Elämä on omituista ... olen pitkään taiteillut työni kanssa

pidän työstäni, mutta en nykyisistä työtehtävistä ja roolistani siinä. Olen työni kautta päässyt tutustumaan erääseen paikkaan ja todennut sen mielenkiintoiseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi ja monesti kuvitellut olevani siellä töissä ja siitä tullut kotoinen olo. Ikää minulla 45v ja ajattelin, että tuonne kun pääsisi niin olisi eläkepaikka.
Päätin silloin, että haen sinne kun avoimia paikkoja tulee, jos tulee. Henkilökunta siellä on varsin pysyvää ja sitoutunutta ja rekrytointeja ei usein tehdä. Jatkan nykyisessä työssäni jos en sinne pääse, that’s it.

Samana iltana (!) kun olin ajatellut tuota asiaa oli tullut avoin työpaikka hakuun! Hain sitä, viime viikolla olin työhaastattelussa ja tänään sain tietää että sain paikan!!

N. 10v sitten olin pulmallisessa tilanteessa asumiskuvioitteni suhteen. Joka päivä kuljin ohi erään talon jossa oli kaunis piha. Tuli vaan sellainen fiilis että tuolla joskus asun. Muutaman sattuman kautta sain kyseisestä taloyhtiöstä myöhemmin asunnon!

Onko muilla ollut tällaisia tunteita?

Olen seitsemännessä taivaassa nyt :)