Millä tavalla saavuttaa aviopuolison lapsen luottamus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan aikaa, aikaa ja aikaa. Vanhempi on vähän haastavassa iässä.

Ole oma itsesi. Anna lasten ymmärtää että olet läsnä mutta älä tuppaudu, he tulevat lähelle kun aika on oikea. Tuo yhden vastaajan neuvo olla pussailematta naisesi kanssa on surkea, rakkaus saa näkyä. Ainakin meillä lapset kokee turvalliseksi ympäristön jossa hellyys näkyy, kai siitä tulee sellainen jatkuvuuden tunne kun näkevät että äidillä ja isäpuolella on hyvä olla yhdessä. Tehkää jotain kivoja juttuja koko perheen voimin. Älä stressaa aiheesta äläkä syyllistä itseäsi tai lapsia.

Kyllä se siitä. Asenne sulla on kohdallaan. Niin oli aikanaan mun isäpuolellakin jota alkuun vastustin kaikin mahdollisin tavoin. Se ei antanut periksi ja loppujen lopuksi siitä tuli mulle biologista isää tärkeämpi. :)

Vinkki: lapsi ei välttämättä tule koskaan lähelle, joten älä odota liikoja. Toinen vinkki: jos haluat etäiset välit lapsiin, lääpi ja lähentele äitiä lasten nähden. Terv. Lapsipuoli, joka ei ole enää tekemisissä äitinsä tai tämän uuden miehen kanssa. Aikuinen kun onneksi saa valita seuransa.

Käskinkö mä lääppiä ja lähennellä? No, jos se on sun käsitys hellyyden osoituksesta niin harmi. Tuot aika rajusti omaa traumaasi tähän.

Halaus ja pusu on ihan ok myös lapsen nähden eikä ne ole lääppimistä. 

Niinpä. Halaus ja pusu ovat hellyydenosoituksia, ja niitä lasten on kyllä hyvä nähdä. Varsinkin jos se entinen perhe on ollut riitaisa, eikä läheisyyttä ole ollut. Mä en tajua miten näistä asioista saa näin kompleksisia. Ihan kaikessa rauhassa asiat sujuvat, kaikkien elämä ja tunteet ja tarpeet ovat IHAN YHTÄ TÄRKEITÄ.  Lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia. Kaikkien kunnioitus toistia kohtaan on tärkeää. Mun uusperheessä mun lapset hyväksyivät isäpuolensa nopeasti, ovat jo vähän vanhempia. Pitävät hänestä todella paljon. Samoin miehen lapset ovat pitäneet minusta alusta saakka. Ja minä olen myös kasvattanut heitä alusta saakka. Toinen heistä oli varmaan 6v kun hän sanoi, että sinä olet paljon parempi hoitamaan ja kasvattamaan meitä kuin meidän äiti tai isi. 

Olet oikeassa, mutta silti tilanteet ja lapset ovat erilaisia. Jos lapsi ei ole itse vielä päässyt vanhempiensa erosta yli, niin hänelle pitää antaa aikaa. Tai jos lapsi on kovin mustasukkainen vanhemmastaan, niin sittenkin lapsen tunne pitää huomioida. Kyllä se lapsi tajuaa muutenkin olevansa siitä parisuhteesta ulkona. Ja lämpöä voi osoittaa hienotunteisestikin.

3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gilliangirl kirjoitti:

Miksi tilanne loukkaa sinua? Lapsethan eivät ole omiasi, etkä voi olettaa että kiintyisivät sinuun kuten perheenjäseneen, mikäli muistavat oman isänsä- ja toivottavasti muistavat, ja ovat isänsä kanssa riittävästi tekemisissä, ettei sukusiteeseen tule säröjä.

Lapsen etu on tuntea nimenomaan kumpikin oikea vanhempansa, mikäli mahdollista. Vinkkiä pyysit. Suhtaudu itse normaalisti puolisosi lapsiin. Anna ajan kulua. Vasta kunnolla toisella kymmenellä lapset pystyvät itse paremmin erittelemään mitä tuntevat, ja päättämään ketä kohtaan ovat lojaalimpia kuin joitain muita kohtaan.

Lapsilla on sekä äiti että isä. Parhaiten tuet vanhemmuutta kun tuet normaalia äityttä, ja etäisän mahdollisuuksia tavata lapsiansa. Se miltä sinusta tuntuu, tai miten itse toivoisit lasten sinuun suhtautuvan, on sivuseikka.

Sinulla on läheinen ihmissuhde lasten äitiin, ja se ei automaattisesti oikeuta sinua "isyyteen". Pohtia voit tilannetta, kun uusperheessä on edesautettu biologisen vanhemman etääntymistä lapsista, ja lopulta perheestä joku ns lähtee. Isommalle tai jo aikuiselle lapselle usein selviää vasta siinä yhteydessä, ettei olekaan juridisesti kukaan tälle uudelle vanhemmalle.

Menitte avioon. Et miettinyt näitä puolisosi kanssa ennen avioitumista? Minkälaisia sopimuksia teitte lasten suhteen?

Jos lasten äidille sattuu vakavampia, onko sinulla suoraan huoltajuus mahdollista?

Lääkkeet? Lukutaito? Ja kyllä perheessä kaikkien tunteet ja tarpeet ovat yhtä tärkeitä. Vai mitä ajattelet lapsten oppivan toisten ihmisten kohtelusta, jos perheessä on joku alempiarvoinen sivullinen, jonka tunteilla ei merkitystä ole? 

Mutta lasten kuitenkaan ei? Se on huomattu.

KAIKKIEN tunteet ja tarpeet. Ei oo vain mustaa ja valkoista. Vaan kaikki sävyt.

Tässä täytyy vaan etenkin uusperheessä muistaa, että lasten tarpeet ovat suuremmat kuin aikuisen ja aikuinen voi tinkiä omista tarpeistaan paljon enemmän.

Usein kuulee näissä yhteyksissä jopa sellaista kielenkäyttöä, että esim. uusi isäpuoli ja lapsipuolet ovat ikään kuin "samalla viivalla" ja heille pitää jakaa samassa määrin äidin huomiota ja tilaa kotona. Ei näin!

Ap:lle tsemppiä, olet hyvällä asenteella liikkeellä, mutta heittäisin sellaisenkin vaihtoehdon, että harkitsisitte jatkavanne seurustelua eri asunnoista käsin. Se voisi olla kaikille mukavampi ja stressittömämpi vaihtoehto. Erillään asuenkin voi olla tosissaan yhdessä.