Mies 29v + 3v miettii; positiivinen ajattelu
Uskoakseni monilla miehillä on tapana 'ennustella' naisten negatiivisia ajatuksia mielessään ja lytätä itsensä mielessään jo valmiiksi; tästä voi kuitenkin opetella ulos.
Se, mistä tämä ajattelu on peräisin, on ihmisten erilaiset testit ja hienotunteisuuden puuttuminen erilaisissa tilanteissa. Yksi esimerkki omasta elämästäni on esim.se, kun eräs tyttö kauan sitten alkoi tylyttämään minua Messengerissä, kun ehdotin tapaamista. Kuulemma minun olisi pitänyt "tilannetajulla" ymmärtää ettei niin voi sanoa ja että pidän itseäni "jonkinlaisena lahjana" ja niin ei saisi tehdä.
Minulla oli siihen aikaan ongelmana myös rintojen liikakasvu ja tämä tyttö osasi kuittailla asiasta ja myös vielä yritti perustella älyllisesti se, miksi hänellä on oikeus pilkata minua siitä. Hän oli viimeksi opiskelemassa lääkäriksi, kun hänestä kuulin.
Osa tästä ajattelusta ei perustu varmaan varsinaisiin henkilökohtaisiin kokemuksiin, vaan asenneilmapiiriin, jossa naisten toiveet ja kritiikki kuvaavat aitoa todellisuutta, jonka mukaan myös miehen pitää elää (tai kiusaajien kritiikki kiusattujen todellisuutta tai miesten kritiikki naisten todellisuutta). Kosinta, seksi, yhteinen kotielämä, keskustelunaiheet jne. pitää olla sellaista kuin nainen (tai sitten kiusaaja tai mies) haluaa tai muuten se on jotenkin poikkeavaa, junttia, pervoa, vajavaista tai milloin mitäkin.
Tätä kautta pojat (tai kaiketi ehkä sitten myös tytöt) sitten oppivat varomaan ja arvioimaan jokaista liikettä joka valmiiksi noiden yllä mainittujen uhkakuvien varalta. Myös monissa lastenelokuvissa ja medioissa on salaisena viestinä se, että naisen kuuluu tylyttää ja alistaa miestä ja se on hyvää viihdettä myös lapsille; mies joko taipuu tai katkeaa.
Kun ajan myötä sitten tulee itseluottamusta, elämänkokemusta ja osaa ottaa asiat rennommin eikä enää välitä niin lopputuloksesta erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, tämä asetelma rupeaa muuttumaan. Ainakaan omalla kohdalla tuo alkuperäinen esihäpeäreaktio mihin tahansa asiaan ei varsinaisesti häviä, vaan se älyllisen kerroksen rohkaiseva ja paikkaava ajatus tulee tilanteen eläessä monesti siihen päälle kompensoimaan ja paikkaamaan.
Esim.kun vasta ostin monta suklaapatukkaa ja menin asioimaan kassalle, jonka olen joskus pohtinut olevan ehkä kiinnostunut minusta, ensimmäinen ajatukseni oli, että pitääköhän hän minua lapsellisena ja heikkoluontoisena, kun syön noin paljon herkkuja. Kun sitten tulin kotiin, ajattelin että varmaan hän pitää sitä herttaisena, kun ostin karkkia. Jälkimmäinen oli tietysti sitä positiivista ajattelua, mikä pohjautuu ajan kanssa kehittyvään kykyyn ruveta määrittelemään todellisuutta omasta viitekehyksestä käsin.
Kommentit (6)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ajatuksia?
Miehen elämä on kovempaa kuin naisella.
Molemmat ajatukset ovat vain ajatuksia, siis että kassa pitäisi joko mässyttäjänä tai herttaisena, eivätkä kerro todellisuudesta mitään. Luultavasti kassa ei ole kovin asiakkaista kiinnostunut, niitä tulee ja menee, kohtaaminen ei varmaankaan saa ollenkaan niin isoa painoarvoa kuin sinun elämässäsi. Ja oli asia niin tai näin - sinä et voi tietää! Et todellakaan tiedä kuin kysymällä, eikä se loppujenkaan lopuksi ole kassahenkilön tehtävä sinua edes valistaa, hädintuskin tunnette.
Mutta joo, tuommoinen ylenmääräinen ennustelu on kyllä jotenkin miestapainen ongelma. Jotkut oppivat tuntemaan ensimmäisen vaimonsa, jotkut vain äitinsä, jotkut eivät sitäkään. Kun ennustelun oppii korvaamaan aidolla kuuntelulla, on jo pitkällä. Joiltain miehiltä sujuu luonnostaan.
Kyllä miesten epäkompetenssi yllä kuvatulla tavalla ja ihmissuhdekeskustelukulttuurin naistapaisuus on ongelma, mutta ei täsdä nyt ole mitään nopeaa ratkaisua tarjota. Aina voi toivoa, että seuraavilta miessukupolvilta onnistuu paremmin ja tasavertaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat ajatukset ovat vain ajatuksia, siis että kassa pitäisi joko mässyttäjänä tai herttaisena, eivätkä kerro todellisuudesta mitään. Luultavasti kassa ei ole kovin asiakkaista kiinnostunut, niitä tulee ja menee, kohtaaminen ei varmaankaan saa ollenkaan niin isoa painoarvoa kuin sinun elämässäsi. Ja oli asia niin tai näin - sinä et voi tietää! Et todellakaan tiedä kuin kysymällä, eikä se loppujenkaan lopuksi ole kassahenkilön tehtävä sinua edes valistaa, hädintuskin tunnette.
Mutta joo, tuommoinen ylenmääräinen ennustelu on kyllä jotenkin miestapainen ongelma. Jotkut oppivat tuntemaan ensimmäisen vaimonsa, jotkut vain äitinsä, jotkut eivät sitäkään. Kun ennustelun oppii korvaamaan aidolla kuuntelulla, on jo pitkällä. Joiltain miehiltä sujuu luonnostaan.
Kyllä miesten epäkompetenssi yllä kuvatulla tavalla ja ihmissuhdekeskustelukulttuurin naistapaisuus on ongelma, mutta ei täsdä nyt ole mitään nopeaa ratkaisua tarjota. Aina voi toivoa, että seuraavilta miessukupolvilta onnistuu paremmin ja tasavertaisemmin.
En nyt ymmärtänyt miten sait käännettyä tämän keskustelun miesten "epäkompetenssiin" ja mitä sillä tarkoitit?
^varmaan samalla tapaa kuin sinä sait omasta karkinostamisesta tehtyä melkein ihmissuhteen, jossa kassa vuoroin paheksuu ostoksiasi ja sitten jo pitääkin niitä söpöinä.
Ajatuksia?