Lue keskustelun säännöt.
Itsemurha-asiaa vielä...
18.04.2006 |
Minkä vuoksi tuttusi on tehnyt itsemurhan tai sitä itse olet yrittänyt tai ajatellut tehdä? Itselläkin on ollut elämässä vastoinkäymisiä, läheisen ihmisen menetyksiä, petetyksi ja jätetyksi tulemista, heikko taloudellinen tilanne, väkivallan uhkaa mm. Kuitenkaan vaikeuksissa ollessa ei itsemurha ole tullut ratkaisukeinona mieleen. Moni täällä palstalla käyvistä ja tuttavistanikin on vanhempia ja ajatuksiin tulee silti itsemurha jossain elämän hankalassa vaiheessa. En halua tässä mitenkään hehkuttaa omaa paremmuuttani ratkaista vaikeita asioita, mutta itsekin vanhempana koen, että olen omalla käyttäytymiselläni vastuussa lapsilleni.
Kommentit (12)
Ystäväni ei jättänyt mitään viestiä. Edes oma perhe ei ollut huomannut mitään erityisiä vaikeuksia ystäväni elämässä. Kaiken piti olla hyvin, mutta ilmeisesti ei sitten ollutkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo että kukaan ei tiennyt etukäteen, itsemurha oli yllätys eli nää ihmiset ei kerro kelleen mitä oikeesti ajattelee ja miltä tuntuu, teeskentelee vaan että hyvin menee - kuka sellasta osaa auttaa joka ei pyydä apua?! Me sitten taas jotka valitetaan ja nyyhkitään ja liiotellaan ongelmia ei tehdä itsaria koska pystytään purkamaan tilanteita muuten.
.." jäi kiinni" toisesta suhteesta. Tämä nainen soitti, että hänellä on lapsi isäni kanssa (minä synnytinkin sitten samana päivänä esikoiseni kuukauden etuajassa, liekö järkytys syynä?) Äitini olisi antanut anteeksikin, mutta en tiedä mitä sotkua toisessa päässä tapahtui (tämä nainen oli aika hullu ja ennestään hänellä oli jo monta lasta eri miesten kanssa..) Isäni olisi halunnut ollaa tekemisissä tämän lapsen kanssa, mutta ei naisen. No, kahden kuukauden kuluttua tuosta paljastumisesta isä löytyi kuolleena naisen kotoa. Oli hirttänyt itsensä keittiön alakaapin oven kahvaan! Kun joku minulle vielä joskus kertoisi, miten lähes kaksimetrinen satakinloinen mies voi hirttäytyä noin, saa itsensä hengiltä ilman että kahva/ovi irtoaa, niin saan rauhan. Sitä ennen en usko, että kyseessä oli edes välttämättä itsemurha.
Asiaa ei kuitenkaan selvitetty, sillä tällä naisella oli kaikki " valta" koska heillä oli yhteinen lapsi, sillä isäni ei oikeastaan ole isäni vaan isäpuoleni (oli sitä kuitenkin 27 vuotta ainoana ja eivät olleet äitini kanssa naimisissa).
RisaMaya:
Meille omaisille jäi siis vain tuo iänikuinen kysymys " Miksi?" . Jonkinlaisen teorian olen itselleni kehitellyt miksi ystäväni halusi kuolla kun olen häntä ja hänen elämäänsä miettinyt paljon. Kaikenlaisten ongelmien kasautuminen lapsuudesta saakka, tietynlainen luonne ja mahd. psyykkinen sairaus päälle niin siinä sitä sitten oltiin.Empä usko, että kaverini kohdalla kukaan olisi sitä voinut estää. Korkeintaan vähän pitkittää.
Todella brutaalilla tavalla. Minun onnekseni en häntä tuntenut, sillä menetys ja vielä sillä tavalla olisi varmasti ollut minulle kauheeta, kun se ei nytkään tunnu ýhdentekevältä. Olin n. 7.v silloin. Hän jätti äidilleen sellaiset traumat joista hän tuskin selviää ikinä. Samoin kaikille läheisilleen tavalla tai toisella mielipahaa.
Minun piti tavata isäni ensimmäistä kertaa näinä aikoina, oli innoissani. Minäkin saisin isän, ja nähdä hänet. No sitten tuli suru uutiset.
Tein aina kortin koulussa papalle ja valehtelin silmät päästäni kavereille miksi minulla ei ole isää.
Et tässä sulle ajateltavaa. Nykyään mietinkuinka kiva olisi ollut tavata isäni, ja että hän näkisi lapsenlapsensa. Mietin, miksi hän ei hakenut/saanut apua?? Miksi hänen tilanne oli niin vaikea ettei nähnyt enää valoa, vain sen kapea pienen aukon ja yhden vaihtoehdon elämässään.
Se oli hänelle niin lopullista. Niinkuin kaikille muillekin jotka itsensä tappavat. Kaikki päättyy siihen täällä maanpäällä.
Nyt olen 24.vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin toisessa ketjussa yrittäneeni useasti.
Olin silloin 16v. ja asuin vanhempieni luona vielä. He kiusasivat minua henkisesti paljon ja olin masentunut. Lisäksi poikaystäväni raiskasi minut ja menetin neitsyyteni siinä. Sain häneltä myös sukupuolitaudin joka on ilonani aina, elämäni loppuun asti.
Yrittäessäni nyt myöhemmin lasta mieheni kanssa, hänkin sai tartunnan, en kertonut mistä ko. tauti on peräisin.
Join paljon ja käytin rauhoittavia ja unilääkkeitä. En enää jaksanut, elämässä ei ollut mitään elämisen arvoista.
En tiedä mitä kohtalon pilkkaa se oli että en onnistunut vaikka yritin monesti. Olin kai jo niin uupunut, etten jaksanut enää edes tappaa itseäni kunnolla.
Olen nyt 21v. ja ainoa asia miksi olen vielä täällä, ovat lapseni. Haluan että he kasvavat ehjässä kodissa, jossa saa sitä rakkautta jota minä en koskaan kotoani saanut.
Mutta elämäni ei koskaan ole ollut elämisen arvoista, harmittaa vieläkin etten onnistunut silloin aikoinaan.
Välillä menee paremmin ja kaikki tuntuu jopa siedettävälle, mutta aika harvoin.
Oletko koskaan hakenut apua?? Olet sen velkaa itsellesi ja lapsillesi. Hae sitä apua! Sitä saa ja se auttaa vaikeissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi vuotta ja söin masennuslääkkeitä.
Heti lopetettuani lääkkeet, tunteet palasivat ja mieleni on yhtä surullinen.
En osaa puhua asioistani ulkopuoliselle, tuntui että se psykologi ei ymmärrä sanaakaan mitä sanon. Hänestä minussa ei ollut mitään vikaa.
Tosin en kertonutkaan kaikkea, esim. raiskauksesta en ole ikinä kertonut kellekään.
toimeen ni kannattaa vaihtaa terapeuttia, ei lopettaa hoitoa siihen. Tietysti on tunteensiirtoa ym. että kannattaa miettiä miksi tuntuu että terapeutti ei ymmärrä tms. Mutta mene vielä uudestaan. Kannattaa aina vaihtaa terapeuttia ennemmin kuin lopettaa hoito. Ja käydä sen verran usein että saa luottamuksen suhteeseen. Voit kertoa että on joitakin asioita joista et vielä halua/pysty puhumaan. Kannattaa aina olla rehellinen. Se auttaa itseä. Tietenkään heti ei täydy kaikkea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten hirveä elämäni muuttuisi pelkästä keskustelusta.
Muuttuisivatko kamalat vanhempani muka normaaleiksi, häviäisivätkö pahat muistot? Enpä usko.
Minut on vaan tarkoitettu tällaiseksi!
antaakaan. Näytä LAPSILLESI ja itsellesi, että pärjäät!!!
Meille omaisille jäi siis vain tuo iänikuinen kysymys " Miksi?" . Jonkinlaisen teorian olen itselleni kehitellyt miksi ystäväni halusi kuolla kun olen häntä ja hänen elämäänsä miettinyt paljon. Kaikenlaisten ongelmien kasautuminen lapsuudesta saakka, tietynlainen luonne ja mahd. psyykkinen sairaus päälle niin siinä sitä sitten oltiin.
Mutta en usko että itsemurhaan on aina yhtä tiettyä syytä, vaan se on tavattoman monien juttujen, tunteiden ja elämäntilanteiden summa. Ja se mikä ero itsemurhan tehneillä muihin vaikeuksista selviytyjiin on, on se, että heillä on usein jotain psyykkisiä ongelmia jonka vuoksi asioiden selvittäminen yksin ei onnistu.