Miten olette toimineet, kun puoliso on polttanut itsensä loppuun?

Minulla on ollut burnout. Kyllä tästä toipuminen kestää vielä monta kuukautta (yli vuoden, vuosia?) ja aika sen näyttää. Olen hakeutunut terapiaan, jotta oppisin olemaan hakematta hyväksyntää suorittamalla. Tiedän, että tulen ihmisenä muuttumaan parempaan suuntaan, varsinkin jos itse haluan. Työn takana se tulee olemaan. Olisin saattanut sairastua vielä pahemmin fyysisesti tai psyykkisesti, jos en olisi laittanut itseäni pysähtymään. Onneksi kumppani auttaa ja ymmärtää Joku stoppi tarvitaan teidän elämässänne, muuten tilanne menee pahempaan suuntaan.

Miten voi olla burnout jos lapsetkin aikuisia? Hullu se on, ansaitset parempaa.

Meillä samaa. Vaimo valittaa miten on kauheasti töitä ja tekee niitä iltaa myöten. Ei auta vaikka miten sanoo että teet sen mitä työpäivän aikana ehdit. Sama ollut joka ainoassa työpaikassa, eli ei ole siitäkään kiinni. Ei vaan osaa sanoa ei mihinkään hommaan ja puurtaa kuin muurahainen.

Oma puoliso on myös äärirajoilla ollut vuosia. Yrittäjänä ei montaa vapaa päivää ole ja se väsymys ja kiukuttelu on vienyt meidät ihan ett olemme puhuneet erosta. Sekin vähäinen aika jos on vapaata juodaan. Miestä ei näy eikä kuulu. Kännissä tulee joskus sitten kotiin ja käytös on ihan kamalaa minua kohtaan. Siinä heiluu keskaria ja käydään jopa kiinni. Hänen oma perhe ei noteeraa millään tavalla!!?? Lakaistaan vaan maton alle kaikki vakava.

Eilen mie kävi kiinni ja myt kieltää sen. Kieltää asioita joita on tehnyt tai sanonut. Kun katson tuottamisesta on kuin usvaan katsoisi. Kohta nostan minäkin kädet ilmaan ja luovutan. Ehkä en ole sitten se kuka voi auttaa tai saada katteettomille lupauksille vastapainoa. Voimat uupuu myös minullakin.

Vierailija kirjoitti:

Oma puoliso on myös äärirajoilla ollut vuosia. Yrittäjänä ei montaa vapaa päivää ole ja se väsymys ja kiukuttelu on vienyt meidät ihan ett olemme puhuneet erosta. Sekin vähäinen aika jos on vapaata juodaan. Miestä ei näy eikä kuulu. Kännissä tulee joskus sitten kotiin ja käytös on ihan kamalaa minua kohtaan. Siinä heiluu keskaria ja käydään jopa kiinni. Hänen oma perhe ei noteeraa millään tavalla!!?? Lakaistaan vaan maton alle kaikki vakava.

Eilen mie kävi kiinni ja myt kieltää sen. Kieltää asioita joita on tehnyt tai sanonut. Kun katson tuottamisesta on kuin usvaan katsoisi. Kohta nostan minäkin kädet ilmaan ja luovutan. Ehkä en ole sitten se kuka voi auttaa tai saada katteettomille lupauksille vastapainoa. Voimat uupuu myös minullakin.

Kuulostaa tosi pahalta. En tule millään kestämään tätä kriisitilannetta vuosia. Olin kyllä aina kuvitellut olevani vahvempaa tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla burnout jos lapsetkin aikuisia? Hullu se on, ansaitset parempaa.

Tullut liiasta työnteosta, ei lapsista.