unettomuus pilasi elämäni
Ennen nukuin. Se oli maailman luonnollisin asia jota pidin itsestäänselvyytenä. Nukuin ja heräsin virkeänä. Minulla ei ollut ongelmia nukahtaa edes ruuhkabussissa. Olin valmis päivän koetuksiin kunnon unien jälkeen.
Sitten erään stressaavan elämäntilanteen seurauksena unettomuus alkoi. Oli hankala nukkua, uni oli lyhyempää, katkonaisempaa, ei palauttanut ja aamulla heräsin väsyneenä. Sitä se on ollut siitä lähin. Uni häiriintyy helposti ja herään pieniinkin risahduksiin eikä puhettakaan, että nukun missään muualla kuin kotona omassa sängyssä edes jotenkin. Kokeilin tuolloin unipilleriä jos toisenlaista, masennuslääkkeitäkin ja unettomuuteni vaan paheni alkuperäistäkin vaikeammaksi, kun lopetin niiden käytön, eikä niistä edes ollut kunnollista apua. Kokeilin Ketipinoriakin. Vaikka olisin joskus aivan sietämättömän väsynyt, saatan olla niin ylikierroksilla, etten saa nukuttua ja palauduttua. Kun en palaudu, liikunnan harrastaminenkin on vaikeaa. Olen kokeillut lisätä liikuntaa, mutta se ei vähillä unilla tuottanut toivottua lopputulosta.
Sain masennusdiagnoosin mutta nykyäänkin, kun nukun, mielialani on hyvä ja toimintakykyni on suht hyvä. Ne vähän paremman unen yöt ovat harvinaisia, ja pääsääntöisesti pitemmätkään yöunet ei palauta ja ovat kovin katkonaisia. Elän jatkuvassa väsymystilassa. Ennen elämässä kun olin kokenut masennusta, ei elämäni todellakaan ollut tällaista kamppailua unen kanssa.
En ole päässyt minkäänlaisiin tarkempiin unettomuuden tutkimuksiin tms julkisen puolen kautta. En tiedä olisiko niistä edes mitään hyötyä.
Nyt on takana taas yö, jonka jälkeen on sumuinen olo ja tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Muistan yöaikaan taas olleeni hereillä pitkiä aikoja pyörien ja odottaen, että uni tulee. Lähdin sängystäkin pois pariin otteeseen. Nukuin ehkä kolme tuntia. En voi oikein sopia mitään menoja monestikaan, koska jos nukun hyvin vähän, en ole hyvää seuraa, enkä jaksa.
Unettomuus pilasi elämäni, ja hallitsee elämääni. Muiden kokemuksia?
Kommentit (6)
Tervetuloa kerhoon, ei tässä ole mitään hyvää. Pahimmillaan pitää keksiä syitä ettei tee itselleen lopullista ratkaisua. Seuraavan kerran kun menen lääkäriin pyydän lähetteen mielenterveystoimistoon. Viimeinen oljenkorsi enkä odota ihmeitä. Koitan vielä kerran hakea apua.
Aikaisemmin auttoi nukahtamislääkkeet. Ne jätin pois kun syyllistettiin väärinkäytöstä. Olin vajaat 2 vuotta ilman ja nyt otin uudestaan kahtena iltana viikon välein. Vaikutus taju pois tasan 6 tuntia eikä yhtään unta sen jälkeen. Yleisintä olotilaani kuvaa parhaiten zompi, elävä kuollut.
Jotenkin hankala ymmärtää että joku on kokenut tällaista aina. On ikävä kuulla :( Mulle tää on niin raskasta jo vaikken ole kokenut niin pitkäaikaisesti, vaikka tää unettomuus on kestänyt kumminkin jo aika pitkän tovin.
Yöt kestää ikuisuuden, kun saattaa 8-9t aikana kyetä ummistaan silmät vaan hetkeksi.
Minulla unettomuus on laukaissut sen surkean mielialan, mikä on jonain päivinä väsyneenä. Vaikka haluaisinkin tehdä kaikenlaista, en jaksa.
Ennen tykkäsin liikkua ja pystyin kasvattamaan kuntoa, mutta nykyään se on mahdotonta, kun uni ei palauta. Se johtaa vaan ylikierroksiin, kun yrittää rääkätä väsynyttä kroppaa. Yritän kumminkin vähäsen kevyesti liikkua, esim kävellä edes pikkulenkit tai joogata tai venytellä omien voimavarojen mukasesti.
Elän muutenkin elämää unettomuusoppaiden mukaan. Syön terveellisesti, en juo kahvia tms, alkoholiakaan en käytä, en tupakoi ja noudatan unettomuuden hoitovinkkejä. Mutta jokin on se ongelma, miksi tää uni on tällasta.
Ap
Itselleni auttoi unettomuuteen bertil's Unisin valmiste. Yliopiston apteekeissa ainakin myynnissä, n.16e. Paras tuote joka oikeasti auttoi. Sitä voi Kai myös tilata Yliopiston apteekista. Bertil's Unisin valmiste, 2 illalla. Kahvia ei tule juoda klo 14.00 jälkeen. Suklaa vie myös monilta yöunet.
Jatkan tätä vanhaa ketjua, en ole ap. Mutta ongelma on sama kuin ap:llä. Mistä olette saaneet apua unettomuuteen? Se tosiaankin pilaa elämän.
Mulla ihan sama homma. Tuntuu että tähän ei ole olemassa ratkaisua, ja lääkäritkin vaan nauraa että jos ei lenkkeily tai melatoniini tai ssri auta, niin voi voi. Velvollisuuksista suoriutuminen tapahtuu nipin napin, ja mistään muusta en jaksa edes haaveilla. Koko elämä on pyörinyt tämän ongelman ympärillä yli 10v.
Mulla on tuollaista ollut aina. En todellakaan tiedä, mitä tarkoittaa palautua liikunnasta, pienen ikäni harrastin laskettelua, ratsastusta, tanssia ja liikuin hyötyliikuntaa, enkä ole koskaan kokenut, että palaudun! Eli samoilla energioilla mennään kaikkeen. En enää jaksa liikkua, tietenkin unen heikkous paheni mullakin aikuisena.
Mulla ensin tuli masennus, sitten ei kiinnostanut enää tehdä noita asioita, liikkuminen aiheutti pahaa mieltä ja lopuksi olen liikkumaton, huonosti nukkuva vatsaa kerryttävä nainen. Mutta rasvan kertyminen vatsaan on geneettistä, luulen, että samaan geeniin liittyy viha liikkumista kohtaan.