinne menneisyyteen ovat siellä syystä kuten joku jo sanoikin. Ystävyydet ovat hiipuneet kun aikuistuessa muututaan kovin erinlaisiksi ihmisiksi. Erilaisuus on hyvä mutta miksi pitää yllä juttuja jotka tuntuu väkinäiseltä, tuntuu että mitään yhteistä ei enää ole.
Mun kaikki kaverit on aikuisiällä tulleita. Ovat muuttaneet kaikki pois kotipaikkakunnalta paitsi minä. Mutta heihin olen yhteydessä viikottain somen kautta. Oon vähän vanhanaikainen ja mun mielestä some ei kyllä korvaa kasvokkain olemista. Olenkin tosi usein yksinäinen kun menee pitkiäkin aikoja etten heitä näe. Puoliso ja lapsia on mutta sitä tiettyä tunnetta hekään eivät saa pois.
Uusien hankkiminen on hankalaa pikkukaupungissa, on tosi siäänpäinkääntynyt kaupunki. Jos jonnekin menee niin katseet on tyyliin että mitä tuo täällä tekee.
Ok, itselläni tämä vaan on toiminut ja olen siitä tosi iloinen! :) Ruuhkavuosina kiireen keskellä sosiaalinen elämäni kuihtui ja lasten kasvettua surin sitä. Nyt näihin vanhoihin tuttuihin yhteydessä olon ansiosta oikeasti on taas vilkas sosiaalinen elämä, joten ei tämä nyt ihan pieleen mennyt.
Toki kukin tavallaan, mutta jos tästä vinkistä jollekin on apua, niin hienoa. :)
"Ne ihmiset, jotka sinä muistat, muistavat luultavasti myös sinut."
Ikävä kyllä ei mene aina noin. Itselläni on vähän turhankin hyvä muisti, ja lisäksi ihmiskontakteja on ylipäänsä ollut vähän. Muistan tarpeeksi hyvin myös sen nolouden tunteen, kun on puhutellut jotakuta, jolta on tuttavuus täysin pyyhkiytynyt mielestä.
No joo, sanoit kyllä että _luultavasti_muistaa.
Kyllä joidenkin kohdalla on käynyt niinkin, että ollaan viestitelty ja/tai tavattu eikä se ole sitten kaikkien kohdalla johtanut vanhan kaveruuden uuteen kukoistamiseen vaan jäänyt siihen kerran - parin viestittelyyn. Mutta sekin oli jo kiva, että sai tietää tuoreet kuulumiset ja yleensä ihmiset ilahtuvat, jos joku ottaa yhteyttä ja on kiinnostunut mitä heille nykyään kuuluu.
Monen kanssa on kuitenkin ruvettu uudestaan pitämään yhteyttä ja se on ollut hienoa.
ap
Ystävien etsimiseen pätee sama kuin kumppanin. Älä ole epätoivoinen. Sen aistii ja saa varautuneeksi.
Nyt täällä on AV:n ystäväpalvelu. Osoitteeseen aaveenystavapalvalu@gmail.com meiliä, jossa kerrot miltä suunnilta etsit ystävää ja missä merkeissä (tapaaminen, kirjeenvaihto jne). Sähköpostisoitteessa on typo muttei se haittaa ystäväparien niputtamisessa. Meilit tarkastetaan ja niputetaan klo 23 jälkeen. Jos ei satu samana päivänä löytymään sopivaa paria niin sitten se odottaa kaikessa rauhassa sopivaa pariehdokasta.
Elämä on lyhyt. Kannattaa kokeilla ystäväpalvelua eikä jäädä odottamaan ystävän ilmestymistä tuosta noin vaan.
Siinä voi helposti käydä niin, että jonkin aikaa mietit, miksi tienne erosivatkaan kun on niin kivaa taas. Sitten kaverin huonot piirteet puskee pintaan ja muistat, että tämähän se oli...
Eipä ole niitä vanhoja tuttuja/kavereita.