Lapsuuden unelma ammatti. Mikä susta piti tulla isona?

Arkeologi, historioitsija, musiikkiterapeutti tai poliisi oli lapsuuden haaveammatteja.

Ja sairaanhoitaja musta sitten tuli. Realismi iski päälle alanvalinnan kynnyksellä, kun piti valita sellainen ala jolla riittää töitä.

T. Rutiköyhän perheen lapsi

Puuseppä mutta tuli sähköinsinööri

Minusta piti tulla rosvo ja aika lähelle pääsinkin kun työskentelen verovirastossa.

Halusin pienenä leipuriksi. Tykkään edelleen leipoa, mutta päivätyöni teen arkkitehtinä.

Käsityönopettaja ja tuli muutamaan mutkan kautta kondiittori :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut haaveammattia.. olen tehnyt ns. "Hanttihommia" varastoilla, tehtailla, siivoamassa, kaupan kassalla ja sitä rataa.. aina itse itseni elättänyt tavalla tai toisella tehden mitä tahansa työtä. Ylioppilas olen ja sitten useampi välivuosi tosiaan. Aikeissa nyt hakea johonkin.. haluaisin ihmisläheisen työn, koska ihmisten kanssa työstä saa niin paljon enemmän irti. En jaksa mitään yksinäisyyden tunnetta töissä, esim. Varastossa oli niin p*rseestä, välillä et saattanut puhua kenenkään kanssa 9 tuntiin! Joku ehkä tykkää, mutta minä en todellakaan! Kamalaa oli.

Tuo suomalainen työmoraali ja laadukas jälki on sellainen asia joka meidän tulisi saada näkyviin ihan globaalissakin perspektiivissä. Turha kuviitella että olisi sellaisia tuotteita maailmassa mitkä itse myisivät itsensä.

Sellainen hyperäctum käteenvetäjä voisi olla varmaaan aika premiumtuote.

Halusin lapsena aina lääkäriksi, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan yliopistoon suomen kieltä. Valmistuttuani sieltä vaihdoin alaa, ja nyt minusta tulee terveydenhoitaja. :)

Eläinlääkäriksi halusin lapsena, sairaanhoitaja minusta tuli.

Kirjastonhoitaja. Tuli lääkäri.

Ei mikään. Meillä kotona ei koskaan kannustettu opiskeluun, hoettiin vaan että äkkiä vaan kokonaan töihin. Aivan imbesilli lause. Niinkuin ilman ammattia pääsisi töihin tuosta vain.

Oli semmoinen raskas ja näköalaton olo, olo ettei ole niinkuin muut eikä ollut toiveikas olo tulevaisuuden suhteen.

Mikä minusta sitten tuli?

No vanhempien pettymykseksi (!) opettaja.

Kannustan oppilaita parhaani mukaan ja tunnen surua niistä jotka syystä tai toisesta eivät saa elämästä kiinni. Tärkeintä on muistaa että aina voi yrittää ja aloittaa uudestaan. Toivo on tärkeää.

Haaveena oli lääkäri, lähihoitaja vähän isompana kätilö..noh eipä elämä mene aina niinkuin elokuvissa..mm. en päässyt koskaan sisälle kouluun johon pyrin..Nykyään kotiäiti. Mutta koulunpenkille palaan vielä!

Lapsuuteni unelma oli juurikin ammatti. Halusin myöskin linja auton kuljettajaksi sekä metsä talous insi nööriksi.

Eläinlääkärin urasta haaveilin pitkän aikaa. Ne haaveilut loppui viimeistään siinä vaiheessa, kun yläkoulun tet-harjoittelussa eläinklinikalla jotain operaatiota seuratessa meinasin pyörtyä veren näkemisestä. Minusta tuli sitten raksainssi.

Lapsuuden haaveammattini oli "tarhantäti", ja pian valmistun lastentarhanopettajaksi :)

Muita vähän epärealistisempia lapsuuden toiveammattejani olivat muun muassa astronautti ja tangokuningatar :D