Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tässä spagettia keitellessäni ajattelin kertoa (ja kysyä) ex-kaverin sanoista
18.02.2018 |
Jotka jäivät mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Kaveri oli aito ja rehellinen eikä koskaan mielistellyt. Tapasimme harvoin.
Minullahan on siis aina ollut aivan ihmeellisiä harha-ajatuksia kroppani suhteen. Luulin tosissani olevani lihava, kun minussa ei ollut grammaakaan varaa laihtua ja terkkarikin sanoi, että täytyy varoa ettei paino laske enempää. Koskaan en ole ollut lihava, vaikka painoa on nyt tullut lisää lääkityksen alettua.
Noh, tapasimme siis pitkästä aikaa ja kaveri kysyi yllättäen, että olenko laihtunut. Hetken aikaa mietin, että onko tämä vitsi. En ollut havainnut itsessäni tippaakaan laihtumista, lähinnä tunsin itseni suureksi ja lihavaksi.
Kaveri tuskin koskaan tiesi tästä päänsisäisestä kamppailustani.
Silloin tällöin ne sanat tulevat mieleeni ja mietin, voinko tosiaan olla täysin sokea itselleni. Voinko tälläkin hetkellä olla laihtunut tajuamatta sitä itse. Vaakaa en enää käytä, se ei tee hyvää aivoilleni.
Ja toisaalta taas tiedän, että totta kai omalle kropalle voi olla sokea. Mutta jotenkin sitä Kai kuvittelee, että kyllähän sen nyt ITSE huomaa jos laihtuu tai lihoo.
Siskoni laihtumisen huomaan välittömästi. Lihomista en voi huomata, koska sitä ei ole ikinä tapahtunut.
Kommentit (9)
Mikä pointti noissa alanuolissa on????? :DD Oletteko idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä pointti noissa alanuolissa on????? :DD Oletteko idiootteja.
Varmaan alanuolettavat, koska aloituksessa ei ollut paljoakaan pointtia, ainakaan sellaista mihin ulkopuolinen voisi tarttua. Mitä ap haluaa sanoa? Mistä hän haluaa keskustella? Miksi moinen avautuminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pointti noissa alanuolissa on????? :DD Oletteko idiootteja.
Varmaan alanuolettavat, koska aloituksessa ei ollut paljoakaan pointtia, ainakaan sellaista mihin ulkopuolinen voisi tarttua. Mitä ap haluaa sanoa? Mistä hän haluaa keskustella? Miksi moinen avautuminen?
Olen ap. Myös tuossa ylempänä. Kuten sanoin, keittelin spagettia ja muistelin menneitä. Ap
No joskus sitä voi olla niin vääristynyt kuva itsestä ja niin erilainen olo kuin tosiasioihin perustuen olisi syytä olla, että tuollainen spontaani palaute joltain tietyltä ihmiseltä vasta toimii herättimenä.
Vierailija kirjoitti:
No joskus sitä voi olla niin vääristynyt kuva itsestä ja niin erilainen olo kuin tosiasioihin perustuen olisi syytä olla, että tuollainen spontaani palaute joltain tietyltä ihmiseltä vasta toimii herättimenä.
Ja se minua hämmentääkin, että näen itseni päivittäin mutta en oikeasti tiedä millainen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ehkä päinvastoin. Oon aina ollut hoikka ja urheilullinen. Nykyään käytän koon isompia vaatteitakin kuin nuorena aikuisena, silti en koe oloani läskiksi. Silti välillä etenkin valokuvista tulee "yllätyksenä" kuinka pullukka olen. Peilissä muka on se sana nuori urheilijatar, valokuvissa pullukka keski-ikää lähestyvä tavis. Niinku mitä???
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ehkä päinvastoin. Oon aina ollut hoikka ja urheilullinen. Nykyään käytän koon isompia vaatteitakin kuin nuorena aikuisena, silti en koe oloani läskiksi. Silti välillä etenkin valokuvista tulee "yllätyksenä" kuinka pullukka olen. Peilissä muka on se sana nuori urheilijatar, valokuvissa pullukka keski-ikää lähestyvä tavis. Niinku mitä???
Ja en varmaan oikeasti ole niin kovin pullukka muutos on 36/38-->40, Nyt olen 175cm pitkänä 70kg, en tiedä mitä nuorempana olin?
En vaan nää sitä muutosta ennen kuin isketään kuvatodiste käteen, että tossa on sun kaksaris ja tossa sun maha. Peilistä kai osaa katsoa itseään niistä imartelevista kuvakulmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus sitä voi olla niin vääristynyt kuva itsestä ja niin erilainen olo kuin tosiasioihin perustuen olisi syytä olla, että tuollainen spontaani palaute joltain tietyltä ihmiseltä vasta toimii herättimenä.
Ja se minua hämmentääkin, että näen itseni päivittäin mutta en oikeasti tiedä millainen olen.
Ymmärrän varsin hyvin, olen itse kärsinyt samasta asiasta on offina lähes koko elämäni ajan. En esimerkiksi tiedä olenko ruma vai kaunis, koska molemmanlaista palautetta on ympäristöstä tullut. Lisäksi minua kohdellaan välillä kuin olisin tyhmä ja välillä pidetään erittäin älykkäänä ja niin poispäin. Olen saanut paljon ristiriitaista palautetta ja monesti minua aletaan analysoida pyytämättä, mistä en pidä.
Minua on auttanut, kun olen keskittynyt sisäiseen olemukseeni ja pyrkinyt kasvattamaan itsetuntemustani miettimällä itseäni esimerkiksi eri ikäisenä ja mieltämään kaikki elämäni vaiheet osaksi itseäni ja sitä, millainen olen tänäkin päivänä.
Joskus luin tällaisen harjoituksen jostain, että voi ensin muistella ja ajatella vaikkapa yksi kerrallaan ystävää, puolisoa, omaa lasta tai muita rakkaita ihmisiä, kuvitella millaista on kun se ihminen tulee huoneeseen ja istahtaa viereesi sanomatta mitään. Millainen olo itselle tulee toisen läsnäolosta, ja millainen sen ihmisen "värähtely" ylipäätään on... onko siinä rauhaa, lämpöä, iloa, leikkisyyttä, mukaansatempaavuutta, turvallisuutta, herttaisuutta. Mitä kaikkea siinä ihmisessä on aistittavissa. Sitten sen jälkeen keskittyy samalla tavalla omaan olemukseensa, omaan läsnäoloonsa ja siihen, mitä kaikkea itsessä on. Tuotakin kannattaa kokeilla.
Alue: Aihe vapaa
Up