Lue keskustelun säännöt.
Mietin aborttia ja koen siitä syyllisyyttä
19.02.2018 |
Tulin raskaaksi yllättäen ja raskaus oli alusta alkaen erittäin erittäin vaikea. Jäin täysin yksin asian kanssa kun omilla ystävillä lapset on ajatuksissa 10v päästä. Meillä oli loistava suhde lapsen isän kanssa mutta hänen työkuviot muuttuivat ja yhtäkkiä koinkin olevani vaan taakka ja rasite ja yhteinen aika oli vierekkäin nukkumista. En jaksanu sitä ja pimahdin, sain masennusoireita ja pohdin päässäni tosissaan että toivon keskenmenoa ja pohdin abortointia. En kuitenkaan pystyny siihen ja synnytin maailman ihanimman lapsen hiljattain.
Nyt tuli puhetta miehen edellisestä työpaikasta ja sen jälkeen en oo pystyny lopettaa itkemistä. Mies ei tiedä kuinka loppu olin sillon ja nytkun katon tota lasta en jotenki kykene antamaan itelleni anteeks mun ajatuksia..
Kommentit (4)
Ei ajatuksista tarvitse kantaa syyllisyyttä :)
Saitko käsiteltyä masennuksen jo odotusaikana, vai olisiko vieläkin oireita? Voit hyvin puhua asiasta ja ajatuksistasi neuvolassa, kukaan järkevä ei sinua ajatuksistasi tuomitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kuitenkaan tehnyt aborttia? Mitä sitten että mietit sitä? Joskus peloissaan ja stressitilanteessa ihminen miettii vaikka mitä, ei se ole väärin pohtia kaikkia mahdollisuuksia. Se on ihan normaalia.
Itse olen tehnyt abortin nykyisessä suhteessa. E-pillerit pettivät ja olimme tuolloin tapailleet vasta muutaman kuukauden. En halunnut äidiksi enkä halunnut lasta suhteeseen joka oli vasta alkanut, suhteen tulevaisuus oli tuolloin vielä epävarmaa. En ole katunut päivääkään, olemme yhä yhdessä vuosien jälkeen ja tulevaisuudessa varmasti perustamme perheen. Minä en vaan halunnut huono-onnisuuden sanelevan koko tulevaisuuttani.
Sinä olet vain ihminen kaikkine tunteinesi. Lopeta siis tuo itsesi syyllistäminen! Sait ihanan lapsen! Olisit voinut valita toistekin ja sitä palleroa ei nyt olisi siinä 😊
Kaipaan oikeasti mielipiteitä tästä