Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä anteeksipyytämisessä oikein on niin vaikeaa?
22.02.2018 |
Eihän se ole kuin kaksi pientä sanaa: Saanko anteeksi?
Sovinto ja jatketaan matkaa; jos ei niinkään yhtä matkaa, niin edes hyvillä mielin molemmin puolin.
Miksi pitää jäädä lillumaan vihaan, joka ei johda mihinkään muuhun kuin kitkerään oloon, joka syövyttää ihmistä pitemmän päälle.
Kommentit (3)
Minusta se sana on muutenkin Suomessa menettänyt merkityksensä. Yksi sana korvaa kaiken. Olen pahoillani fraasi kertoisi jo enemmän ja sen sanomiseen tarvittaisiin oikeasti jo katumusta.
Anteeksi sanaa käytetään excuse me tilanteissakin mikä on minusta hassua. Sanan merkitys muuttuu kokonaan.
Mutta juu ei ollut aloituksen pointti tuli vain mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopas kun se vihassa lilluminen on pääasiassa sen ongelma, joka kokee, että toisen pitäisi pyytää anteeksi. Toki väärintekijäkin voi vihoissaan olla ja siksi kohdella kaltoin, mutta ei se hänen vihaansa vähennä, jos hän pyytää anteeksi tekojaan.
Ja mikä kaikkein hassuinta tässä asiassa, siitä vihasta irti päästäminen ei edes vaadi anteeksipyyntöä. Voit antaa anteeksi toisen pahat teot, vaikkei hän niitä koskaan katuisi tai pyytäisi anteeksi. Ihmiset aina luulevat, että anteeksi antaminen päästäisi sen väärintekijän pahasta. Vaan eihän se niin ole. AnteeksiANTAJA saa rauhan, pyydettiin anteeksi tai ei.
Riippuu tapauksista ja teoista, ilkeistä sanoista ja loukkauksista.