Lue keskustelun säännöt.
Kummilapsi ulkomailla
12.02.2018 |
Onko teillä jonkin järjestön kautta kummilapsia ulkomailla? Mulla on ollut varmaan 12 vuotta Perussa. En ole käynyt katsomassa, koska matkat ovat sinne niin kallilta, mutta olen maksanut kuukausimaksua ja kerran perheelle 100 euron lahjoituksen. Lähetän joka vuosi joulu- ja syntymäpäivälahjat. Lapsen ollessa pienempi lähettelin kaikenlaista pientä, mutta nyt isommalle (14 v) on vaikeaa keksiä mitään ihmeempää. Lapsi on World vision Finlandin kautta.
Kommentit (16)
Onko kuitenkin parempi tämä kummijuttu kuin että ihmisiä tuotaisiin tänne. Järjestöt kyllä valvovat rahojen käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AInakin Perussa on pyritty parantamaan lasten ja erityisesti tyttöjen asemaa. He eivät ole aiemmin päässeet kouluun ym. Ovat joutuneet menemään nuorena naimisiin ja töihin. Myös perheen isät eivät ole osanneet luoda lapsiin isä-lapsi-suhdetta. Sitäkin asiaa on yritetty parantaa. Lisäksi aiemmin eläimet ja ihmiset asuivat samoissa tiloissa ja taudit levisivät. Nyt on saatu sijoitettua molemmat omiin tiloihin ( ainakin on tähän on satsattu).
Lähettäisin lapselle vaatteen, jos onnistuisin löytämään Suomessa tehdyn.
Lasten koulutusta on tärkeää tukea. Saavat hankittua itselleen ammatin, elättävät itsensä ja perheensä.
Just eilen mietin tätä kummilapsiasiaa. Taisin nähdä tv:ssä mainoksen. Onnistuisikohan kaveriporukalla lapsen tukeminen? Itse olen työtön, niin ei kovin suuria summia kuussa olisi laittaa, vaikka tiedänkin toki, että elämäni on tälläkin hetkellä helpompaa kuin kehitysmaan lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just eilen mietin tätä kummilapsiasiaa. Taisin nähdä tv:ssä mainoksen. Onnistuisikohan kaveriporukalla lapsen tukeminen? Itse olen työtön, niin ei kovin suuria summia kuussa olisi laittaa, vaikka tiedänkin toki, että elämäni on tälläkin hetkellä helpompaa kuin kehitysmaan lapsella.
Voi porukallakin ottaa kummilapsen. Meillä on työpaikalla yksi porukka, jolla on yksi yhteinen kummilapsi. Eihän se sillä lailla ole "kummilapsi" kuin meidän kulttuurissamme vaan siinä ollaan projektin rahoittajia ja sitä vastaan saa nimetyn sponsorilapsen. Itse voi valita, haluaako tytön vai pojan.
Minullakin oli Perussa kummilapsi 14 vuotta. Lähetin paketin jouluisin ja kesäisin kirjeen. Lapsi kasvoi isoksi ja muutti pois alueelta, oletettavasti opiskelemaan jotain ammattia. Kummisuhde katkesi siihen. En saanut koskaan kummilapselta kirjeitä. Joskus tuli jokin piirustus. Perun päässä joku vapaaehtoistyöntekijä lähetti kerran vuodessa tytön valokuvan ja kirjoitti kiitoksen paketista. Ei syntynyt kyllä minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta tyttöön, vaikka minä pyrin kirjoittamaan hänelle "henkilökohtaisia" kirjeitä. Olen pettynyt. En aio ottaa toista kertaa kummilasta.
Olin joskus kuukausilahjoittaja mutta meni hermot kun vähän väliä tuli kotiin postia järjestöltä että voisinko maksaa enemmän kuukaudessa. En edes maksanut sitä pienintä mahdollista summaa vaan toiseksi korkeinta. Silloin työttömänä vähävaraisena ärsytti toi lisää kinuaminen niin paljon että lopetin jäsenyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin otin kerran kummitytön. Aloitusvaiheessa sanottiin, että kummisitoumus kestää, kunnes lapsi täyttää 18. No, tytön ikä tuli täyteen. Kummius jatkui, koska nyt ilmoitettiin, että ei se oikeastaan ollut henkilökohtainen kummisitoumus vaan siinä ollaan projektin sponsoreita ja tällä kyseisellä alueella on meneillään 25 vuoden projekti. Niinpä 12 vuoden kummisitoumus olisi muuttunut kertaheitolla kaksi kertaa pidemmäksi ajaksi. Vetäydyin saman tien koko projektista.
Olen maksanut yhden lapsen koulutuksen Afrikassa. Oli kova kirjoittelemaan kirjeitä ja lähetti lahjojakin. Lähti sitten Amerikkaan ja olin vähän pettynyt, kun olisi voinut jäädä koulutettuna omaa maataan parantamaan. Mutta oli ihan hyvä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun maksu on 30 euroa/kuukausi. On kerran 12 vuoden aikana nostettu ehkä 10 eurolla. Minä en ole mikään hyväpalkkainen, mutta olen ajatellut, että tämän 30 euroa pystyn maksamaan. Olen välillä ollut työtönkin, tosin aika lyhyitä jaksoja, mutta olen ajatellut, että maksan loppuun asti, kun kerran olen aloittanut. En halua, että lapsi tuntee, että hänet kesken kaiken hylätään. On varmaan elämä siellä muutenkin kovaa.
Mun kummipasi lähettää mulle pieniä kirjeitä, joissa kirjoittaa jotain koulusta ja kiittää lahjoista. Yleensä mukana on aina kuva. Lisäksi järjestö lähettää muutaman kerran vuodessa tiedotteen siitä, miten hanke on kehittynyt. En nyt muista, koska tämä hanke loppuu, mutta lopetan maksun, jos tämän lapsen kohdalla maksu loppuu, vaikka olen ymmärtänyt, että rahat menevät yhteisön hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisin lapselle vaatteen, jos onnistuisin löytämään Suomessa tehdyn.
On tosi vaikeaa lähettää mitään vaatteita, koska lähetykset täytyy olla kooltaan tosi pieniä. Lapsen ollessa pieni lähettelin t-paitoja ym. Mitään käytettyjä vaatteita ei sinne saa lähettää.
Olen nykyään hankkinut espanjan kielisiä kirjoja mm. Muumit. Uskoisin, ettei köyhissä kylissä ole paljon kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö joku uskoo noihin huijauksiin? Järjestöä pyörittävä porukka työntää rahat taskuihinsa. Huijauksen ylläpitämiseksi lahjoittajalle lähetetään joskus joku töherrys tai valokuvia jostain värillisestä muksusta.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku uskoo noihin huijauksiin? Järjestöä pyörittävä porukka työntää rahat taskuihinsa. Huijauksen ylläpitämiseksi lahjoittajalle lähetetään joskus joku töherrys tai valokuvia jostain värillisestä muksusta.
Höpö, höpö. Esim. World Vision ja Plan ovat Suomen ulkoministeriön virallisia kumppanuusjärjestöjä, joiden toimintaa valvotaan tarkasti ja esim. rahankäytön tarkastaa ulkopuolinen tilintarkastaja. Minulla on myös useita tuttavia, jotka ovat käyneet tapaamassa kummilastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku uskoo noihin huijauksiin? Järjestöä pyörittävä porukka työntää rahat taskuihinsa. Huijauksen ylläpitämiseksi lahjoittajalle lähetetään joskus joku töherrys tai valokuvia jostain värillisestä muksusta.
Pakkohan sitä johonkin on uskoa. Tietenkään lahjoitajille ei kaikkea kerrota. Mä oon kyllä saanut aina kuvia, kirjeitä ja tarkat selostukset siitä, mihin on satattu ja miten kummilapsi pär jää. En olisi ihan noin mustavalkoinen. Toki sitä varmaan menee rahaa pelkän jörjestön ylläpitämiseksi, mutta ilman sitä ei apuatarvitsevat luultavasti saisi mitään apua . Kun kerran lahjoitin 100 euroa, minulle kerrattiin, mitä rahalla oli ostettu ja kaikki oli kuvassa. Toki en varmaan enää lahjoita kerralla kuin sen 30 euroa/kuukausi.
Tosiaan moni on käynyt ihan paikan päällä katsomassa kummilastaan. Olen lukenut matkakertomuusia.
Tietysti on helppo sanoa itselleen, etten lahjoita, kun kerran raha ei mene perille. Jos oikein aletaan miettiä asiaa, voidaan ajatella myös, menevätkö kaikki maksamamme veromarkat varmaan oIkeaan paikkaan. Hyväksikäyttöä löytyy varmasti veromarkkojenkin kohdentamisessa, sillä maksamme sosiaalietuuksia "köyhille" ja korkealle virkamiehille korkeita palkkoja ym. Varmasti myös verorahoja käytetään väärin.
Kyllä tämä kummitoiminta on varmaan niitä luotettavimpia hyväntekeväisyyksiä, mitä nykyisin löytyy. Siinä on kuitenkin ihan tietty ihminen kohteena ja häneen on useinn mahdollisuus saada henkilökohtainen kontakti.
Lahjoittaminen lisää rahan laittoa väärään paikkaan koska sitten maalla ei ole mitään tarvetta laittaa asioita kuntoon jos ihmisten elämä rahoitetaan lahjoituksilla.