Ei helvetti... opiskelukaveri aikoo lääkikseen muttei luultavasti ikinä pääse sinne

Hän opiskelee nyt kemiaa neljättä vuotta ja sai jopa kandinsa valmiiksi joulukuussa. Hän on joka vuosi lukion jälkeen hakenut lääkikseen muttei koskaan panosta valintakokeisiin tarpeeksi. Tänäänkin sain tietää ettei hän ole vieläKÄÄN aloittanut kevään lukemisen vaan vietti tämänkin viikonlopun baanalla. Lisäksi hän ilmeisesti osallistuu viikolla yhteen ainejärjestön sitsiin ja on senkin takia päivän tai pari krapulassa.
Tilanne koskee meitä kaikkia koska hän on jo nyt katkeroitunut ja purkaa pahaa oloaan meille. Jos vanha kuvio jatkuu, hän alkaa uhoamaan pikkuhiljaa kevään mittaan ja esimerkiksi vappuna pienessä juovuksissa on suorastaan käsittämättömän rasittava. Syksyllä hän ilmestyy sitten takaisin meidän kursseille ja keksii tekosyitä siihen miksei ole lääkiksessä. Katkeruus on suorastaan massiivinen ja sen huomaa. Syksyn mittaan hän rauhoittuu hiukan, kunnes keväällä lykkää lukemisen aina ensi viikolle ja alkaa uhoamaan.