Lue keskustelun säännöt.
Koiraihmisiä?
15.02.2018 |
Onko täällä muita keillä on koira perheenjäsenenä? Tai lähinnä ollut joskus? Milloin/ missä tilanteessa lopetitte koiranne? Milloin koitte että nyt on tehty tarpeeksi ja olisi parempi lopettaa koira?
Itse taistelen tässä näiden kysymysten äärellä, kun itsellä eläkeikäinen koira, jolla jatkuvasti eläinlääkärireissuja ja vaivaa, tähän asti kaiken olen maksanut ja hoitanut jokaisen sairauksen (ja pitkäaikaissairauksiin on lääkitykset), Mutta nyt taas tulossa eläinlääkärireissu ja mietin, että pitäisikö jo vain luovuttaa ja lopettaa koira, kun Ei tässä ole enää mitään järkeä.
Vertaistukea kaivattaisiin.
Kommentit (3)
Jos koiralla on jatkuvia kipuja ja näyttää kärsivän, on piikki kaikille paras ratkaisu.
Eihän sitä kukaan haluaisi rakkaalle lemmikilleen tehdä, mutta joskus se on vain viisasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa aikaa, kun alkaa vaikuttaa, että koiralla loppusuora häämöttää. Liian aikaisin ei halua päästää pois, mutta ei missään tapauksessa myöskään liian myöhään...
Itse pidin ell:n suosituksesta ihan kirjallista muistivihkoa koiran voinnista. Jaottelin päivän esim. aamulenkkiin & "kouluarvosanaan" siitä (kuinka hyvin koira jaksoi liikkua, jaksoiko haistella, tekikö minkälaiset tarpeet yms.), sitten koiran aamuruoka & arvosana siitä (kuinka innokkaasti halusi syödä ym). Sitten yleisvointi, valppaus, yleinen kiinnostus vai halusiko kenties poikkeuksellisesti vetäytyä omiin oloihinsa jne. Päivän kululle oma arvosana, illalla ja yölle samoin.
Siitä saattoi seurata, onko tilanne menossa huonompaan vai pysyykö ennallaan.
Luultavasti osaat lukea koiraasi ihan hyvin, hännän asennot yms. Mistä nyt itse haluat ja osaat parhaiten tulkita.
Itse en näe vanhuutta ja pieniä asiaan kuuluvia vaivoja syyksi lopettaa koiraa, mutta jos alkaa vaikuttaa siltä, että koiralle elossa oleminen tuottaa kärsimystä (huom, kärsimystä on muutkin asiat kuin selkeät kivut) ja siltä alkaa hiipua elämänhalu ja -ilo ja 50% elämästä alkaa olla sitä vaikeampaa ja huonompaa elämistä, on aika lähellä ajankohtaa, jolloin se viimeinen ja vaikea päätös tämän rakkaan kohdalla on vaan tehtävä.
Voimia vaikeiden asioiden kanssa!
Ensimmäiseltä takapää halvaantui, oli saksanpaimenkoira ja jo 13-vuotias. Rodulle siis jo korkea ikä.
Ei ollut vaihtoehtoja, lääkäri Mevetissä sanoi, ettei lähde leikkamaan enää. Suru oli suuri.
Ei eläimen ikää tule pitkittää omien tarpeidensa vuoksi. Koiralla ei ole tulevaisuuden haaveita eikä siinä mielessä henkistä elämää. Koiralle on kaikki tässä ja nyt. Mitään kärsimyksiä omista läheisriippuvuuden tarpeistaan ei pidä koiralle sälyttää.
Koiran elämä ei ole elämisen arvoista, jos liikuntakyky menee. Se on selvä. Ei koira nauti esim. lukemisesta ja itsensä kehittämisestä henkisesti.