Voinko lähteä opiskelemaan ja asumaan toiseen kaupunkiin..kotona avovaimo ja..
Tilanne on siis se, että sain opiskelupaikan toisesta kaupungista ja sinne pitäisi muuttaa asumaan. Meillä on avovaimon kanssa 1v kaksoset . Avovaimo on syvästi loukkaantunut asiasta . Yritin kuitenkin sanoa hänelle, että tuo ala, mitä pääsin opiskelemaan on se unelma ja jos en nyt jätän paikan, niin kadun sitä myöhemmin. Olisiko ero paras ratkaisu kaukosuhteen sijaan vai mitä ihmettä teen? Avovaimolla on hyvä työpaikka, eikä voi lähteä sieltä.
Kommentit (33)
Ja sitten eron jälkeen sinun on helpompaa elää lasten kanssa opiskelupaikkakunnalla?
Eipä taida olla tosikertomus tämäkään.
Toinen ottaa toisen ja toinen toisen lapsen, ei tarvi olla jokotai kun sekäettä!
Vierailija kirjoitti:
Voit. Koska avovaimo, ei avioliittoa sitomassa.
Ei avioliittoa sitomassa mutta 1v kaksosvauvat kyllä. Ja kyllä mielestäni tuokin että on yhteinen koti niin sitoo. Mutta ei kai kukaan tosissaan noin ajattelekaan mitä kommentti antaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida olla tosikertomus tämäkään.
Samaan lopputulokseen tulin viimeistään näiden ap:n kommenttien jälkeen.
Eikö tuo ole ihan aktiivimallin mukainen ratkaisu, että muutetaan koulutuksen ja työn perässä? Tuossa tilanteessa pyytäisin opintojen siirtoa omalle paikkakunnalle, jos se olisi mahdollista. Lapsia en jättäisi.
Jos on valmis jättämään tuon ikäiset lapset niin ei ole valmis sitoutumaan. Kertoo kyllä jotain jos vapaaehtoisesti heittäytyy viikonloppuisäksi.
Tämä on selvä provo, jonka aiheena on käytetty tuota toista ketjua, joissa opiskeleva nainen kertoo, että ei saa mieheltä mitään tukea opiskeluun. Vain lapseton sinkkumies keksii, että laittamalla työssä käyvän naisen, yksivuotiaat kaksoset ja opiskelevan miehen muuttamisen monen sadan kilometrin päähän saisi samantasoisen tilanteen aikaiseksi. Jos olisit kirjoittanut, että et ole muuttamassa mihinkään, olisi tilanne ollut vertailukelpoinen.
Vierailija kirjoitti:
Matonpesijätär kirjoitti:
Olisin itsekin äitinä aika hiilenä tilanteesta, varsinkin kun pienet kaksoset vielä. Ehdota kompromissia: muutatte opiskelupaikkakunnalle, mutta sinä huolehdit lasten hoitoon viemiset ja yökukkumiset, vaimo huolehtii omista työmatkoista. Äitinä olisin ollu tuollaiseen ratkaisuun oikeinkin tyytyväinen
Höpöhöpö. Vaimo hoitaa lapset toisessa kaupungissa. Ei hän mukaan lähde lasten kanssa.
AP.
Jos mulla mies olis suurimman osan ajasta poissa toisella paikkakunnalla, ei toisi rahaa talouteen vaan käyttäisi sitä edelleen, itse elättäisit koko perheen ja hoitaisit yksivuotiaat kaksoset...olisit aika nopsaan ex-mies. Siinä voi sitten opiskelijana miettiä miten hoitaa kahden lapsen elatusmaksut
Edit: vaikka tämä nyt tuskin on oikea ketju kun tarina keksitty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit. Koska avovaimo, ei avioliittoa sitomassa.
Ei avioliittoa sitomassa mutta 1v kaksosvauvat kyllä. Ja kyllä mielestäni tuokin että on yhteinen koti niin sitoo. Mutta ei kai kukaan tosissaan noin ajattelekaan mitä kommentti antaa ymmärtää.
Naisparka. Sen siitä saa kun menee perse edellä puuhun. Kannattaa mennä ensin naimisiin ja lapset vasta sen jälkeen.
Keskustelimme tänään asiasta ja äsken jätin pöydälle lapun, joka on avovaimolle. Siihen kirjoitin, että pakkasin tavarat ja lähdin ja suhteemme on päättynyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Keskustelimme tänään asiasta ja äsken jätin pöydälle lapun, joka on avovaimolle. Siihen kirjoitin, että pakkasin tavarat ja lähdin ja suhteemme on päättynyt.
Ap
Hyvä! Unelmia ei kannata sivuuttaa yhden avovaimon takia. Voithan löytää uuden naisen ja teistä tulee perhe.
Ap siis haluaa erota perheestään ja naamioi sen opiskelujen taakse, kuvitellen sen olevan jotenkin ylevämpää niin. Ei ole.