Miten teillä on tarina jatkunut siitä kun mies pettää, katuu, tulee itkien takaisin ja annat anteeksi.

Jos on eletty onnellisena loppuun asti, niin tuskin kukaan on kertomassa siitä täällä. Tai mistä mä tiedän, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ehkä silloinkin on av-palsta käytössä.

Me mentiin pariterapiaan ja työstettiin suhdetta siellä. nyt ollaan oltu 10v pettämisen jälkeen yhdessä ja ei ole tarvetta erota

Yritin antaa anteeksi, mutta ei siitä yli päässyt... eli ero. Nuorina parikymppisinä pari vuotta asuttu yhdessä, eli helppohan siitä oli lähteä.

Ero tuli parin vuoden jälkeen pettämisestä. Mies oli aluksi pahoillaan ja yritti unohtaa rakastajansa mutta homma alkoi uudestaan. Lopulta itsekin petin ja lähdin suhteesta. En uskonut siihen enää.

Annoin anteeksi ihan oikeasti. Luottamus kuitenkin meni ja ero tuli myöhemmin. Suhteen huonot puolet voittivat, koska näin oli jo kerran käynyt. Rakkaus ja usko toisen rakkauteen loppui.

Kun luottamus on kerran mennyt, se ei enää palaa. Kokemusta on. Yritin antaa itse anteeksi, mutta ärtymys, epäily ja pettymys kasvoi sisälläni niin etten voinut jatkaa suhdetta.

Annoin snteeksi mutta koskaan en unohda enkä enää lapaenuskoisesti luota mieheen. Silloin kun tuo kävi, romahdin ja menin lähes shokkiin, oli totaaliylri miehen sivusuhde (kotona meni ns hyvin, seksiä oli paljon jne).

Tämän jälkeen en enää romahtaisi sillä päätin että ikinä en samaan tilaanteeseen joudu (siis että hätääntyisin/ahdistuisin). Mulla on omalla tilillä puskurina 3kk nettopalkan verran hätärahaa, ja tiedän jo miten toimia ja suunnitelma valmiina. Eli jos mies kerrankin tekee jotain typerää, niin viidessä minuutissa kerään lapset, lähden, hommasn asunnon ja neuvottelen vain lakimiehen välityksellä (sekin katsottu valmiiksi).

Olisi sulaa hulluutta enää lapsenomaisesti ajatella että pettäminen ei osu omalle kohdalle. Siinä mielessä pettäminen rikkoo jotain aina pysyvästi, usko rakkauteen ei ole samaa (eikä se ole sitä niilläkään jotka eroaa ja aloittaa uuden suhteen)

Lyötiin kättä päälle että tästä eteenpäin kumpikin saa käydä vieraissa niin paljon kun tykkää, eikä toisella ole siihen nokan koputtamista.

Yhteiset säännöt on tehty pidettäviksi,koin että antamalla anteeksi antaisin toisen kävellä ylitseni ja murtaa minulle tärkeät arvot.

Luoton menetettyään sitä ei saa ikinä takaisin, edes pankista.

Olen joskus naisena itse pettänyt, tullut itkien ja katuen takaisin ja saanut anteeksi. Ja pettänyt uudestaan. Ja uudestaan.

Myöhemmin eri suhteessa mies teki minulle saman, tiesin kokemuksesta olla antamatta anteeksi lopettaa suhteen siihen ensimmäiseen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Elittekö sen jälkeen onnellisena loppuun asti, vai tuliko ero kuitenkin pian?

Ei vaan mies petti - > suhde loppui.

Anteeksi en antanut. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan.

Up

Meillä ei ap:n kuvaama tarina pääse edes alkunn. Jos pienikin epäilys pääsee valtaan, niin ukko lähtee ulkoruokintaan, eikä armoa tunneta. Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.

Niin, mies petti, katui ja liitto jatkui. Kunnes mies taas petti, katui ja taas annoin anteeksi. Ja vajaan vuoden päästä sama. Edelleen olemme yhdessä, mutta luottamusta mieheen ei ole.

En aus Suomessa ja mies ei ole suomalainen. Lapsia on, minä kotona. Huoh. Uutta syrjähyppyä odotellessa. (Ja joo, ero on mielessä, päivittäin. )

Otin samat oikeudet ja kerroin asiasta miehelle. Suhde on siis tämän jälkeen ollut avoin (mulle tämä olisi käynyt alun perinkin.) Jotain märinää oli aluksi.

Jos pettäisin niin pitäisi valita niin hyvä ja seksikäs nainen, että seksi olisi huomattavasti parempaa kuin vaimon kanssa. Kyllähän siinä itku tulee, kun huomaa että se baarista 12 kaljan jälkeen petikumppaniksi valikoitunut ryhävalas / hevosenpuolikas on löysä kuin päivän vanha pannukakku ja kantaa jotain hassua, tarttuvaa tautia. Sitten on hyvä palata "itkien" kotiin rouvanhelmoihin.

Jos taas se daami imeekin tattia kuin viimeistä päivää, kieli eksyy hanurin puolelle, lastin se nielee ilmekään värähtämättä. Sitten tarjoaa b-rappua edes pyytämättä, ykköseen/kakkoseen/ykköseen/kakkoseen ja lastit naamalle. Sanoo kiitos ja tarjoaa kahvit & pullat. Vielä kenkiä jalkaan laittaessa eteisessä, tulee eteen ja avaa housujen vetoketjun ja imee vielä kerran lastit suuhunsa.

Tulenko kotiin itkien... No enpä taida.

Ihan ensimmäinen asia oli yhteisen tilin lopettaminen. Kumpikin ryhtyi huolehtimaan omista raha-asioistaan. Toinen asia oli vuokrasopimus miehen kanssa, siihen asti minä olin maksanut asumiskulut (minun asunto), mutta ilmoitin miehelle, että enää et elä siivelläni. Kolmas asia oli kamera eteiseen. Kyllä,mies toi naisensa kotiimme ja minä ilmoitin, että sama ei enää toistu. Autoni avaimet otin itselleni ja sanoin miehelle, että hän voi varmaan ostaa oman. Kesämökillä vaihdatin lukot.

Mun tunteet kuolivat kun kuulin pettämisestä, mutta nuoruus ja naiivisuus sekä "sosiaalinen paine" saivat jatkamaan suhdetta. Itseinho kasvoi, itsetunto laski. Erottiin 1.5 vuoden kärvistelyn jälkeen. Olisi pitänyt erota aiemmin, koska en päässyt pettämisestä yli, mutta silloin nuorena en vain osannut erota.

Nyt erosta yli vuosi ja silti parantelen haavoja, 1.5v huonossa suhteessa teki hallaa mielenterveydelle.

Mies haksahti kännisekoiluun baarissa ollessaan. Oli täysin tolaltaan, katuvainen ja kertoi itse asiasta. Mietinnän paikka oli, mutta uhraisinko lasten ydinperheen ja siihen asti ok parisuhteemme moisen vuoksi, en. Ihmisiä olemme ja virheitä teemme. Luottamus mieheen on palautunut, episodista viitisen vuotta.