Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
14.07.2008 |
Meillä tosi ihana perhe ja ihana suhde miehen kanssa, n1imisissa 16 vuotta, 3 lasta, joisa kaksi koulussa ja yksi 4 vuotta. Molemmilla hyvä vakityöpaikka, olen opiskellut 2 korkeakoulutukintoa. Mies on ihana isä, vaikka harrastaakin ja menee paljon, eli ottaa omaa tilaa. Minun harrastukseni puolestaan kotona ja nautin niistä sekä lasten kanssa olemisesta yli kaiken. Ruuanlaitto, pyykkikasat ja touhuaminen eivät ole ylivoimaisia, eikä niistä tule kinaa. Haluaisin suunnattomasti vielä yhden lapsen, mies ei oikein mielellään, muttei ole ihan ehdotonta eitä sanonut. Pelkään raskausaikaa, synnytystä ja mietin, jos kaikki ei mene kohdalleen, ikä 34 ja mies pari vuotta enemmän. Koen että viimeiset hetket miettiä lasta, en halua sitä enää vanhempana. Pelkään, että kaduttaa, jos en nyt anna mahdollisuutta. Mitä tekisin, mielipiteitä ja juu on tyhmää kysellä av-väeltä, mutta ei tätä niin mahdottoman tosissaan tarvitse ottaa. Lähinnä ajatuksia ilmaan pitäisikö vielä antaa mahdollisuus, voiko noista peloista selvitä, harmittaako jälkikäteen, onko minulla joku elämänvaihekriisi jne. Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Kommentit (5)
asian suhteen on niin epävarma, että haluat kuulla mielipiteitä av-mammoilta, älä ala neljättä lasta puuhata. Se kuitenkin on taas iso muutos, lisää työmäärää, harrastuskuljetuksia ja kaikenlaista säätämistä, että motivaation saada se neljäs pitää olla niin vahva, ettei asiaa tartte jossitella ja miettiä. Kun lasta haluaa, niin sitten sitä haluaa eikä ole kiinnostunut muiden mielipiteistä.
Tämä ei varmaan ollut se vastaus, jonka halusit kuulla, mutta olen itse ollut vastaavassa tilanteessa kolmosen kanssa. Kun 2 ekaa lasta oli 3v ja 1v, oli etukäteissuunnitelmieni mukaan pikkukolmosen yrittämisen paikka. Fiilis oli kuitenkin sellainen, että kirjoitin tänne melko vastaavan viestin kuin ap nyt. Ei sitten saatu asiaa päätettyä ja kolmosen yrittäminen jäi. Nyt vuoden päästä tunne- ja tahtotila on ihan toinen, TIEDÄN että haluan kolmannen ja olen tyytyväinen, etten siihen vuosi sitten -tilanteeseen lasta tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehottomasti kannattaa miettiä miehen kanssa plussat ja miinukset. Ja miten miinuksista selvitään!
Minä ainakin kertoisin miehelle palavasta halusta saada vielä lapsi. Jos toinen ei enempää halua niin sekin pitää tehdä molemmille selväksi miksei enempää hankita, silloin ei jää haikailemaan?
Musta on ihan luonnollista pelätä, tai ainakin jännittää raskautta ja synnytystä. Se tekee ihmisestä normaalin ja ainakin ymmärrät varautua pahimpaan? Siis et elä vaaleanpunaisten lasien läpi..
Mutta näissä asioissa auttaa neuvola, kun juttelee tunteistaan.
Samaten miehelle kannattaa avautua -saattaa tulla niitä samoja pelkoja esiin, tai eri mutta osaatte tukea toisianne?
En usko kriiseihin. Niitä tulee ja menee. Joskus tekee vääriä valintoja mutta ehkä ne tuntui silloin oikealta? Silloin se ei ole väärin. Mielipiteet ja tunteet muuttuu, tietty.
Nappaa molemmille paperia ja kynä ja kirjotetta sivun toiselle puolen plussat ja miinukset toiseen. Mitä vaan!
Sitten käytte yhessä niitä läpi; mietitte vaikka miten koliikista selviää, vähistä unista, vähästä seksistä..
Jos mies ei ole halukas ja sinäkään et ole varma niin ei liene syytä rynnätä mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Pelothan on normaaleja ja suorastaan kuuluvat asiaan ja tietenkin niistä voi selvitä.
En oikein löytänyt viestistäni mitään sellaista mikä estäisi teitä yrittämästä sitä neljättä lasta.