Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Avautuminen ääliömäisestä fb-käyttäytymisestä!!! Tulkaa tekii kertoo.
14.02.2018 |
Miks näitä vähän väliä saa lukea facesta kun jonkun läheinen on kuollut? Tai eläin. Ensin joku kopsattu runo, sit "ikävä on kova", "nyt vaarilla ei ole enää kipuja", "terveisiä sinne pilven reunalle Rekku", "hyvää matkaa" tms. Ja perään vielä joko kuva eläimestä tai sit joku ihana auringon lasku tms hiekkarantakuva.
Vittu luuleeks nää ihmiset että taivaassa (tai minne nää heidän läheiset sit meneekin) on facebookit? Sieltäkö ne sitten katselee että voi kun tuolla Pirkkoliisalla on mua ikävä, kyllä se selvästo mua rakasti.. Miksei siihen voi vaan kirjottaa "mun koira kuoli, säälikää mua"... ajais saman asian.
Tää lehahti taas kun fb-kaveri lähetteli terveisiä taivaaseen anopilleen ja kiitteli kivoista vuosista. Sanoisin että todennäkösempi keino saada viesti perille olis vaikka rukoilla, jos kerran kuitenkin uskoo kuoleman jälkeiseen elämään taivaassa.
Mik teitä ärsyttää?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä tapauksessa sinä olet tunnekylmä ääliö, ei noiden fb-viestien kirjoittajat.
Minäkö? Päinvastoin. Minä kyllä suren läheisteni, ja myös muiden ihmisten kuolemia. Itken silmät päästäni. Itkin jo kun kuulin isäni sairastuneen, mutta ei kyllä käynyt mielessäkään kirjoittaa siitä facebookkiin. Surun keskellä puhun ystävien kanssa, puran läheisilleni. En jaa facebookkiin säälitykkäysten toivossa. Jos jotain elämää kuoleman jälkeen on niin kyllä mä petyn jos huomaan jonkun mun läheisen metsästävän tykkäyksiä mun kuoleman siivellä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua karmaisevat vain ne kuolleiden auki jäämät fb-sivut, jotka muistuttelevat aina syntymäpäivistä. Sinne jotkut kyllä päivittävät muistojaan ja ajatuksiaan, joten tavallaan fb voikin toimia läheisten osanoton ja surun ilmaisun kanavana. Ainakin se on ihan konkreettista ja ymmärrettävää johonkin yksinään rukoiluun verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Minua karmaisevat vain ne kuolleiden auki jäämät fb-sivut, jotka muistuttelevat aina syntymäpäivistä. Sinne jotkut kyllä päivittävät muistojaan ja ajatuksiaan, joten tavallaan fb voikin toimia läheisten osanoton ja surun ilmaisun kanavana. Ainakin se on ihan konkreettista ja ymmärrettävää johonkin yksinään rukoiluun verrattuna.
Joo toki, toi on eriasia. Vainajan profiilin muuttaminen muistosivuksi on ihan kaunis asia. Nyt puhuin siis siitä kun näitä juttuja kirjoitellaan omalle sivulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä tapauksessa sinä olet tunnekylmä ääliö, ei noiden fb-viestien kirjoittajat.
Minäkö? Päinvastoin. Minä kyllä suren läheisteni, ja myös muiden ihmisten kuolemia. Itken silmät päästäni. Itkin jo kun kuulin isäni sairastuneen, mutta ei kyllä käynyt mielessäkään kirjoittaa siitä facebookkiin. Surun keskellä puhun ystävien kanssa, puran läheisilleni. En jaa facebookkiin säälitykkäysten toivossa. Jos jotain elämää kuoleman jälkeen on niin kyllä mä petyn jos huomaan jonkun mun läheisen metsästävän tykkäyksiä mun kuoleman siivellä..
Ap
Entäs me joilla ei esimerkiksi ole ystäviä joiden kanssa purkaa asiaa? Saattaa olla aika paha juttu. Ja fb kai on paikka jossa jaetaan omia asioitaan? Jos on paljon ystäviä tai sukulaisia, on kai ihan järkevääkin laittaa omalle seinälleen että Rekku/äiti kuoli, kuin alkaa ilmoittelemaan asiasta jokaiselle erikseen. Itse en ainakaan edes tykkäisi jälkikäteen kuulla "mitäs rekulle/äidille kuuluu" vaan asia olisi todennäköisesti jo niiden tiedossa joiden kanssa olen tekemisissä edes joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä tapauksessa sinä olet tunnekylmä ääliö, ei noiden fb-viestien kirjoittajat.
Minäkö? Päinvastoin. Minä kyllä suren läheisteni, ja myös muiden ihmisten kuolemia. Itken silmät päästäni. Itkin jo kun kuulin isäni sairastuneen, mutta ei kyllä käynyt mielessäkään kirjoittaa siitä facebookkiin. Surun keskellä puhun ystävien kanssa, puran läheisilleni. En jaa facebookkiin säälitykkäysten toivossa. Jos jotain elämää kuoleman jälkeen on niin kyllä mä petyn jos huomaan jonkun mun läheisen metsästävän tykkäyksiä mun kuoleman siivellä..
ApEntäs me joilla ei esimerkiksi ole ystäviä joiden kanssa purkaa asiaa? Saattaa olla aika paha juttu. Ja fb kai on paikka jossa jaetaan omia asioitaan? Jos on paljon ystäviä tai sukulaisia, on kai ihan järkevääkin laittaa omalle seinälleen että Rekku/äiti kuoli, kuin alkaa ilmoittelemaan asiasta jokaiselle erikseen. Itse en ainakaan edes tykkäisi jälkikäteen kuulla "mitäs rekulle/äidille kuuluu" vaan asia olisi todennäköisesti jo niiden tiedossa joiden kanssa olen tekemisissä edes joskus.
Tämäkin ok. Ilmoitusluontoinen asia. Ehkä jopa avoin kutsu hautajaisiin. Mutta luuletko että rekku saa terveiset jotka lähetät facen kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä tapauksessa sinä olet tunnekylmä ääliö, ei noiden fb-viestien kirjoittajat.
Minäkö? Päinvastoin. Minä kyllä suren läheisteni, ja myös muiden ihmisten kuolemia. Itken silmät päästäni. Itkin jo kun kuulin isäni sairastuneen, mutta ei kyllä käynyt mielessäkään kirjoittaa siitä facebookkiin. Surun keskellä puhun ystävien kanssa, puran läheisilleni. En jaa facebookkiin säälitykkäysten toivossa. Jos jotain elämää kuoleman jälkeen on niin kyllä mä petyn jos huomaan jonkun mun läheisen metsästävän tykkäyksiä mun kuoleman siivellä..
Ap
Olen kanssasi samaa mieltä. En ymmärrä näitä säälitykkäysten kerjääjiä, mutta minäpä otin ja häippäsin pois FB:n feikkimaailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Eiköhän ne lähimmät ihmiset siitä rekun kuolemasta saa tietää ilman facebookkia. Jos siis ovat oikeasti läheisiä. Nämä säälinkerjäyspostaukset ovat ihan eri asia, halutaan huomiota.
En ikinä kommentoi moisiin, esitän osaanottoni sitten kasvotusten jos on niin läheinen ihminen että sitä kasvotusten näen. Mutta minä olenkin tämmöinen kylmä töksäyttelijä, inhoan näitä tekopyhiä "voimia!!" -kommentteja.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tässä tapauksessa sinä olet tunnekylmä ääliö, ei noiden fb-viestien kirjoittajat.