Kohta alkava Harry potter-minkäikäisille???

näkyy videossa olevan k 11. Mutta kun äsken kysyin omalta 13 v pojalta , joka on filmin useasti katsonut, arveli hän hyväksi yksin katsoa noin 10 v ja vanhempien kanssa ehkä (6)7-8v. Filmissä voi olla pelottavia kohtia, mutta sopikaa etukäteen, että silloin kun te vanhemmat " komennatte" , käännytään kysemättä pois tai suljetaan silmät. Esim. joissakin metsäkohtauksissa on jotain pelottavaa.



Hauskaa elokuvailtaa!

ja pettyihän nuo lapset, mutta näin nyt on..Päätökseen tultiin kun huomenna kuitenkin koulupäivä ja yleensä nukkumaan mennään " jo" ennen k.20 ja sitten jäisi nuo yöunet lyhyeksi.Ja toiseksi kun ne mainoksetkin olivat mielestäni aika pelottavia niin päädyin mielestäni ihan oikeaan ratkaisuun.Poika vain harmitteli että nyt kaikki koulussa puhuvat siitä ja hän ei ees saa katsoa sitä..Noh, oli miten oli, nyt ovat jo nukkumassa..Itselle tuli vain hieman paha mieli pojan puolesta, mutta kun olen jotain päättänyt en viitsi mieltä muuttaa vaan yrittää olla johdonmukainen..

Elokuvien suhteen pitää todellakin noudattaa omaa tuntoa ja toimia sen mukaan. Kyllä meilläkin keskustellaan nyt 13v kanssa milloin minkin ohjelman katsomisesta ja aina tuo " kun kaikki muutkin katsoo" . Filmi tulee varmasti vuoden - parin sisällä uudelleen tv:stä tai osta jostain alesta filmi varastoon ja katsotte sitten kun lapsilla on ikää riittävästi.



Rauhallista iltaa teille!

Jos filmi on kielletty alle 11-vuotiailta, miten vanhemmat VOIVAT edes miettiä sen katsomista 6-8 -vuotiaiden kanssa! Nuo ikärajat EIVÄT ole SUOSITUKSIA, vaan VELVOITTAVIA! Ikärajat perustuvat siihen, että ne sisältävät HAITALLISTA MATERIAALIA NUOREMMILLE! Täälläkin ihmetellään usein kovaan ääneen " lapsuuden lyhenemistä" yhteiskunnan taholta, mutta kyllä mielestäni oikea osoite olisi useimmiten vanhemmilla peiliin katsominen!



Harry Potter sisältää sen kaltaista materiaalia, että sitä ei todellakaan alle 3-luokkalaisen tule katsoa!



En ymmärrä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät pidä ikärajoista!



PS. Tyttäreni kertoi mielenkiintoisesta tehtävästä, jota olivat koulussa miettineet mediakasvatustunnilla. Millainen on vanhempi, joka ei pidä kiinni ikärajoista? Millainen on vanhempi, joka pitää kiinni ikärasjoista?

Saivat keksiä adjektiiveja kumpaankin kohtaan!



Olisipa mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat meidän aikuisten vastaukset yo. kysymyksiin!

Sillähän minä tuota kysyinkin kun en tiennyt ikärajaa, ja sen minkä lapset ovat aiemmin katsoneet on nauhotettu, enkä tämänkään ikärajaa tiennyt.Päätökseen että en antanut katsoa tuli minusta itsestäni jo ennen kuin tiesin tuon ikärajan,olin nähnyt muutaman mainoksen ja olivat mielestäni isommille kuin meidän 7v (kohta 8v).

Koululaiseni tuli koulusta ja ensimmäinen sana oli miksi en saanut katsoa kun kaikki vain puhui siitä ja minä olin ainut joka ei ollut nähnyt koko ohjelmaa, ja tuumasi vielä että muut sai katsoa sen loppuun saakka. Meillä kun yleensä koululainen mennee jo 7 jälkeen nukkumaan illalla..



Mutta mitäpä tästä tuon enempää..

Ainakin meillä on näin. Harry Potteria on luettu iltasaduksi ja koko perhe on katsonut yhdessä kaksi ensimmäistä Potter-elokuvaa. Nuorimmaiseni on tosin vasta 5-vuotias, mutta ei todellakaan ikäluokkansa ainoa Potter-fani täälläpäin. Elokuvat ovat paikoitellen aika jänniä, mutta hyvät ovat hyviä, pahat pahoja ja lopussa kaikki hyvin. Sitäpaitsi Potter on selvästi satua eikä totta.



Joustamme ikärajoissa, jos aikuisista ainakin toinen on nähnyt elokuvan etukäteen ja arvioi sen lapsille sopivaksi (tai ei liian hurjaksi). Joskus on päinvastoin, esimerkiksi Egyptin prinssi on K7, vaikka siinä tapetaan pieniä lapsia! Kohtaus on aika tyylitelty, mutta silti niin hurja, etten ole antanut lasten sitä katsoa.



Jos ja kun lapset saavat katsoa jotain mihin suositusten mukaan ikä ei riitä, niin ainakin toinen vanhemmista on mukana. Ja kyllä minä seuraan telkkarin lastenohjelmiakin, ihan sallituissakin kun on sellaista mikä ei minusta ole lapsille sopivaa.

vaan VELVOITTAVIA! Tutustupa vaikkapa " Lastensuojelullinen näkökulma mediakasvatuksessa" -teokseen, s. 3, josta löydät selvin sanoin tuon asian. Teoksessa olisi paljon muutakin hyödyllistä luettavaa näille vastuuttomille aikuisille, jotka eivät ikärajoista piittaa. Ovatko vanhemmat todellakin niin tietämättömiä elokuvien vaikutuksista lapsiin vai tietoisesti laittavat lapsensa alttiiksi turhille peloille?



On se aivan järjetöntä, että vanhemmat haluavat kiirehtiä lastensa kasvamista isoksi. Niin se on tietysti huomattavasti helpompaa antaa periksi kuin pitää kiinni säännöistä. Valitettavasti näitä kaveriaikuisia, jotka eivät uskalla ottaa aikuisen roolia nyky-Suomessa riittää!

Itse en antanut kohta 9 ja 6 vuotta täyttävien lasteni katsoa sitä elokuvaa. Olivat pettyneitä mutta ymmärsivät kun kerroin ikärajoista. Muistan itse kun lapsena puolivahingossa näin kohtauksen eräästä kauhuleffasta ja se oli todella pelottavaa. Muistan vieläkin, 25 vuotta myöhemmin, miltä se kohtaus näytti.

Meildän perheessä elokuvat ovat yhteinen harrastus. Olemme tutustuneet kirjallisuuden/netin kautta, miten elokuvia tehdään, tehosteisiin, stuntteihin jne. Meillä elokuvia on aina katsottu yhdessä, monasti pohtien, miten mikin kohtaus on tehty, miten joku tarina on todella hölmö tai joku toinen hyvä, miten hyvin/huonosti elokuva toteuttaa alkuperäistä tarinaa jne. Ikärajoista ei ole tarkkaan pidetty kiinni. Jos lapsissa olisi ollut huomattavissa häiriökäyttäytymistä, unen huononemista tms. olisimme varmasti rajoittaneet elokuvia ja miettineet tarkemmin, mitä katsomme.

Teet mielestäni karhunpalveluksen opettamalla lapsillesi, että ikärajoja ei tarvitse noudattaa! Annatko lapsesi ajaa mopolla alle 15-vuotiaana? Entä autolla alle 18-vuotiaana? Periaate on mielestäni aivan sama! Pitääkö yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja noudattaa? Vai noudatatko niitä vain siltä osin, kun se ei ole omasta mukavuudesta pois?



Minäkin katselisin mielelläni kaikenlaisia elokuvia ja ihmissuhdesarjoja, mutta en lasteni lapsuutta viitsi omien mielihalujeni takia varastaa! Aikuisuuteen kuuluu luopuminen asioista lasten edun vuoksi! Lapsuuteen sen sijaan pitäisi kuulua asioiden odottaminen: kaikkea ei saa heti - varsinkaan, jos se vahingoittaa henkistä kehitystä ja kasvua! Lapseni luokalla suuri osa lapsista oli ollut sitä mieltä, että vaikka monen vanhemmat antavat katsoa kiellettyjä juttuja, he eivät aio niin tehdä aikuisina, kun heillä on omia lapsia. Johtuukohan siitä,

että he tietävät ja tuntevat niiden " pelottavuuden" ja vaikutuksen, vaikka eivät sitä ääneen myönnäkään? Mukavaa, että tulevaisuudessa on siis tulossa vastuuntuntoisempia aikuisia kuin tämä sukupolvi suurelta osin näyttää olevan!



Valitettavan usein vanhemmat kuvittelevat lapsen olevan OK, kun ulospäin ei näy häiritseviä tekijöitä! Suurin osa lapsista jättää kertomatta vanhemmilleen peloistaan. Olen aika paljon tutustunut mediakasvatuksen juttuihin omasta mielenkiinnosta sekä lukenut asiaan kuuluvia eepoksia ja voin vain todeta, että " metsässä rämmit" tuon teorian suhteen, etteivät ne ole mitenkään vahingollisia lapsillesi.



Ja vielä yksi kysymys. Miksi ette katso elokuvia, jotka ovat sallittuja? Kai niitäkin voi analysoida? Väkisinkin tulee mieleen, että teillä vanhempien halut ja ja edut menevät lasten hyvinvoinnin edelle! Valitettavasti!

Lapset ovat murkkuiässä. Toinen muistaa lapsuudestaan kauhuelokuvan, jossa Pingua pelottelee mursu, toisen kauhu oli ruotsinkielisen lastenohjelman Atte nukke!

Mielestäni vanhempien seurassa valvotusti katsottu hyvä elokuva on todella paljon pienempi paha kuin esim alkoholin osto alaikäiselle tai se, että lapset saavat juosta pihoilla iltamyöhään tms. Emme todellakaan anna ajella mopoilla tai autoilla alaikäisenä, emme hyväksy päihteitä, nukkumaanmenoajat on tarkat murkuillakin jne. Mistään omasta mukavuudenhalusta tässä ei ole kysymys, vaan elokuvat ovat koko perheen yhteinen harrastus. Kuten myös iltatarinoiden lukeminen ja luontodokumenttien katselu ja Afrikan tähden pelaaminen. Jne.

silloinkin!

Ei tuo Tattiinan perhe miltään kammotukselta kuulosta, jos noin paljon yhdessä asioita tekevät. Ja jos perheessä ja perheenä harrastetaan noin paljon erilaisia asioita, niin tuskin niitä elokuvia on edes aikaa katsella kovin usein.

Lapset ovat erilaisia ja ihan varmasti vanhemmat lapsensa tuntevat parhaiten. Ns. sallituissakin elokuvissa on tasoa laidasta laitaan. Suomeksi dubatut disneytyyppiset tekeleet ovat aivan kammottavia, monet piirretyt todella heikkolaatuisia jne. Meillä ei tällä hetkellä ole videota tai dvdlaitetta eikä niitä kukaan kaipaa.

Tuli mieleeni sellainenkin, että juttelin siskon tytön (16v) )kanssa noista lööpeistä ja katastrofeista jne. Hän oli 4 vuotias, kun Estonia upposi ja muistan itse kauhistelleeni, kun siskolla oli televisio auki kaiken aikaa, kun katseli niitä uutisia. Olin tosi huolissani pienen tytön puolesta, että saa traumoja ja näkee pahoja unia jne. No, tyttö sanoo, ettei muista koko tapahtumaa, ettei ole koskaa pelännyt laivalla tms. Voi olla, että johtuu siitä, että asiasta ei muulla tavoin tehty suurta numeroa ja perheen elämä ole muuten sitä tavallista turvallista arkea.

Virallisestikinhan ikärajat menee niin, että kaksi vuotta nuorempi pääsee vanhempien seurassa. Eli Harry Potterit on K11 leffateatterissa, ja 9-vuotiaat pääsevät vanhempien kanssa.

Ja esim. K7 leffoihin pääsee jo 5-vuotiaat vanhempien seurassa.



Lisäksi kannattaa huomioida, että leffateatterissa isolta kankaalta äänitehosteineen elokuva on paljon vaikuttavampi kuin kotoa telkkarista katsottuna.

Siispä meillä on kotona livetty hieman tuosta " vanhempien seurassa" ikärajastakin vähän alaspäin, jos katsottu jotain videolta yhdessä. Esim. tuon Harry Potterin K11/K9 olisin kotona antanut n. 7-8 vuotiaan katsoa vanhempien kanssa. (Ja taisin aikoinaan antaakin, enää en muista kun pojat jo 11 ja 12.)

Ja aina tosiaan voi sopia, että jos vanhemmat käskee, niin ei katsota (ja nopeasti kelataan pelottava kohta yli).



Leffateatteriin mennessä me ollaan aina oltu tarkkoja ikärajoista - usein kuulee että vanhemmat on menneet alaikäisten kanssa katsomaan juuri noita K11/K9 leffoja (esim. 7-8 vuotiattien kanssa). Siinä ollaan haluttu vetää selkeä linja, ettei edes yritetä päästä leffaan sisään ennenkuin on tarpeeksi ikää.

Mielenkiintoisia mielipiteitä. Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä näiden asioiden kanssa. Omassa luokassani on paljon lapsia (8-9v), jotka saavat aika vapaasti katsoa kaikenlaisia ohjelmia. Ja se myös näkyy monella tapaa heidän käytöksessään.



En väitä, että jokainen, joka näitä juttuja katsoo on levoton, mutta niin päin kyllä uskallan asian kääntää, että jokainen luokassa oleva lapsi, jolla on vaikeuksia sopetua koulun sääntöihin ja joilla on ongelmia keskittymisen kanssa, saa hyvin vapaasti valita vapaa-ajan puuhansa. Kotona lapset harvoin joutuvat samanlaiseen tilanteeseen kuin koulussa, jossa pitää olla yhtenä 20-30 lapsen joukossa, keskittyä pitkiäkin aikoja ja tehdä open antamia juttuja. Näin ollen monet keskittymisen ongelmat jäävät monelta vanhemmalta huomiotta. Tv:n ja pelien vaikutus näkyy myös lasten asenteissa voimakkaasti.



Viime maanantaina olin sisäisesti aika vihainen (= kiukkuinen vanhemmille) ja turhautunut työssäni. Suurin opsa lapsista oli edellisenä iltana katsonut Potterin ja se todellakin näkyi. Moni oli väsynyt, useampi kertoi nukkuneensa painajaisten takia huonosti. Elokuvan tunnelmat ja kohtaukset olivat hyvin pinnassa. Lapsilla oli valtava tarve puhua leffan pelottavista kohtauksista. Keskittyminen asioihin oli onnetonta, kun lapsen suusta pääsi spontaanisti " ne käärmeet,...se veri..." jne. Ei siis aivan edetty suunnitelmieni mukaan. No, ainahan koulussa tulee jotakin odottamatonta, mihin ei voi vaikuttaa, mutta tämä lienee asia, johon vahemmat todellakin voisivat vaikuttaa, jos haluaisivat! Mutta moni äiti ja isä kuvittelee juuri tuon, että " minun lapsi on jo kyllin kypsä katsomaan ja voimme joustaa ikärajoista" . Pitäkää ikärjoista kiinni!



Olen paljon puhunut oppilaitteni vanhemmille levottumuudesta, tv:n ja pelien vaikutuksista, mutta näyttääpi siltä, että monen vanhemman on aika vaikea puhaltaa aloitettua peliä poikki. He kyllä myöntävät, että haitallisiahan nuo ohjelmat ovat, mutta käytännössä mikään ei muutu. Itse tunnen suurta surua ja voimattomuutta näiden asioiden parissa. Itsekin aina hämmästelen, miksi vanhemmat antavat niin helposti periksi ikärajojen suhteen ja antavat lapsilleen luvan siirtyä nuorten ja aikuisten maailmaan kuuluvien asioiden pariin aivan liian varhain.



Lapsuus on kovin lyhyt aika. Kunpa vanhemmat todellakin huomioisivat myös käytännön tasolla tämän seikan.!

Hei!

Asumme Keski-Euroopassa, ja taalla elokuvien ikarajat ovat erilaiset kuin Suomessa. Monet elokuvat, joilla on Suomessa ikaraja, ovat taalla sallittuja kaikille. Monet kaikille sallitut elokuvat ovat aika pelottaviakin...usein " esikatselen" elokuvan itse, ennenkuin annan 6-vuotiaan sita katsoa.

Iloista kevatta!

Toivotttaa

jotka kehuskelevat avoimesti, mitä kaikkea katsovat ja pelaavat. Vanhemmat vanhempainillassa ovat ekalta luokalta asti kehuneet, että lapsensa ovat niin itsenäisiä, ettei vanhempia enää tarvita. Meillä katsotaan ns. kiellettyjäkin elokuvia, mutta lapset eivät ole niin itsenäisiä, että tulisivat ilman meitä vanhempia toimeen ja me vanhemmat määräämme kaapin paikan. Ja elokuvia ei katsota ilman meitä.

Lapset ovat hyvin pienestä asti osanneet keskittyä tekemisiinsä. Olen lukenut ensin satuja, nykyisin erilaisia ns. oikeita kirjoja ääneen eikä kumpikaan ole koskaan häiriköinyt kesken lukemisen. Koulu sujuu hyvin. He osaavat kunnioittaa muita ihmisiä ja eläimiä, koko luontoa.

Itse olin töissä kehitysvammaisten (lievästi ja keskivaikeesti) lasten luokalla, lapset olivat 9-12v. Oli mulle tosi iso järkytys, että kaikki lapset sai katsoa esim salatut elämät, joka on minusta vain ja ainoastaan aikuisten ohjelma.

Maanantaina koulussa kerrattiin aina vl kuulumiset, tärkein asia viikonlopussa näille lapsille oli tv ja varsinkin huuma-ohjelma. Olin kyllä hieman ihmeissäni, oliko tosiaan vl vain tv:n katselua varten!



Itsellä on kehitysvammainen lapsi ja ymmärrän kyllä miten rasittavaa voi olla kun noin 10v lapsi ei vieläkään yhtään pärjää yksin ja on kokoajan perässä. On helpompaa antaa katsoa tv:t. Mutta lapsi on henkiseltä kehitykseltä noin 5-7v tasolla ja siksi hänelle ei minusta mitenkään sovi jatkuva tv:n tuijottaminen eikä muut kuin lasten ohjelmien parhaimmisto.



Mutta tähän tosiaan törmää. Omat lapseni ovsat 3v, 5v ja 6v ja heidän kanssa ei vielä (korostan sanaa vielä) ongelmia ole. Katsovat vain niitä videoita joita annamme eli puuha-peteä, muumia, astrid lingrenin juttuja ja joitain disney klassikkoja. Mutta kaksi vanhinta lähtee syksyllä eskariin ja sitten kouluun ja varmasti kavereiden paine aiheuttaa lapsissa uhmaa. Nyt vielä olemme helpossa iässä. Lapset eivät ole koskaan nähneet mm, salkkareita, uutisia, mitään aikuisten elokuvia eikä ylipäätänsä mitään mikä tulee televisio puolelta. Mutta esim disney-videoista ovat kyllä katsoneet K7 elokuvia, jos on meistä vanhemmista ollut sopiva. Itse katsomme elokuvat aina ensin. Suurin osa meidän videoista ja merkinnällä S tai K3, mutta muutama K7 mahtuu joukkoon.



Kerran 6v oli siskollani yökylässä ja sisko oli antanut tytön katsoa Harry Potteria. Olin tosi raivona, koska olen itse ne jokaisen nähnyt, ja tiedän ettei ne sovi tuon ikäisille lapsille. Siskolla itsellä on 5v ja 9v lapset ja ne saivat katsoa sitä ja saavat katsoa paljon muutakin. Meidän 6v kyllä pelotti ja kertoi kotona mitä pelottavaa siinä oli. tuskin ikuisia traumoja tuosta kerrasta sai, kun ei siitä enää puhu, mutta en kyllä ikinä näyttäisi tuollaista lapselleni tässä iässä. Sisko kyllä sai kuulla kunniansa...



Meilläkin minä ja mies ollaan tosi kovia elokuvien ystäviä. Meillä on kotona maksullinen elokuvakanava, koska tykätään katsoa elokuvia lasten ollessa nukkuessa. Ja kun lapset kasvaa murkkuikään, niin mikä olisi ihanampi tapa viettää iltaa lasten kanssa, kun tehdä salaattia ja katsoa elokuvaa!