Hoito lahjoitetulla munasolulla??

Hei ippu67!



kerron meidän tarinan, mikä ei ole sieltä parhaimmasta päästä,mutta kerron sen kuitenkin.



Meillä takana 5 ivf/icsiä.3 luomuraskautta,jotka kesken. Omat solut olleet siirrossa 6-8 soluisia, kerran blastokysta.Lisäksi tehty alkionkuoren avaus, mutta koskaan ei ol tärpännyt.Syytä ei tiedetä.



Mutta sitten päätettiin käyttää luovutettuja (pitkän prosessin tulos..)

Ajateltiin, että NYT sitten tulee laadukkaita muniksia ja PALJON!



Mutta, mutta uskomatonta mutta totta; luovuttajalta saatiin vain 3 munasolua, joista vain yksi lähti jakautumaan.Se yksi on nyt siirretty.

Pääsen testaamaan pe, ellei jo sitä ennen ala vuoto.



Nämä 5 vuotta ovat olleet vaikeita ja nyt tämä viimeinen kokemus meinasi pysäyttää jo veret.Olo on jotenkin aivan turta.Aikaa ja rahaa on palanut. Mutta ollaanpahan ainakin yritetty, ei tartte sitten kiikkustuolissa voivotella.



Kaikkea hyvää teille, toivottavasti pääsette oikein hyvään ratkaisuun!

Onhan teillä kokeiltu omia hoitoja erilaisilla lääkityksillä? Mullahan auttoi Puregonin vaihto Menopuriin. Onnistunut (5.) ivf-hoito tehtiin pitkällä kaavalla ja jarruna oli Suprecur. Puregonilla kokeiltiin aiemmin sekä pitkää että lyhyttä kaavaa. Onnistuneen hoidon alkioille tehtiin Hesan VL:ssa pitkä (5 pv:n) viljely.



Lahjoitetutkaan solut eivät valitettavasti kaikilla tuota tulosta. Näin kävi ainakin Je_Ni:llä jos olet hänen onnistumistarinansa lukenut (luomuraskaus hoitojen jälkeen).



Minä olin ajatellut, että kokeilen omilla soluilla tämän vuoden loppuun saakka (40 tulee täyteen joulukuussa) ja sitten kun Kelan korvaukset hoidoista ja lääkkeistä loppuu, olisin voinut ehkä kokeilla vielä luovutettuja soluja.



Kannattaa selvittää voiko luovutettujen solujen jonoon päästä vaikka vielä jatkaisittekin hoitoja omilla soluilla. Luovutushoitojen jonot lienevät aika pitkät.



Plussaonnea toivotellen

Kamu, vanha piinistoveri

Meillä on luovutetulla munasolulla aikaan saatu tyttö, joka täyttää pian kaksi vuotta. Meidän hoitohistoriakin on pitkä. Lasta olemme yrittäneet vuodesta 1999, ja siitä vuodesta 2001 aloitimme lapsettomuustutkimukset. Ensin tulin pelkillä clomeilla raskaaksi, mutta tuli keskenmeno. Sen jälkeen ei ole luomuna tai millään hoidoilla yrittänytkään tulla raskaaksi. Mulla ei ole ovuloimisongelmaa ja muutenkin kaikki kokeet olivat ok. Miehen sperma huippulaatuista. Mutta raskautta ei vaan alkanut ivf:ien ja isci:ien aikana. Mulla saatiin harvoin 1.luokan soluja, suurin osa 2.luokkaisia, mutta onhan kaksosluokkaisillakin soluilla saatu raskauksia aikaan, eikö. Mulla ilmeisesti jotain häikkää solujen kehittymisessä, niin on epäilty, mutta sekin luultavasti arvailua. Olemme olleet koko hoitoajan yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Tässä ajan kanssa olimme miettineet luovutettuja munasoluja ja ajatus siitä vain kasvoi epäonnistuneiden hoitojen jälkeen. Mulle tämä luovutus juttu oli kovempi pala, kuin miehelleni, olihan kyse kuitenkin siitä, että lapsessa ei olisi minun geenejä. Aika äkkiä kuitenkin sulattelin asiaa ja halusin luovutusjonoon. Jonotimme noin eka luovuttajaa noin vajaa puoli vuotta, mutta munasoluja tuli vain pari kappaletta, joista ei alkanut raskautta, heti kuitenkin kuukauden päästä löytyi toinen sopiva luovuttaja, jolta saimme kolme munista, joista kaksi siirrettiin ja yksi johti raskauteen ja tytön syntymään. Rakastan tyttöä kovasti, olenhan minä sen masussani kasvattanut. Onpa moni sanonut hänen olevan jopa äitinsä näköinenkin, mielestäni hänessä on paljon isää.

Nyt meillä on jälleen onnekas tilanne, että pääsemme toukokuussa yrittämään lapselle pikkusiskoa tai veljeä, kun sama luovuttaja suostui uudelleen meidän luovuttajaksemme. Olen siitä kiitollinen ja menemme toivoa täynnä ja peukut pystyssä eteenpäin.

Tässä oli sepostus meidän taipaleestamme...

Toivon sinulle onnea tulevaisuuteen ja lämpimiä ajatuksia.

Joo, tämä lahjasoluajatus on todellakin vielä ajatuksen asteella. Ei olla mitään sovittu miehen kans, vielä. Mutta kyllä se uhkaavasti kuitenki on alkanu takaraivoon hiipiä vaihtoehtoisena yrityksenä, koska nämä omat keinot ei tunnu tepsivän...



Yrityksiä meillä on takana vasta (???) 3, joten senkään suhteen en tiijä monestikko kannattaa tai pitää kokeilla " heittää rahojaan menemään" . Toki tiedän senkin, ettei luovuttajankaan soluilla välttämättä plussaa tuu, mutta uskon sen vaihtoehdon antavan paremmat mahollisuudet onnistumiselle sen takia, että mun muniksissa taitaa todellakin olla joku vika joka ei lääkkeillä korjaannu :(



Mulla on ollu käytössä pitkällä kaavalla Menopur ja lyhyellä kaavalla pari kertaa Gonal-F. Edellisen hoidon yhteydessä ainakin lääkäri totes, että koska munissaalis on ollu kuitenki hyvä, ei kannata lähtee vaihtaan stimulaatiolääkettä vaan pysytellään edelleen Gonalissa. Katotaan nyt minkälaisen lantringin se mulle nyt toukokuulle keksii ;) Ite mielelläni jatkaisin tuolla Gonalilla, vaikka periaatteessa mulle käy kyllä kaikki jotka vaan kasvattaa riittävästi riittävän hyviä muniksia.



Aion ottaa kyllä silti toukokuussa puheeksi tämän lahjasolulla yrityksen lääkärin kans ja kysyä mielipidettä. Ja ennenku miehen kans on asia puitu yhessä loppuun saakka, en ilmoita itteeni mihinkään jonoon. Eilen tunnustelin vähän jo ilmapiiriä, mutta vastaus oli vielä " katotaan sitte joskus..." , mutta luulen ettei isäntä tienny sitä tosiasiaa, että solua/soluja joutuu oottamaan useempia kuukausia.



Eilen muuten itkin sitte ekan kerran edellisen negatestin jälkeen. En tosin varsinaisesti menetystäni vaan sitä kun puhelimeen tuli tekstiviesti mieheni kaverilta joka meni naimisiin mieheni ex:n kans muutamia vuosia sitte: potra poika syntyi! Sillon pääsi itku. Tosin, eihän ne tiedä meidän kuvioista mitään, mutta onnittelut jäi kyllä kirjottamatta meikäläiseltä...



t. Ippu

Hei!

Minulle/meille n.8v sitten kerrottiin etten voi saada omia biolapsia koska mulla ei muodostu muasoluja???????

Asia tuntui silloin raskaalta ja vaikealta, mut kiitos topakan lääkärin väestöliitossa joka kehoitti kipin kapin munasolujonoon jossa olimme n.2v.Sitten tuli H-hetki ja saatiin toisen pariskunnan kanssa jaettua saalis meille tuli 3 M-solua joista yksi surkea laitettiin ja lähti kasvamaan.Nyt meillä on 6v poika joka on tosi terve ja terhakka.

Olemme tuon jälkeen yrittäneet yksityisellä(koska minulla on jo ikää yli 40v) yksi + joka kuitenkin meni kesken rv10.Masennuin ja ajattelin hankkia koiran ....

Nyt olen taas aktivoitunut ja odotamme uusia M-soluja, hieman hirvittää tämä ikä ja tuleva lasku.Mut kaikkea täytyy kokeilla sillä niin moni vanhempi rva on kertonut saaneensa lapsen iäkkäänä eikä asiasta ole ollut harmia.

Meille tuo asia ettei ole biolasta ei todellakaan haittaa jaksan aina vain ihmetellä niitä IHANIA naisia jotka suon tämän ilon meille - Siunaus Teille.

Toivon onnea ja ++++++ ONNEA tulevaisuuteen.

Täällä ollaan munasolujonossa..ollaan kolme vuotta yriteetty omilla, mutta tuloksena kaksi keskenmenoa ja muuten epäonnistuneita hoitoja. Mulla on kaksi kuorisia munasoluja, jotka ei kehity normaalisti ja kiinnikkeitä jne..Toivotaan, että tästä hoidosta olisi apua..



Hyvää kesän odotusta kaikille!

että negahan se sieltä taas tuli...





-heetu-