Miten toivot tulevasi haudatuksi?

I was eaten by the dogs kirjoitti:

Annan ruumiini lääketieteen käyttöön.

Loput voi laittaa kierrätykseen..kuka sitä 2 pennin kakka arkkua kaipaa?

Käsittääkseni siitä saa ilmaisen tuhkauksen "palkaksi".

Elävältä ja sidottuna! Vain taskulamppu seuranani. Olis siistii tuntea se hengitysilman loppuminen ja kun taskulampun valo palaa loppuun, alkaa pimeys. Mikä elämys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkaus. Sitten tuhkani sekoitettaisiin kahvinpuruihin jossain kalliissa hienostokahvilassa.

Mikäs idea tässä oon...

Rikkaat paskovat jo nyt verbaalisti päällesi

Olen aina haaveillut viimeisen matkani kulkevan Ullanlinnalaisen jugendtalon viemäriputkiston kautta.

Te olette niin nuoria, suurin osa teistä siis, että pidätte kuolemaa lähinnä potentiaalisen asiana.

Kun kuolema oikeasti lähestyy, suhtautumisenne saattaa olla aivan toisenlainen.

Voiko hoitotahdon tehdä lääkärin vastaanotolla? Jos vaikka vaivun koomaan, niin ei elvytetä.

Olen ajatellut tätä asiaa joskus aiemminkin ja haluaisin vesikrematoroinnin (alkaline hydrolysis). Menetelmä säästäisi luontoa ja pidän enemmän ajatuksesta viimeisestä ”kuumasta kylvystä” kuin tuhkaksi palamista krematoriossa. Haudatuksi en halua. Vielä vesikrematorointi ei ole mahdollista Suomessa, mutta ehkä tulevaisuudessa.

Prosessista:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Alkaline_hydrolysis_(body_disposal)

Tuhkaus ja tuntemattomien hautaan. Asun ulkomailla. Mahdollisimman vähäeleisesti. Inhottaa ajatuskin arkusta vuorauksineen, kukkalaitteiden ja - kranssien muovikehikoista ja keinokuitunauhoista.

... lapsille illallinen tutussa ravintolassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä ottaisin tuhkauksen ja sitten siitä tuhkasta puristettaisiin timantti. Viepähän vähemmän tilaa.

Minusta jotenkin kammottavaa jälkipolvien kannalta. Jos se timantti häviää tai varastetaan, on omainen varastettu. Aika kamalaa jotenkin.

Kuin joskus, että Amerikassa joku oli laittanut vaimonsa tuhkan ka pseleihin ja hän söi yhden kapselin päivässä. Sä sitten olla vaimonsa lähellä aina.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkaus. Sitten tuhkani sekoitettaisiin kahvinpuruihin jossain kalliissa hienostokahvilassa.

Enemmän sinusta olisi iloa puutarhassa. Tuhkalla torjutaan etanoita ja kahvi hapattaa maata - sopivat havuille ja hortensialle.

Tuhkaus ja mujut sisään isoon ilotulitusrakettiin.

Poks!

Ja jätkä leijailee tomuna pitkin kotikaupunkiaan.

Haluan tuhkauksen ja tuhkat järveen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut tätä asiaa joskus aiemminkin ja haluaisin vesikrematoroinnin (alkaline hydrolysis). Menetelmä säästäisi luontoa ja pidän enemmän ajatuksesta viimeisestä ”kuumasta kylvystä” kuin tuhkaksi palamista krematoriossa. Haudatuksi en halua. Vielä vesikrematorointi ei ole mahdollista Suomessa, mutta ehkä tulevaisuudessa.

Prosessista:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Alkaline_hydrolysis_body_disposal

Toimiikohan linkki nyt.

Elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan...aina.

Olen jo aikoja sitten päättänyt etten halua perinteisiä hautajaisia eli joku halpa/ekologinen arkku ja suoraan uuniin. Tuhkat muistolehtoon ja nimilaatta kivipaasiin niinkuin äidillänikin.

Läheiset voi mennä vaikka syömään ja juomaan hyvin jos haluavat minua muistella ja kynttilän voivat sytyttää. 

Sama se, vaikka lihamyllyn läpi ja kissanruokapurkkiin.

Tai joku kaivaa montun heittää sinne ja puskee mullat päälle, ei siihen mitään seremonioita tarvita.

Olen aina kahdehtinut yksinäisiä kissamummoja, jotka kuoltuaan tulevat rakkaiden kissojensa syömäksi. Kuinka kaunis ja runollinen tapa lähteä tästä maailmasta.

No ei ainakaan mihinkään purkkiin mullan alle, eikä mereen sirottelua :). Ahdistaa jo ajatuskin. Joku puisto hautausmaan lähellä voisi olla ok. Siis ne tuhkat :).

En usko ollenkaan mihinkään ihme sielunvaellukseen tai enkelijuttuihin. Ihmisten mielikuvitusta kaikki. Vai kuinka moni on tullut kertoilemaan "tuonpuoleisesta". Höpö höpö. Raato vaan jotenkin kunnialla veks kuoleman jälkeen ja sillä hyvä. Siihen olen tyytyväinen.

Muumiointi olisi aika cool. Voisin jäädä lasivitriiniin jonnekin museon nurkkaan.

Olen tosin testamentannut ruumiini tieteelle, sieltä tullaan kuulemani mukaan aika pieninä paloina pois sieltä patologian laitokselta... 

Vierailija kirjoitti:

Tuhkaus ja luontoon, johki metsään, järveen, mereen.

Siihen pitää olla maanomistajan lupa.

Ihan sama, läheiset/lapset saavat päättää. Jos haluavat haudata tuhkat niin sitten niin. Eihän se minua enää liikuta siinä vaiheessa.

Taidan päätyä mökkitontille. Siellä on jo kahden läheisen tuhkat ja koirakin haudattuna. Näille tuhkan ripottelu paikoille ei saa pystyttää mitään hautakiviä ja puiset tuhkauurnat suositellaan polttamaan tyhjennyksen jälkeen.