Ahdas koti hieman, no, ahdistaa, mutta en saata luopuakaan mistään :(

Senkki, työpöytä, ruokapöytä ja sohva ei kuulosta kovin paljolta. Melkein kaikillahan ne on. Onko siellä kodissa paljon ylimääräistä pikkutavaraa mistä tulee ahdas vaikutelma?

Minusta ei kannata lähteä siitä ajatuksesta, että joku tavara pitää säilyttää koska se on ostettu sinulle kun menit ala-asteelle. Se kuulostaa hamstraukselta, häiriintyneeltä kiintymykseltä tavaraan. Kaikki tavara on ostettu (tai tehty) joskus, jollekulle ja jostain syystä. Kokeile sen sijaan miettiä tavaran käyttöarvoa nykyhetkessä. Onko senkillä ja työpöydällä käyttöä ja tarvitsetko niitä? Jos tavaroiden hävittämisestä seuraisi vain se, että ostaisitte Ikeasta uuden senkin ja työpöydän, niin sehän ei helpottaisi tilanahtautta mitenkään.

Nuo olivat esimerkkinä osa huonekaluista, en luetellut kaikkea aloitukseen. Noiden lisäksi on kirjahyllyä, sohvapöytää, lipastoa, pystynaulakkoa, nojatuolia, sänkyä, yöpöytää, kukkapöytää ja kolmekymmentä vuotta vanhaa viherkasvia, kaikilla oma tausta. Paitsi sängyn patjalla, sen ostimme uutena.

Muuttakaa maalle 😊

Kaupunkikaksion hinnalla saa paljon tilaa johon mahdut kaikkien aarteidesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei kannata lähteä siitä ajatuksesta, että joku tavara pitää säilyttää koska se on ostettu sinulle kun menit ala-asteelle. Se kuulostaa hamstraukselta, häiriintyneeltä kiintymykseltä tavaraan. Kaikki tavara on ostettu (tai tehty) joskus, jollekulle ja jostain syystä. Kokeile sen sijaan miettiä tavaran käyttöarvoa nykyhetkessä. Onko senkillä ja työpöydällä käyttöä ja tarvitsetko niitä? Jos tavaroiden hävittämisestä seuraisi vain se, että ostaisitte Ikeasta uuden senkin ja työpöydän, niin sehän ei helpottaisi tilanahtautta mitenkään.

Työpöydälle on edelleen käyttöä ihan omassa tarkoituksessaan työpöytänä. Lisäksi sillä on se tunnearvo. Jos tuota pöytää ei olisi, tekisimme töitä varmaan keittiön pöydän äärellä jotta ei tarvitsisi ängetä pieneen tilaan työpöytää. Kaikilla tavaroilla on joku käyttötarkoitus, paitsi ehkä sillä kukalla ja kukkapöydällä, niillä on koriste- ja tunnearvoa.

Vuokraa varastotila? Tavarat on sinulle selkeästi rakkaita, laita osa säilöön odottamaan.

Kodin tarkoitus kuitenkin olla teidän toimiva koti.

Ap. Mieti, mitä huonekaluja tarvitset nyt ja mitä todennäköisesti myöshemmin, sekä mitä teille mukavasti mahtuu.. sitten vuokraan pienvaraston ja viet sinne ne, mitä luulet tarvitsevasi myöhemmin mutta mitkä ei mahdu teille nyt.

Umpipuiset huonekaluthan ovat käteviä, koska niitä voi tuunata ja maalata melkein loputtomiin. Ei niitä kannata vaihtaa mihinkään halvasta huonekalulevystä tehtyihin kalusteisiin. 

Ikealla ei tietenkään kannata vanhaa ja toimivaa korvata, se ei tuo tilaa eikä säästöä.

Mutta mieti tosiaan onko kaikille huonekaluille käyttöä. Ei pelkkä tunnearvo riitä.

Olen tässä jo pitkään pohtinut, että missä vaiheessa suvussa kiertävät arvokkaat astiat yms. jutut saa myydä? Nyt minulla on pappani äidin(äidin) muutamia arvokkaita astioita. Nämä astiat ovat olleet ehkä jo yli 60 vuotta hyllyjen päällä koristeena.

Mutta minulla kun ei ole sellaista hyllytilaa. Koska ne siis saa myydä? Pitääkö minun edelleen säästää ne omille lapsilleni?

Kaipa varasto on oikea ratkaisu tähän hetkeen, jos löytäisimme tästä kaupungista sellaisen sopivalla vuokralla. Pitää alkaa tutkia vaihtoehtoja.

Nostin Tavarapaljous-keskustelun auttamaan sinua, ap :)

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa maalle 😊

Kaupunkikaksion hinnalla saa paljon tilaa johon mahdut kaikkien aarteidesi kanssa.

Ja sitten voikin alkaa hamstraamaan lisää, ja kas, taas on kämppä kaaoksessa. 

Mitään täältä ei mukaansa saa.

On raskasta, jos elämä roikkuu tavarassa. En toki kannata koskaan sellaista "konmaritusta", missä heitetään kaikki pois ja hankitaan uutta ja toimivampaa. Mutta jos tosiaan pieni kaksio on niin täynnä tunnearvokkaita mutta epäkäytännöllisiä huonekaluja, että asuintoveri ei koe olevansa kotona ollenkaan, on syytä varmaan katsahtaa ympärilleen ja miettiä mikä näistä on tosissaan tarpeen. Mikä voisi palvella jotakuta muuta ihmistä ja olla tarpeellinen ja arvokas jollekin toiselle. Ajatukset, unelmat, tarvitsevat tilansa, rakkaus tarvitsee tilansa. Jos kämppä on täynnä menneisyyttä niin mihin mahtuu nykyisyys, tulevaisuus.  Jos kämpää on täynnä roinaa, mihin mahtuu ajatukset, unelmat.

Vierailija kirjoitti:

Mitään täältä ei mukaansa saa.

On raskasta, jos elämä roikkuu tavarassa. En toki kannata koskaan sellaista "konmaritusta", missä heitetään kaikki pois ja hankitaan uutta ja toimivampaa..

No ei sellaisella olekaan mitään tekemistä konmarin kanssa.

Lue ap tuo Tavarapaljous-ketju, siinä on sivutolkulla vinkkejä. Samoin hakemalla minimalismi ja konmari löydät hyviä ketjuja.

Missään tapauksessa älä hanki varastoa tarpeettomalle tavaralle. Anna ne käyttöön, mitä et tarvitse. Ilmaiseksi. Saat hyvää mieltä.

Elä sitten valita 😇

En nyt ymmärrä, miten tilanahtaus helpottaa, jos vanhat kalusteet heitetään menemään ja ostetaan jotain uutta tilalle ikeasta?

Minä säilyttäisin ne ukin tekemät ym. vanhat, todennäköisesti ainutkertaiset huonekalut enkä menisi vaihtamaan niitä ikean lastulevyviritelmiin. Vanhat huonekalut osoittavat jo iällään, että ne kestävät aikaa. Toinen juttu onkin se, jos nämä perintökalut ovat sinun mielestäsi susirumia. Silloin voi miettiä asiaa uudelleen. Kuitenkin vanhojen huonekalujen ja kestävien arvojen vaaliminen on ekologista ja taloudellista. Minä ainakin saan jopa tyydytystä siitä, että tavarat palvevat pitkään ja eikä niitä tarvitse joka vuosi jokaisen hömpötyksen ja muodin mukana vaihdella. Huonekalu- ja sisustusbisnes rahastaa ihmisten ailahtelevuudella ja manipuloitavuudella mukavasti.

Ehkä olet ulkoistanut jonkin sisäisen ongelmasi noihin huonekaluihin. Sinusta tuntuu, että elämäsi muuttuu paremmaksi jos heität jotain vanhaa menemään. Todennäköisesti muutos ympäristössä on vain kosmetiikkaa ja jossain syvemmällä kytevät ongelmat pysyvät samoina huonekaluista riippumatta. Naisilla on jotenkin verissä tämä jatkuva kodin puleeraus ja huonekalujen siirtely paikasta toiseen ikään kuin sillä ratkottaisiin jotain ongelmia.

Kannattaa tuosta ajatusmallista päästä eroon tai olet pian oikeassa ongelmassa hamstrauksen suhteen. Tuohan juuri hamstraajilla on ongelmana, kaikki tavarat nähdään tunnemuistoina. "Tämä paperi ostettiin kun olin 10v, tämän piirrustuksen teki mun serkun serkun lapsi" ym...

Lapsuuteni koti oli varasto suvun tavaroille. Mistään ei saanut luopua, ikinä. Eläminen oli mahdotonta, koska oikeasti tarvittavat ja käytössä olevat tavarat piti aina etsiä niiden perintöesineiden joukosta. Talossa oli kokonaisia huoneita, joita ei milloinkaan käytetty, ne olivat vain varastona täysin turhille tavaroille, joista ei ikinä voi luopua, koska ne olivat jostain isomummon lapsuudesta.

Itse olen riemumielellä ostanut huonekaluni Ikeasta. On ihanaa kun huonekalut sopivat yhteen, ja ne täyttävät tehtävän joka niillä on. Minä en haikaile lapsuusvuosiani, koska ne menivät tavaroiden etsimiseen, huonekalujen kiertämiseen, äidin kanssa tappeluun siitä, että minä en käytä 30 vuotta sitten muodissa olleita vaatteita (lapsena sitä vaan ei halua näyttää miltään pelleltä sirkuskuteissa, vaan haluaa ihan tavalliset farkut ja t-paidat kuten kaikilla on. Ihan sama vaikka olis kuinka ollut äidin lempimekko 10-vuotiaana).

Älä missään nimessä ainakaan kuvittele että jälkipolvien tehtävä olisi säilöä sinut sukusi ikuiset rojut! Kukaan ei ilahdu jostain sonnasta mitä on säästelty vuosikymmeniä! Lapset tahtovat sen hetkiset muotivaatteet ja -lelut, eivät he innostu mistään sinun lapsuutesi jutuista.