Mieheni on mammanpoika!!!!!

Oletteko naimisissa? Kai testamentti on laadittu niin että puolisolla ei ole oikeutta perintöön. Katsele saalista muualta.

Todellakin tilan etua on aina ajateltava ensin. Miniä saisi kernaasti vaurastuttaa tilaa. Onnenonkijoita emme kaipaa.

Vanhaemäntä määrää perinteisesti. Vielä syytingistäkin.

Ei olla naimisissa ja tuskin koskaan mennäänkään. Olen itsekin maatilalla syntynyt ja kasvanut.

Ap

Hanki miehellesi anoppia miellyttävä koira ja vaihda miestä.

Onko  sukupolvenvaihdos tehty?

Aikooko tuo nuorimies jatkaa tilanpitoa vanhempiensa jälkeen?

Olisitko valmis/olisiko mahdollista että työskentelisit tilalla miehen kanssa?

Näissä maatilajutuissa on monta muuttujaa sen lisäksi, että rakastaako poika enemmän äitiään vai vaimoaan, sillä siitähän tässä sitten loppuviimeksi on kysymys.

Voimia sinulle ja kykyä keskustella kumppanisi kanssa avoimesti ja suoraan!

Juokse tyttö juokse.

Tuohan on sulle ideaalia, emäntä tietäväisenä määrää kaikesta ja sinun viherpeukalona tarvitsee vain olla kuin hieho, eli emäntä astuttaa sut sit aikanaan.

Tämä olisi ehkä se syy miksi en voisi muuttaa vanhaan synnyinkotiini. Liiallinen kontrollointi. Hyvää kai vanhemmat vaan tarkoittaa, mutta ylihuolehtivuus ja jokaisen asian arvostelu on vaan mennyt niin yli meidän suvussa. Siitä on hyvä päästä joskus eroon.

Voi voi..ompa iso ongelma sinullakin. Muuttakaa miehen kanssa yhdessä niin kasvatte molemmat. Toiseksi jätä mies. Tuon ikäiset opettelevat elämään ja miehet kypsyvät naisia hitaammin.

Tuo kuvio voi hyvinkin kestää.

Mamma istuu elämänsä loppuun asti ykkösnaisena miehesi elämässä.

Jos tunnet jatkuvasti jääväsi toiseksi, ja jos mies ei osoita lojaaliutta sua kohtaan, on ennusmerkit huonot.

Anopin sekaantuminen on vihoviimestä, ja voit olla varma, että se vain pahenee, jos tulee lapsia.

Tilanne on kiinni siitä, miten miehesi toimii.

Onko hän näkyvästi sinun puolellasi?

Jos ei, niin pelastaudu.

Minusta kelpaat hyvin siitokseen ;)

Vierailija kirjoitti:

Tämä olisi ehkä se syy miksi en voisi muuttaa vanhaan synnyinkotiini. Liiallinen kontrollointi. Hyvää kai vanhemmat vaan tarkoittaa, mutta ylihuolehtivuus ja jokaisen asian arvostelu on vaan mennyt niin yli meidän suvussa. Siitä on hyvä päästä joskus eroon.

Meillä sama miehen kohdalla. Ei halua muuttaa edes samaan kaupunkiin vanhempiensa kanssa. Olivat aina kylässä ja huseeraamassa, ei ollut hetken rauhaa. Muutimme kauemmas.

Saman irti riuhtaisun teki miehen veli. Syyllisiä olemme me miniät appivanhempien mielestä, miehillä ei ole omaa tahtoa heidän mielestään.

Ap:lle sanoisin, että juttelee tämän miehensä kanssa. Mitä mieltä hän on asioista? Ymmärtääkö myös tilanteen mahdottomuuden kumppanin kannalta. Jos edelleen roikkuu äidissään kiinni, niin mies vaihtoon.