Ihme asenne hoitaa kiusaamistapauksia - heti syyllistetään kiusattua?!
Kaikk kiusaaminen on väärin, mutta kannattaisiko kiusatun ja hänen vanhempiensa syyllistäminen kumminkin jättää väliin?
Vähän tulee sellainen fiilis, että ”jokainen hoitakoot omat asiat” - fiilis?
Hälläväliä siis. Koulukiusaajista voi tulla työpaikkakiusaajia, sillä jos on saanut kiusata ihan vapaasti koulussa niin sama käytösmalli jatkuu.
Kiitos sinulle opettaja, joka puutut etkä selittele esim ”kaikki syyllisiä” yms
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kiusattu on myös itse kiusaaja?
Sitten puututaan kahteen ongelmaan. Oikeasti kiusattu kyllä harvoin on myös kiusaaja.
Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina pelkän yhdenosapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin. Itse ongelma saattaa jäädä hoitamatta, jos keskitytään vain seurauksiin.
Muistan ikuisest eskarinopen ilkeän ilmeen kun hän sanoi, että poikaasi tullaan kiusaamaan koulussa, kun hän on niin erilainen kuin muut pojat. Eli hiljainen, herkkä, pitää lukemisesta eikä urheilusta. Siis sellainen asenne, että vähänkin erilaista tullaan varmasti kiusamaan koulussa ikään kuin se olisi luonnon laki.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kiusattu on myös itse kiusaaja?
Tai kiusattu provosoi, että tilanne ajautuu kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kiusattu on myös itse kiusaaja?
Sitten puututaan kahteen ongelmaan. Oikeasti kiusattu kyllä harvoin on myös kiusaaja.
Tämä on vain mutuilua. Tilanteiden taustoja ei välttämättä tutkita riittävän tarkkaan. On helppoa mustavalkoisesti ajatella juuri näin, että paha paha kiusaaja silkkaa pahuttaa kiusaa sitä kilttiä ja viatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kiusattu on myös itse kiusaaja?
Sitten puututaan kahteen ongelmaan. Oikeasti kiusattu kyllä harvoin on myös kiusaaja.
Tämä on vain mutuilua. Tilanteiden taustoja ei välttämättä tutkita riittävän tarkkaan. On helppoa mustavalkoisesti ajatella juuri näin, että paha paha kiusaaja silkkaa pahuttaa kiusaa sitä kilttiä ja viatonta.
Kokemukseni mukaan näin se 99%:ssa tapauksia. Kiustattu nyt vain sattuu olemaan kiusaajan mielestä läski, nössö jne.
Kiusattu on yleensä passiivista tyyppiä. Kiusaaja on yleensä aktiivista tyyppiä.
Kummalle on helpompi mennä puhumaan ja kumpi todennäköisesti ottaa syyt niskoilleen?
"Joo, minä varmaankin pukeudun liian rumasti. Joo, minä varmaan katsoin sitä väärällä ilmeellä. Anteeksi, että olen näin erilainen."
Se on ihan oikein, että kiusaajaa pidetään pumpulissa ja siitä kasvaa rauhassa rikollinen ja sen loppuelämä menee pilalle. Otsaan voisi kyllä tatuoida kusipää-tekstin jo ala-asteella, ettei sivulliset kärsisi niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina pelkän yhdenosapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin. Itse ongelma saattaa jäädä hoitamatta, jos keskitytään vain seurauksiin.
Siis mikä on se ongelma toisessa, joka mielestäsi oikeuttaa sinut kiusaavaan käytökseesi? Jos joku ongelma jää hoitamatta niin se on kiusaajassa, ellet nyt muuta esitä.
t.kristallikissa 
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kiusattu on myös itse kiusaaja?
Sitten puututaan kahteen ongelmaan. Oikeasti kiusattu kyllä harvoin on myös kiusaaja.
Tämä on vain mutuilua. Tilanteiden taustoja ei välttämättä tutkita riittävän tarkkaan. On helppoa mustavalkoisesti ajatella juuri näin, että paha paha kiusaaja silkkaa pahuttaa kiusaa sitä kilttiä ja viatonta.
Jos toinen ei ole viaton ja kiltti, niin etkö kiusaajana osaa suomea, että kerrot, missä on ongelma?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina pelkän yhdenosapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin. Itse ongelma saattaa jäädä hoitamatta, jos keskitytään vain seurauksiin.
Viestisi ei liity mitenkään tämän ketjun aiheeseen. Puhut kahden ihmisen välisistä ihmissuhteista, joissa on jokin ongelma.
Tässä ketjussa sen sijaan puhutaan eräästä ryhmäilmiöstä, kiusaamisesta. Se on sellainen ilmiö, jossa lauma alkaa nokkia heikointa jäsentä. Saattavat jopa tappaa sen heikoimman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina pelkän yhdenosapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin. Itse ongelma saattaa jäädä hoitamatta, jos keskitytään vain seurauksiin.
Viestisi ei liity mitenkään tämän ketjun aiheeseen. Puhut kahden ihmisen välisistä ihmissuhteista, joissa on jokin ongelma.
Tässä ketjussa sen sijaan puhutaan eräästä ryhmäilmiöstä, kiusaamisesta. Se on sellainen ilmiö, jossa lauma alkaa nokkia heikointa jäsentä. Saattavat jopa tappaa sen heikoimman.
Kyllä kahdenkin ihmisen välissä voi esiintyä kiusaamista. Mitenkään vähättelemättä muita muotoja.
t.kristallikissa
Kyllä kiusauskuvioita on aika monenlaisia. Esim. joku luokan lapsista voi olla kovin määräilevä, kiukutteleva ja hankala mutta jos toiset eivät haluakaan ottaa tätä porukkaan, kun aina menee riitelyksi ja säätämiseksi, häntä sitten "kiusataan". Tai älykkäämpi ja viekkaampi lapsi osaa kaivella helposti ärsyyntyvästä esiin ikävät puolet ja saa toisen provosoitua vaikka tönimään. Ja kaikki syy menee tämän ärsyyntyneen piikkiin, kun se aloittaja valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Tai joku pumpulissa kasvatettu ei siedä minkäänlaista leikinlaskua tai poikien herjanheittoa tai leikissä/pelissä häviämistä, kaikki on aina kiusaamista tai syrjimistä. Kyllä näitä on aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiusauskuvioita on aika monenlaisia. Esim. joku luokan lapsista voi olla kovin määräilevä, kiukutteleva ja hankala mutta jos toiset eivät haluakaan ottaa tätä porukkaan, kun aina menee riitelyksi ja säätämiseksi, häntä sitten "kiusataan". Tai älykkäämpi ja viekkaampi lapsi osaa kaivella helposti ärsyyntyvästä esiin ikävät puolet ja saa toisen provosoitua vaikka tönimään. Ja kaikki syy menee tämän ärsyyntyneen piikkiin, kun se aloittaja valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Tai joku pumpulissa kasvatettu ei siedä minkäänlaista leikinlaskua tai poikien herjanheittoa tai leikissä/pelissä häviämistä, kaikki on aina kiusaamista tai syrjimistä. Kyllä näitä on aika paljon.
Kyllä toisten tunteita pitää opettaa osaamaan ottaa huomioon, eikä suonkaan suhtautua laillasi, että lekkään on oikeus satuttaa muita. Siis toki myös sille, jonka kanssa kukaan ei halua leikkiä, koska hän on niin ilkeä, hankala tms. Mutta mikään leikkimielinen herjailu ei ole sivistynyttä, se on lapsillekin opetettava. Jos ei mene jakeluun, on silti sanottava siitä.
t.kristallikissa
Niin, että lapsi saa olla kuinka hankala ja ärsyttävä tahansa ja hänen ei tarvitse oppia, että silloin ei saa kavereita eikä oteta porukkaan? Toisten on kiltisi annettava pilata omat toimivat leikkinsä, että Irmakristiina saa tulla päättämään, että julia ei saa leikkiä, nyt mennään näillä säännöillä ja mä oon kioskin myyjä koko ajan, kun mä päätän. Tai että jos villejohannes jää hippaleikissä hipaksi tai piiloleikissä etsijäksi, niin hänen ei tarvi olla hippa, kun hän ei halua ja on kiusaamista, jos joutuu hipaksi tai etsijäksi, kiltti jussi on siis hippa taas kerran, kun muuten ei voida leikkiä ollenkaan ja nousee kauhea parku ja meteli kiusaamisesta. Tai nikopetteri haukkuu salaa niilonestorin kotia, vaatteita, harrastuksia, puhetyyliä ja sitten kun niilonestori kiroaa takaisin tai tönäisee, nikopetteri saa sääliä ja niilonestori jälki-istuntoa ja kiusaamiskeskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiusauskuvioita on aika monenlaisia. Esim. joku luokan lapsista voi olla kovin määräilevä, kiukutteleva ja hankala mutta jos toiset eivät haluakaan ottaa tätä porukkaan, kun aina menee riitelyksi ja säätämiseksi, häntä sitten "kiusataan". Tai älykkäämpi ja viekkaampi lapsi osaa kaivella helposti ärsyyntyvästä esiin ikävät puolet ja saa toisen provosoitua vaikka tönimään. Ja kaikki syy menee tämän ärsyyntyneen piikkiin, kun se aloittaja valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Tai joku pumpulissa kasvatettu ei siedä minkäänlaista leikinlaskua tai poikien herjanheittoa tai leikissä/pelissä häviämistä, kaikki on aina kiusaamista tai syrjimistä. Kyllä näitä on aika paljon.
Aika harvoin kyllä lapsissa on käsittääkseni täysin umpikieroja lapsia. Mutta sitten kun tällainen on niin ongelmia riittää.
Ja se, että joku hyperaktiivinen ei pääse porukkaan on kyllä helposti opettajan havaittavissa. Ja hän kyllä pystyy tukemaan tällaista lasta.
Hiljainen jää helposti jalkoihin.
Opettajalla nimenomaan on usein silmää.sille, miten monimutkaisia nämä kiusaamiskuviot on ja vanhemmilla ei välttämättä ole mitään käsitystä siitä, mikä oman lapsen osuus asiassa on. On toki selkeitä kiusaamistilanteita ja sitten on myös niitä monimutkaisempia juttuja, joissa on aika vaikea etsiä yhtä tai muutamaa syyllistä ja yhtä viatonta kohdetta.
Kotoa opitaan miten muita ihmisiä kohdellaan. Meillä teinillä menee nyt vähän yli ja on jonkinsortin uho päällä.
Lähinnä kotona uhoaa eikä kylillä.
Saa olla kokoajan painottumassa tätä elämän ihmeellisyyttä.
Itse käytän vanhoja sananlaskuja kun suora puhe ei oikein mene tajuntaan.
Kyllä se yleensä on niin, että arka, kiltti ja hiljainen joutuu kiusatuksi. Se määräilevä pomo tyyppi harvoin joutuu kiusatuksi enemminkin on se kiusaaja. Miksi pitää aina vetää esiin joku ääriesimerkki kiusaamistapauksesta, jotka eivät edes ole kiusaamista vaan enemmän normaalia konfliktia. Kiusaamisessa on pointtina se, että kiusattu on jollain lailla heikommassa asemassa kiusaajan nähden.
Entä jos kiusattu on myös itse kiusaaja?